Tyhjän päällä

Alkio siirrettiin joulukuussa, mutta se ei kiinnittynyt. Tavallaanhan sitä jo osasikin odottaa, mutta pieni pettymys se oli silti. Tässä siirrossa meni kaikki ulkoiset tekijät pieleen, koska siirtopäivän jälkeisenä päivänä sain influenssadiagnoosin ja sen jälkeen vielä keuhkoputkentulehduksen jälkitaudiksi. Kuume ehdi nousta 38.7 °c saakka, ja oli pakko ottaa panadolia, joten eiköhän alkion päivät olleet luetut jo sillä hetkellä. Kävin virallisessa veritestissäkin hakemassa negatuloksen, vaikka kotitestithän sen olivat jo kertoneet, ettei taaskaan tärpännyt.

Nyt on pakastin tyhjä, ei mitään siirrettävää. Uuden hoidon, eli laskujeni mukaan jo kuudennen sellaisen, lääkkeet odottaa jääkaapissa seuraavan kierron toista kiertopäivää ja pistosten alkua. Kauankohan tätä oravanpyörää jaksaa? Toisaalta hoidot tuntuvat suhteellisen helpoilta, kun tietää jo miten homma etenee, mutta hoitojen tuloksettomuus alkaa pikkuhiljaa kalvaa sisältä. Töissäkin on alkanut olla vaikeaa, eikä oikein mikään töihin liittyvä edes kiinnosta. Noh, nyt tuli pakostakin lomailtua sairastelun takia, joten jospa tämä tästä. Valoa ja kevättä kohti onneksi ollaan menossa. Ajattelinkohan viime keväänä samoin?

Laskennallisesti viidestä blastosta yksi kasvaa lapseksi asti, joten laitan nyt uskoni tilastoihin. Tälle menetetylle alkiolle kudoin surutyönä vaaleanpunaiset villahaalarit. Pääsivät lipastoon odottelemaan.

Yksi ainokainen

Kylläpä taas maailma potkii päähän. Meidän alkioista selvisi yksi ainoa blastokystiksi asti ja pakkaseen. Kaiken kaikkiaan siis viidestä munasolusta neljä hedelmöittyi, yksi näistä pysähtyi heti alussa, kaksi kehittyi normaalisti ja yksi hieman hitaahkosti. Näiden lisäksi sulatettiin kaksi kolmepäiväisenä pakastettua alkiota jatkoviljelyyn. Eli jatkoviljelyyn lähdettäessä kolmepäiväisiä alkioita oli yhteensä viisi. Sulatetuista kumpikaan ei selvinnyt blastokystiksi. Toinen jaksoi 10-soluiseksi ja toinen pysähtyi kompaktoitumisvaiheessa päivänä 4-5. Viidentenä päivänä jäljellä oli siis kolme, mutta koska nekin kehittyivät hitaanlaisesti eivätkä olleet vielä valmiita blastokystejä, vaan ns. aikaisia blastokystejä, eli niiden nesteontelo oli vielä alle 50 % alkion tilavuudesta, päätettiin niitä viljellä kuudenteen päivään. Kuudentena päivänä soitin solulaboratorioon ja kuulin, että vain yksi oli täyttänyt pakastuskiteerit, ja kahdessa muussa oli muistaakseni jollain tapaa vääränlaisia ulkosoluja, eivätkä siksi olleet kelvollisia. Tämä oli suorastaan murskaava uutinen. Ja silti samalla niin silmät avaava, koska jos nämä alkiot olisi siirretty kolmepäiväisinä, olisi niiden kohtalo jo ollut määrätty. Siitä olisi seurannut paljon surua ja turhaa toivoa sekä ajan ja rahan tuhlausta. Vähemmällä pääsimme näin, vaikka nyt onkin tietysti melko synkkä hetki. Meillä on ollut nyt jo viisi ivf-hoitoa, joista on saatu yhteensä neljä siirtoa.


Tämän pakastetun blastokystin kohtalo on nyt vielä hieman epäselvä. Se oli hyvälaatuinen ja avautunut päivänä kuusi, niinkuin blastokystin pitääkin. Se siirretään, tietysti, mutta on mietittävä tarkkaan milloin siirto kannattaa tehdä. Jos haluamme kerätä vielä omia soluja, kannattaisi se ehkä tehdä nyt. Toisaalta saattaisin haluta tälle blastolle pgs-testin varmuuden vuoksi. Lahjasolutkin on tietenkin tällä hetkellä aivan eri tavalla pöydällä kuin aiemmin. Jos päädymme lahjasoluihin, voimme siirtää oman alkion nyt heti ja unohtaa itsemme kiduttamisen omien solujen toivossa. Siirtyminen prosessissa eteenpän houkuttelee, mutta haluammeko vielä sulkea vaihtoehtoa saada lapsi omilla soluilla? En tiedä kauanko tätä asiaa edes jaksaa kipuilla. Alkaa olla jo pientä väsymystä ilmassa koko asian suhteen. Joskus tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ihan kokonaan, mutta periksi antaminen tuntuisi silti vähän turhan helpolta. Eipä kai lahjasolut ja omat toisiaan poiskaan sulje, jos lahjasoluja jonottaessa voisi vielä yrittää kerätä omia. En tiedä onko se meidän klinikalla mahdollista, mutta ainakin eräällä toisella on. Ensi viikolla menen lääkärin luo puhumaan vaihtoehdoista. Enpä kuvitellut käyväni tätä keskustelua vielä näin pian.

Viisi pientä munasolua marssi näin..

Punktio meni hyvin ja jopa neljätoista follikkelia saatiin tyhjennettyä. Hassusti oikea munasarja tuotti näistä 13 ja vasen vain yhden. Osa munarakkuloista oli pieniä ja keskikokoisia, joten tiedossa oli, ettei kaikissa olisi munasolua, mutta olin silti hieman pettynyt, kun selvisi, että munasoluja saatiin vain viisi. Päinvastoin kuin elefanttien määrä otsikon lastenlaulussa munasolujen määrä ei, harmi kyllä, todellakaan kasva viljelyn edetessä, vaan alkioista karsiutuu matkalla blastokysteiksi suurin osa pois, joten tässä nyt jännätään saadaanko edes yksi siirrettävä alkio aikaiseksi. En edes tiedä hedelmöittyivätkö kaikki munasolut vai menikö jo siinä kohtaa jotain pieleen. Maanantaina sulatetaan myös kaksi kolmepäiväistä alkiotamme mukaan embryoskooppiviljelyyn ja silloin saamme ensimmäiset väliaikatiedot. Keskiviikkona saan tietää mitä meni pakkaseen. Odottavan aika on tälläkin kertaa piiiiiiiiiitkä.

Tänään, punktion jälkeisenä päivänä, alkaa kahden viikon primolut-kuuri, jonka aikana myös scratch uusitaan, ja joulukuun kierrossa on tiedossa pas. Tuntuu jotenkin oudolta, että tämä on vasta meidän neljäs pas, vaikka punktioita on nyt takana jo viisi. Lahjasolut pyörii mielessä, mutta mahtaisiko niistäkään olla apua, jos kohtu ei ota vastaan alkioita ylipäätään? Voisipa saada kokonaan uuden kohdun..

IVF nro 5

No niin. Nyt on taas ajatusten rippeet kasattu ja kursittu kokoon jonkinmoiseksi juuri ja juuri kasassa pysyväksi tilkkutäkiksi negapettymyksen jäljiltä. Päädyimmekin lähtemään samoin tein uuteen hoitoon, koska kaksi kolmepäiväistä alkiotamme pakkasessa eivät takaa meille siirtoa, jos kumpikin päättäisi kupsahtaa jatkoviljelyssä. "Mambo nr 5" alkoi piikityksillä eilen, ja tällä kertaa melko suurella annoksella Menopuria heti kättelyssä, 300 iu. Voi kun tällä kaavalla saataisiin enemmän kuin yksi alkio! Tuntuu silti turhalta toivoa mitään, koska eihän nämä kuviot koskaan mene niinkuin toivoisi ja haluaisi. Ainakaan meidän kohdalla. Pitää vaan ottaa vastaan se mitä annetaan, ja yrittää elää asian kanssa. Jotenkin luulisi, että meidän pettymyskiintiö olisi jo ääriään myöten täynnä, mutta saapa nähdä. Noh, yrittänyttä ei laiteta ja paistaa se aurinko risukasaankin, ja mitä näitä viisaita sanoja nyt olikaan... matka jatkuu taa ja toivon mukaan pääsemme joskus perille.


Pitäisi siivota sivupalkki keskeytetyn raskauden tiedoista, mutta jostain syystä en pysty. Se on tällä hetkellä ainoa mitä meillä on. Muisto jostain, jonka kanssa elämme joka päivä. En voi olla ajattelematta, että tuo lapsi oli meille tarkoitettu, ja koska emme häntä tähän maailmaan halunneet, ei meille toista anneta. Järjetön ajatus, sanoisivat kaikki järkevät ihmiset, mutta kummasti tässä on karissut kaikki järki päästä ja henkimaailman hapatukset nostavat päätään. Mistä näitä tietää.

Neganeganeganeganeganega

Voi v*ttu.


Negaa näyttää taas testi vaikka miten tihrustaisi ja yrittäisi olla näkevinään testiviivan häivähdyksen. Ei mitään, no nothing, nada. Ottaa päähän niin saakelisti, että ollaan taas tässä pisteessä. Jätin lääkärille soittopyynnön, jotta voidaan puhua jatkosta, vaikka oikeastihan en haluaisi puhua jatkosta vaan keskittyä kasvattelemaan vatsaa onnistuneen siirron jälkeen. Mutta elämä ei vaan mene niin meidän kohdalla, ja siirrot on ihan susia. Miten tästä nollapisteesta jaksaa taas eteenpäin?


Nämä pettymykset alkaa käydä joka kerta toistaan raskaammiksi, ja muutamana päivänä olen jo miettinyt miten jaksan ylipäätään käydä töissä tätä menoa. Ei vaan jaksaisi käydä taas alusta asti läpi kaikkea tätä paskaa. Mutta periksiantaminenkaan ei ole vaihtoehto. Tällä elämällä on nyt tarjolla on vain huonoja, suorastaan v-mäisiä, vaihtoehtoja  - valitsepa niistä sitten ja yritä jatkaa elämää eteenpäin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Meillä on oikein mestarikulissit pystyssä, eikä siitäkään saa minkäänlaista palkintoa.


Voi v*ttu.

Vanhakin nuortuu, vai miten se nyt meni..

Kohtuun siirretty alkio on tänään yhdeksän päivän ikäinen. Edellisissä raskauksissa plussa on näkynyt aivan hentoisesti dpo 11 tehdyissä testeissä, mutta tällä kertaa tukilääkkeenä ollut Pregnyl on sotkemassa tuota kuviota. Tein toki jo eilen ja toissapäivänä testin aivan tietoisena Pregnylin vaikutuksesta, koska laskelmoin asian niin, että kun Pregnylin aiheuttama plussaviiva alkaa haihtua, on mahdollinen uudelleen vahvistuva plussaviiva merkki raskauden alkamisesta. Tämän vinkin löysin joltain ivf-jenkkisivustolta. Miten järkevästä ja jalat maassa elävästä aikuisesta ihmisesta tuleekin tälläinen höpsö tälläisten elämää suurempien asioiden edessä..? No, toisaalta halusin myös nähdä kauanko Pregnylin haihtumiseen menee, koska en löytänyt siihen yksiselitteistä vastausta. Puoliintumisaika on eri lähteiden mukaan noin 33-38 tuntia, mutta jossain väitettiin, että viisikin päivää voisi riittää viimeisen 1500 iu:n annoksen poistumiseen. Se kuulosti kyllä liian vähältä.


Oireista sen verran, että eilen ja tänään on turvottanut melkoisesti. Mutta tässä on nyt sellainen tukilääkityskin, että oireet voi yhtähyvin johtua siitä kuin mistä tahansa muustakin. Virallinen testipäivä on vasta reilun viikon päästä, ja tässä on kaikenlaista ohjelmaa ennen sitä. Keskittymiskyky tietysti täysi 0.




Neljästä jatkoviljelyyn otetusta alkiosta selvisi blastoksi asti vain yksi. Muut pysähtyivät tiivistymisvaiheen jälkeen, eli alkioon ei eriytynyt niitä kolmea eri osaa, josta kehittyvät sikiö, istukka ja joku kolmas juttu, jota en nyt muista.. Prosentuaalisesti kai ihan normaali, että neljästä yksi kehittyy blastoksi, mutta harmittihan se. Nyt kaksi kolmepäiväistä pakkasessa jäljellä, joten jollei tämä siirretty alkio ota tuulta alleen, joudumme miettimään vieläkö jatkamme omilla soluilla uuteen ivf-hoitoon, jollei kahdesta pakkasalkiosta saataisikaan blastoja jatkoviljelyssä. Itse menisin  mieluusti jo psykologikäynnille luovutettuja soluja ajatellen ja myös jonoon, koska luovutetuista sukusoluista on pulaa, ja jonotus voi kestää. Siinä voisi odotellessa tehdä omilla soluilla vielä hoitoja, mutta olisi valmis siirtymään melko nopeallakin aikavälillä luovutettuihin, jos alkaisi siltä näyttää. Miehen ajatuksen pitäisi vaan saada vielä kypsymään samaan, ja se on täysi arvoitus onnistuuko se vai eikö. Itse en jaksaisi enää taistella huonoilla todennäköisyyksillä ja maksaa siitä itseäni kipeäksi, mutta mies ei luonnollisestikaan koe asioita niin tiukasti omassa kropassaan eikä joudu miettimään kaikkea samanlaisella intensiteetillä, joten miehen ajatusmaailma laahaa varmastikin aika paljon jäljessä näissä suurissa kysymyksissä. Aika näyttää, toivottavasti nopeastikin. Mutta toki laitamme ensin toivomme tähän kohdussa köllöttelevään alkioon. Samat keinot ovat nytkin käytössä kuin viime siirrossa, eli juttelen alkiolle mukavia ja pidän huolen, että vatsa ja jalat pysyvät lämpiminä. Tarraisipa pikkuinen nyt vaan tiukasti kiinni!

Uutta putkeen

Ei kiinnittynyt meidän alkio viime siirrossa, ja nyt ollaankin taas jo siinä vaiheessa, että uusi siirto tehdään huomenna. Tällä kertaa päätettiin sulatettaa kaikki meidän keväällä kaksipäiväisinä vitrifioidut alkiot, ja niitä on nyt viljelty viisipäiväisiksi asti, mutta koska alkiot ovat jakautuneet hitaahkosti, niin saavat jakautua vielä yhden extrapäivän ja tehdään siirto vasta huomenna. En tajunnut lääkärin soittaessa kysyä montako neljästä on vielä hengissä, mutta sekin selvinnee huomenna. Kunhan kaikkien kehitys ei yhtäkkiä pysähdy, että päästää siirtoon! Vähän kyllä jo ahdistuin, kun luin, että kolme- ja viisipäiväisillä alkioilla tehdyt siirrot johtavat suuremmalla todennäköisyydellä elävän lapsen syntymään kuin kuudentena päivänä blastokystiksi kehittyneillä tehdyt, mutta eipä meidän kohdalla ole ennenkään todennäköisyyksillä pelattu. Jospa ne nk-solut olisivat saaneet nyt aikaa kypsyä eivätkä olisi "immature" niinkuin biopsian tuloksissa sanottiin. Positiivisena huomista kohti!

D3 8s

Meidän paras kolmepäiväinen 8-soluinen alkio kesti sulatuksen hienosti ilman soluvaurioita ja on nyt kohdussa köllöttelemässä tiiviisti limakalvojen välissä. Kohdun seutu tuntuu nyt jotenkin jännittyneeltä, kovemmalta kuin normaalisti. Voi kun siellä tapahtuisi kaikki oikeat asia oikeassa järjestyksessä ilman jakautumis- tai kiinnittymisongelmia. Kaikki voitava on ainakin tehty, ja ehkä vähän enemmänkin kuin mihin Suomessa on tähän asti totuttu. Pari temppua on vielä säätetty mahdollisiin tuleviin siirtoihin, jollei tämä ottaisi tuulta alleen.

Mieli on tällä hetkellä luottavainen ja positiivinen. Viime aikoina tuntuu lähteneen liikkeelle voimakas hyvien tapahtumien ketju pitkän negatiivisen kauden jälkeen, ja ajatus kantaa nyt niin pitkälle, että en näe mitään syytä olla uskomatta tämän siirron onnistumiseen. Silittelen vatsaa iltaisin ja juttelen alkiolle mukavia. Taisin lurauttaa sille mielessäni pienen laulunkin eilen. Joku lisääntymisongelmista ja niihin liittyvästä tunneskaalasta tietämätön pitäisi sitä ehkä hulluna, mutta näinhän se menee: toivo tuo mukanaan onnea ja iloa, positiivinen kierre kantaa ja tuo uutta hyvää mukanaan. Täytyy vain jaksaa uskoa <3

Uuteen vauhtiin!

No niin, nyt alkaa taas tapahtua tälläkin taistelurintamalla. Kävin viime viikolla lääkärissä ultrattavana, kun tarkastettiin miltä kohdun limakalvo näyttää ja tehtiin limakalvon raapaisu, jotta saataisiin kohdun autoimmuunireaktio heräämään ja osaltaan edistämään alkion kiinnittymistä. Yllättäen pääsen siirtoonkin jo tällä viikolla, koska limakalvo näytti harvinaisen hyvältä ja paksuutta oli jo 8,6 mm, vaikka olikin vasta kiertopäivä 9. Siirto siis keskiviikkona, ja sitä varten aloitin eilen antibiootin (laskemaan kohdun tulehdustekijöitä, johon menee nyt myös kortisoni) ja lugesteronin aiempaa isommalla annoksella. Tällä yhdistelmällä saadaan toivottavasti toivottu lopputulos. Innolla odotan mitä tuleman pitää, koska nyt on tehty täsmäisku juuri niihin tekijöihin, jotka kohdun limakalvon biopsiassa näyttävät aiheuttavan hylkimisreaktiota kohdussa. Täläkin kertaa siirretään kolmepäiväinen alkio, joka sulatetaan keskiviikkoaamuna, ja jos se ei hyvästä laadustaan huolimatta yllättäen kestäisi sulatusta, on kolmepäiväisiä onneksi kaksi lisää vielä odottamassa, jotka sulatetaan paremmuusjärjestyksessä yksi kerrallaan, jos edellinen hiipuu sulatuksessa. Ei tehdäkään kaikkien alkioiden sulatusta ja jatkoviljelyä, koska siinä olisi riskinä, että yhtään blastoa ei saataisi eikä silloin päästäisi siirtoonkaan. Olisi rankkaa aloittaa taas kaikki alusta ja aikaa kuluisi, ennenkuin päästäisiin siihen pisteeseen, että siirto olisi taas ajankohtainen.


Ensimmäisessä PAS:ssa siirrettiin myös kolmepäiväinen alkio, joka antoi raskaustestiin plussan ja hcg lähti kohoamaan, mutta jotain meni pieleen. Oletettavasti vika oli kiinnittymisessä tai alkiossa itsessään, vaikka olikin kyseessä ulkoisilta tekijöiltään ns. oppikirjamainen alkio. Tällä kertaa näihin kiinnittymisen ongelmiin on tartuttu täsmäiskuilla, joten lähtökohtien pitäisi olla todella hyvät ja toivo on tietenkin sen myötä erittäin korkealla. Yritän silti pitää jalat maassa ja järjen päässä, jotta vältyn suurilta romahduksilta, jos niin kävisi.


Lääkityksistä sen verran, että kortisoni menee nyt aika isolla annoksella, ja on tuonut mukavana sivuvaikutuksena melkoisen energiaboostin! Paljon on tultu saaua aikaan yhtä sun toista viime viikon aikana: on tullut aloitettua muutama ihana uusi harrastus ja kodin järjestely vuoden takaisen muuton jälkeen on vihdoin saanut jonkun tolkun tietyissä huoneissa. Tätä lisää!


Hassua muuten, jostain syystä tietokoneen auto-correct haluaa kirjoittaa toivon isolla alkukirjaimella. Olisikohan tämä tulkittavissa hyväksi enteeksi..? :) Olisipa <3

Paluu arkeen

Nyt ollaan taas palattu takaisin arkiseen aherrukseen, niin töiden kuin hoitojenkin puolesta. Jostain syystä biopsian tulokset makaavat vielä lomailevan labran arkistoissa, joten niiden saaminen ja sen vuoksi myös pakkassiirto hieman venyy. Maanantaina ollaan toivottavasti jo viisaampia ja tiedetään millaisella hoitoprotokollalla lähdetään liikkeelle siirron onnistumismahdollisuuksien maksimoimiseksi. Itse alkionsiirto menee siis syyskuun puolivälin paikkeille, jollei taas (!) tule jotain estettä, jonka vuoksi sitä pitää siirtää. Kärsivällisyyttä siis koetellaan, mutta onneksi aina helpottaa, kun ajattelee, että kuukauden päästä ollaan jo aika paljon jännempien hetkien äärellä (jos hyvin käy ja tähdet on oikeassa asennossa jne., kyllähän te jo tiedätte..). Ainakin on kaikki voitava sitten tehty siirron onnistumiseksi, ja jollei se tälläkään kertaa ota onnistuakseen, niin sitten täytyykin ihan tosissaan miettiä mitä vielä voitaisiin muuttaa. Toistaiseksi on onneksi vähän kesä- ja lomafiilikset, joten se musta lapsettomuuspilvi ei ole ainakaan vielä laskeutunut varjostamaan aivan jokaista päivää.

Kesä!

Biopsian tulosten pitäisi tulla parin viikon päästä. Olen aika hyvin onnistunut unohtamaan koko asian, vaikka alkuviikosta aina havahdunkin siihen, että taas on viikkko vierähtänyt. Toisaalta mahtavaa, koska tulosten kuuleminen on lähempänä, mutta toisaalta masentavaa, koska kesäloma juoksee samaan aikaan kovaa vauhtia eteenpäin ja tulee tietty jossain vaiheessa loppumaankin. Yritän vastustaa kiusausta soittaa klinikalle heti kun maagiset 5 vkoa biopsiasta tulee täyteen.

Alkuviikosta oli myös ovulaatio, tällä kertaa jopa kp 14 ilman letroja, kun yleensä ovis on ollut luomusti vasta kp 18-19, joten hieman tässä nyt jännittää myös se, edistääkö biopsian scratching-vaikutus meidän kohdalla raskauden alkuunsaattamista. Viikon päästä täytyy testailla varmuuden vuoksi. Synarelakin alkaa taas huomenna, eli siirtoon valmistautuminen on taas jo ajankohtainen asia. Tavallaan harmittaa, että rennot aamut loppuvat tämän kesän osalta tähän, ja on taas muistettava sumutella noin 12 tunnin välein, mutta onhan se myös ihana ajatella, että jollei luomuraskaus nyt ala, niin muutaman viikon päästä ollaan jo pakkassiirrossa. Ihan hyvät, odottavat fiilikset nyt kaiken kaikkiaan <3

Lapseton äiti

Lauantaina vietettiin lapsettomien lauantaita ja eilen äitienpäivää. Koen kuuluvani kumpaankin ryhmään. Lapsia meillä ole, ei ainakaan eläviä sellaisia, joten olen lapseton. Äiti olen, koska olenhan yhden pienen lapsen synnyttänyt. Silti meillä ei varsinaisesti vietetä tai juhlisteta kumpaakaan päivää. Leivoin itselleni kakun, ehkä rumimman tekeleeni ikinä. Itketti.


Loppuviikosta ultraan Zumenon-päivänä 10. Toivottavasti saan aloittaa heti Lugesteronin, jotta päästään biopsiaan ensi viikon aikana.

Katse kääntyi heinäkuulle

Kävin suunnittelemassa hoitojen jatkoa lääkärini luona viime viikolla. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että menisimme toukokuussa alkionsiirtoon, mutta nyt joudunkin odottamaan heinäkuun loppupuolelle saakka. Kolme p-i-t-k-ä-ä kuukautta! Mutta miksi näin kävi? Päädyin lääkärin kertoman perusteella siihen, että otetaan ensin kohdusta koepala ja katsotaan siitä alkion kiinnittymisen otollinen aikaikkuna, joka ei kaikilla naisilla noudata oppikirjoja, vaan voi olla muutamaa päivää aiemmin tai myöhemmin kuin yleensä. Samasta näytteestä tutkitaan kohdun natural killer -solut sekä rna-solut ym. tekijöitä, joita en nyt enää millään muista. Koepala lähetetään Ranskaan tutkittavaksi ja vastauksia saan odotella viitisen viikkoa koepalan ottoa seuraavan kierron ajan, jonka lopulta alkaa taas siirtokiertoon valmistautuminen sumutuksineen kaikkineen. Koepala otetaan siirtokierron kaltaisessa kierrossa, eli loppuviikosta aloitan aivan samat lääkkeet, kuin jos nyt mentäisiin jo siirtoon. Mutta alkiot saavat siis toistaiseksi köllötellä pakkasessa kaikessa rauhassa ja ns. siirtopäivänä otetaankin vain koepala. Kerroin lääkärillemme myös sen, että haluamme alkiot jatkoviljelyyn ennen siirtoa, eli niitä viljellään viidenteen päivään, jolloin niiden tulisi olla blastokystejä. Alkiot sulatetaan kaksi päivää ennen siirtoa, eli heinäkuusta tulee jännityksen täyteinen kuukausi.. Kyllähän tämä aikataulun venyminen taas koettelee hermoja, mutta jos tällä testillä nähdään missä vika on ollut ja mistä kaikki varhaiset keskenmenot ovat johtuneet, niin säästyn sen ansiosta jatkossa monelta harmilta ja varmastikin säästän vähintään saman verran aikaa kuin sen mitä nyt joudun odottelemaan siirtoa. Testin tulosten perusteella nähdään, onko immuunireaktio kohdussa liian suuri tai liian pieni alkion oikeanlaiselle kiinnittymiselle, ja sen perusteella valitaan kohdennetut tukitoimet siirron yhteyteen. Odotukset ehtivät tietenkin kasvaa valtaviksi heinäkuuhun mennessä, joten melkoinen pettymys on tiedossa, jos siirto epäonnistuu. Toivottavasti useampi alkio selviää jatkoviljelyssä blastokystiksi, jotta voidaan tehdä pian uusia siirtoja, jos ei heti heinäkuussa nappaa.


Teoriassa on tietysti mahdollista raskautua tästäkin kierrosta, mutta ainakaan vielä ei ovulaatiota näy. Ja toisaalta se merkitsisi testin viivästymistä, joten eipä tässä oikein kannatakaan yrittää mitään muuta kuin vältellä miestä, jos plussa pärähtää ovistestiin. Koepalakierrossa ei ovulaatiota tule, koska oma kierto ajetaan alas Synarelalla, eli eipä tässä raskautumismahdollisuuksien mukaan laskettuna mene hukkaan kuin kaksi ovulaatiota, mikä kuulostaakin jo paljon helpommalta kestää.

Kuudesta neljä!

Hiphuraa, saatiin punktoitua jopa kahdeksan (!) follikkelia, joista löytyi kuusi (!) munasolua. Kuudesta neljä hedelmöittyi normaalisti ja samat neljä jaksoivat jakaantua normaalisti kahden päivän ajan, jolloin ne jouduttiin vitrifioimaan pääsiäisen takia. Mutta siis neljä! Jos viljely olisi jatkunut pidempään, olisi noista ehkä karsiutunut vielä useampi, mutta murehditaan sitä sitten jatkoviljelyn jälkeen. Tällä hetkellä meillä on siis tämän ja aiempien punktioiden tulos yhteen laskettuna yhteensä s-e-i-t-s-e-m-ä-n alkiota pakkasessa odottamassa pakkassiirtoa, johon päästään toivottavasti ja näillä näkymin toukokuun puolivälissä. Punktion jälkeen aloitettu 10 päivän Primolut-kuuri loppuu huomenna, joten uuden kierron alettua pääsen odottamaan jälkitarkastus- ja jatkosuunnitteluaikaa sekä siirtokiertoon valmistavien lääkkeiden aloittamista. Ilmeisesti ainakin Synarela ja Zumenon alkaa jo välikierron lopulla. Olo alkaa vähitellen olla varovaisen toiveikas, kun vihdoin alkaa näyttää siltä, että päästään taas siirtoon. Ennen sitä tutkitaan vielä onko varhaisten keskenmenojen syynä ollut kohdun autoimmuunireaktio ja valitaan tukitoimia sen mukaan. Kenties kohdun limakalvon rapsutus, intralipid tai muuta. Selviäisipä nyt keskenmenojen syy, niin saataisiin kohdennettua tukilääkitykset oikein seuraavaan siirtoon.


Tätä alkiomäärän tuottavaa toiveikkuutta verottaa hieman kollegan raskaus. Se näkyy jo aivan selvästi. Tämä on myös sitä aikaa, kun mietitään tulevan kesän lomia, ja koska kollega on jäämässä äitiysvapaalle juuri lomakauden alussa, tuo se tiettyjä haasteita muiden lomien sopimiseen. En vaan voi ymmärtää miten tuleva äiti ei muka vielä tiedä milloin on jäämässä äitiysvapaalle ja että pitääkö kesälomia jo ennen sitä vai vasta myöhemmin. Ottaisi selvää, stna. Tiedän, että omat tunteeni eivät tietenkään johdu kesälomista, vaan siitä, että itse antaisin mitä vain ollakseni samassa tilassa kuin hän, enkä halua ymmärtää enkä hyväksyä elämän epäreiluutta. Että toiselle annetaan hopealautasella ja toinen maksaa miljoona hopealautasta siitä, että ehkä kenties jossain tapauksessa hyvin pienellä todennäköisyydellä saavuttaisi saman. Kiroiluttaa!

Rakkuloiden kasvattelua

Pistin eilen Pregnylin ja Gonapeptylin vatsanahkaan, tänään täytyy vielä muistaa ottaa burana 600 ja huomenaamulla suuntana on punktio. Nyt luteaalivaiheen stimulaatiossa vuoto ehti alkaa ja loppuakin jo ennen punktiota, joten saan varmuuden vuoksi iv-antibiootin huomenna ennen punktiota ja punktion aikana. Elättelen tässä vielä toiveita, että ne pienet munarakkulat, jotka viime ultrassa olivat 7-8 millisiä, olisivat ehtineet kasvaa juuri sen verran, että edes joistakin niistä löytyisi kypsä munasolu. Laskeskelin, että olisivat noin 14-15 millisiä huomiseen mennessä, jos hyvin käy. Netin syövereistä löytyi sellainenkin tieto, että tuon kokoisissa voisi olla kypsä munasolu, silloin kun suurin munarakkula on triggeripiikin kohdalla irtoamiskypsässä koossa. Olisipa! Odotettavissa olisi silloin 0-6 munasolua eli, voi käydä miten vaan, mutta jospa nyt saataisiinkin paras saalis tähän mennessä! Positiivisen kautta, eikös?
Tänään on ollut jomotustuntemuksia kummallakin puolella, ja taas vähän kauhistuttaa ajatus, että follit ehtisivät karata ennen punktiota. Eiköhän ne siellä pysy, kuten aiemmillakin kerroilla, mutta kaikki pikkujututkin hermostuttaa taas valtavasti. Mitä jos kaikki menee pieleen? Mitä jos kaikki menee hyvin? Yhtä hermostuttavaa yhtä kaikki.

Pieniä romahduksia

Luteaalivaiheen piikitykset ovat sujuneet hyvin. Ei kipuja, ei oireita, ei mitään. Ekassa kontrolliultrassa näkyi kaksi munarakkulaa kummallakin puolella, toisessa yksi oikealla ja kaksi vasemmalla. Minne lie yksi kadonnut matkan varrella. Piikitykset jatkuukin nyt melko kauan, kolmatta viikkoa, koska viime ultrassa rakkulat oli vasta noin kymmenmillisiä. Niiden lisäksi näkyi pienempiä, jotka tuskin ehtii mukaan. Mulla on rakkulat aiemmin kasvaneet aika huimaa vauhtia ihan viimeisinä päivinä, joten toivon, etteivät ehdi irrota itsekseen ennen luteaalivaiheen punktiota, joka on ensi viikon alussa. Ultrataan vielä huomenna ja mahdollisesti perjantaina, joten enköhän ehdi jarrupiikin aloittaa ihan ajoissa.


Jotenkin tuntuu ihan hirveän surkealta tuon yhden rakkulan katoaminen. Eihän se ole kuin yksi follikkeli, joka ei vaan alkanut kasvaa vaan surkastui pois, mutta kolme kuulostaa taas niin paljon vähemmältä kuin neljä. Ja nyt heti tuon kirjoitettuani tunnen itseni typeräksi ajatuksineni. Haluaisin vaan niin kovasti haaveilla kymmenestä alkiosta kahden sijaan. Jos saadaankin vaikka vaan neljä alkiota yhteensä, eli tästä kierrosta vain yksi, tuntuisi kauhealta alkaa viljellä niitä blastoiksi ja mahdollisesti menettää ne. Turhauttaa ajatella, että toiset saa kymmeniä rakkuloita tyhjennettyä yhdellä punktiolla. Lääkäri tosin muistutti, että tyhjennettyjen follien määrä ei kerro mitään niiden laadusta, eikä noista suurista määristäkään välttämättä saada kuin pari hyvää alkiota. Veikkaan, että nämä ajatukset kumpuaa nyt siitä, että joudun näkemään työkaverin pyöristyvän vatsan joka päivä töissä. Pää ei vaan nyt kestä sitä yhtään. Tilanne on sinänsä surkuhupaisa, kun samasta pienestä porukasta yksi käy äitiysneuvolassa (julkisesti) ja toinen lapsettomuushoidoissa (salassa). On se vaan niin saakelin epäreilua.

Tuplastimulaatio

Punktiossa saatiin ne kaksi ultrassakin näkynyttä follikkelia tyhjennettyä oikealta, toinen tosin oli kovin sitkeässä kun munasarja ei tahtonut tehdä yhteistyötä. Toisessa näistä folleista oli alkio ja tänään saan kuulla miten sille kävi. Vasemmassa munasarjassa oli kolme n. 5 mm follikkelia näkyvissä, joten pääsin aloittamaan luteaalivaiheen piikitykset punktion jälkeisenä päivänä. Oikeallakin saattaa lääkärin mukaan olla pienempiä rakkuloita, mutta eivät ultrassa välttämättä näy suurempien ekassa punktiossa tyhjennettyjen follien takaa. Keskiviikkona menen kontrolliultraan, joten silloin ehkä ollaan viisampia lukumäärän suhteen. Jospa nyt ainakin ne kolme saataisiin tyhjäksi toisessa punktiossa.


Hoitojen eteneminen tuntuu hyvältä, vaikka tulokset ei päätä huimaakaan. Sen sijaan kaikki hoitojen ulkopuolinen elämä on nyt alkanut ahdistaa. Työkaveri ilmoitti olevansa raskaana, mikä ei ainakaan edistä töiden tekemistä. Työpaikka on ollut mulle se ainoa turvasatama, jossa lapsettomuusasiat on saanut laittaa syrjään ja keskittyä kylmiin faktoihin. Nyt tuntuu, että töissäkin päälle laskeutuu musta pilvi, kun joka ikinen päivä saan muistutuksen asiasta. Ei puhettakaan, että pystyisin iloitsemaan toisen puolesta. Tällä hetkellä mietin, miten selviän keväästä ja kasvavan vatsan seuraamisesta päivästä toiseen. Tuntuu jotenkin niin lohduttomalta.


Edit:
Lääkäri soitti ja kertoi ilouutisen: meidän munasolu oli hedelmöittynyt ja kasvanut nätisti hyvälaatuiseksi kolmepäiväiseksi, joka pakastettiin tänään. Eli meillä meni nyt näin, että vaikka alkoiden lukumäärä on pienentynyt, on kolmepäiväisten alkioiden prosentuaalinen osuus suhteessa tyhjennettyihin rakkuloihin koko ajan kasvanut: ekassa 1/8 eli 12,5 %, toisessa 2/6 eli 33,3 % ja nyt kolmannen ekasta punktiosta 1/2 eli 50 %. Ja kolmannen hoidon toinen punktio kaiken lisäksi vielä jäljellä.


Nyt meillä on siis kokonaista _kolme_ kolmen päivän ikäistä alkiota pakkasessa <3 Saapa nähdä millainen kato käy kun nämä viljellään blastoiksi, mutta sitä en murehdi vielä :)

Kaksi

Ultrassa näkyi eilen vain kaksi munarakkulaa. Kymmeniä en odottanutkaan, mutta että kaksi. Melkoiset onnistumisprosentit täytyy tulla, että saataisiin edes yksi alkio pakkaseen. Mutta ans kattoo ny. Pakko on toivoa parasta.

Toisessa munasarjassa näkyi muutamia pienempiä folleja, joten jos ne on vielä "hengissä" punktiossa perjantaina, saan aloittaa luteaalivaiheen stimulaation, eli silloin olisi mahdollisesti tiedossa uusi punktio reilun viikon päästä edellisestä. Voi, kunpa nyt päästäisiin tuonne asti. Lääkäri kertoi rohkaisuna, että klinikan toinen lääkäri oli erään potilaansa kanssa juuri käynyt läpi kaksivaiheisen stimulaation, jossa ensimmäisestä punktiosta ei saatu yhtäkään alkiota (vai puhuikohan lääkäri folleista... en muista), ja toisesta saatiin seitsemän. SEITSEMÄN. Se olisi aivan lottovoitto. Osuisipa kohdalle.

Piikitykset alkaa

Sainkin lopettaa Primolutin jo 10 päivän jälkeen, kun päätimme lääkärin kanssa, että tehdään heti perään uusi munasolujen keräys eikä lähdetä vielä siirtoon. Ajatus tuli itseltäni, koska alkion laatuunhan vaikuttaa enemmän munasolun ikä hedelmöityshetkellä kuin kohdun ikä. Eli on parempi saada nyt alkioita enemmän ja tehdä vasta sitten siirtoja.
Primolutin jälkeen alkoikin sen takia taas e-pillerikierto tasoittamaan munasarjojen tilanne ennen stimulaatiokiertoa ja estämään johtofolikkelin kasvu. Tilanne kontrolloitiin ultralla, jossa näkyi e-pillerikierron puolivälin paikkeilla tasainen tilanne, niinkuin pitikin. Muutama tasakokoinen follikkelin alku kummassakin munasarjassa, joten suuria määriä ei tälläkään kertaa ole tulossa, mikä on tälle hoidolle tyypillistä, mutta toivottavasti saadaan muutama hyvälaatuinen alkio. Lääkäri sanoikin sitten, että riittää hyvin jos käytän microgynonia 19 päivää koko liuskan sijasta. Lisäksi uusi kiertokin lähti käyntiin pari päivää ennakoitua aiemmin, eli jo kolmantena päivänä microgynonin lopettamisesta. Pääsin siis piikittämään itseäni nelisen päivää etuajassa, jei! Pienikin nopeutus tässä prosessissa on voitto! Eilen alkoi siis vihdoin Clomifen ja tänään Menopur. Sekoittelin Menopurin valmiiksi jo eilen, etten aamukankeuksissani onnistuisi jotenkin kämmäämään sitä. Menopurin hajusta on tullut jo jotenkin tuttu ja turvallinen. Se tarttui sormiini ja tuoksuttelinkin sitä sitten loppuilllan ja mietin tulevia koitoksia. Varovaisen toiveikkaana tässä ollaan taas liikenteessä. Parin viikon päästä munasolupunktioon. Pakastesiirto toivottavasti huhtikuussa.

Kaksi alkiota

Odotettu soitto tuli vihdoin. Meillä on nyt kaksi 3-päiväistä alkiota pakkasessa! Toinen on 8-soluinen ja gradukseltaan erinomainen ja toinen 7-soluinen ja biologin mukaan myös hyvälaatuinen, koska pakkaseenhan ei huonoja laitetakaan. Kahden muun alkion kehitys pysähtyi, joten niitä ei viljelty sen pidemmälle.
Tästä on nyt hyvä jatkaa. Vähän nyt kyllä houkuttelisi lähteä suoraan toiseen keräyskiertoon, mutta ensin joka tapauksessa 12 päivän Primolut-kuuri ja sitten uudet kujeet.

Odottavan aika

Odottelen juuri puhelua klinikalta ja tietoa siitä, kuinka monta alkiota tällä kertaa saamme pakkaseen. Yhteensä kuudesta tyhjennetystä follikkelista löytyi munasoluja neljä. Tiedossa oli, että yksi tyhjennetyistä folleista oli ollut keräyksessä muita hieman pienempi ja yksi oli keräystä edeltäneessä ultrassa muita suurempi, ja lääkäri epäili sitä kystaksi jo etukäteen, eli että se ei sisältäisi munasolua. Kaikki nämä neljä saatua munasolua myös hedelmöittyivät, eli tässä kohtaa onnistumisprosenttimme oli jopa 100. Voi kunpa noista neljästä olisi tullut myös kelpo alkioita!
Punktio oli tällä kertaa helppo. En ollut juurikaan kipeä koko punktiopäivänä, ja oloni puolesta olisin voinut mennä töihin vaikka heti. Tulimme jopa ihan omasta ehdotuksestani metrolla keskustasta kotiin, kun viimeksi hädin tuskin pystyin istumaan taksissa, ja joka mutka ja töyssy teki kipeää. Turvotustakaan ei ollut, joten olisin valmis uuteen punktioon vaikka heti! Sitäpä tässä olenkin miettinyt, että jos noista neljästä edes kaksi olisi kehittynyt hyviksi alkioiksi, kannattaisiko heti lähteä uuteen stimulaatiokiertoon. Dhea-kuuri loppuu parin viikon päästä ja haluaisin voida hyödyntää sen vaikutukset mahdollisimman tarkkaan. Jos alkioita saataisiin viljeltyä blastokystiksi asti edes muutama, voitaisiin harkita myös alkiodiagnostiikkaa. Täytyy vielä kysellä lääkärin kantaa ensi viikon jälkitarkastuksessa. Mutta eipä siirtokaan nyt pahalta tuntuisi. Siinä tapauksessa, että alkioita nyt saataisiin vain yksi, en oikein näe muuta vaihtoehtoa kuin ehdottomasti heti uusi stimulaatio.
Soittaisivat jo...!

Uuteen hoitoon

Aikaa on taas vierähtänyt niin, että uusi hoito pääsi vihdoin alkamaan viime viikolla. Kävin kontrolliultrassa kp 21 syötyäni e-pillereitä hoitoa edeltävään kiertoon munasarjojen "nollaamiseksi". Tarkoituksena oli siis varmistaa, ettei yksi munarakkula ala kasvaa ja erottua muiden joukosta, vaan että olisi useampi samankokoinen kasvatettavaksi alusta lähtien. Nyt menee jo Clomifen (kp 3 alkaen) ja Menopur-piikit (joka toinen päivä kp 4 alkaen). Menopurin pistäminen on lastenleikkiä, ei tunnu enää missään. Vähän ehkä liiankin helpolta vaikuttaa verrattuna ekaan hoitoon, joka sekin oli suht helppo. Ei ole vielä tuntemuksia suuntaan tai toiseen, mutta sekalaisina havaintoina mainittakoon tosi hyvä iho kasvoissa, mutta pienten finnien invaasio selässä. Johtuneeko sitten dhea:sta, mene ja tiedä. Seuraava ultra ensi viikolla. Jännää nähdä mitä munasarjoissa on tapahtunut.
Tällä kertaa jännitän hieman enemmän punktiota, koska viimeksi se jälkeen tuli ikäviä komplikaatioita veriarvojen ja olojen kanssa. Toivottavasti tällä kertaa kaikki menee ongelmitta. Omega3:a en ole ottanut nyt pitkään aikaan, en muistaakseni koko viime kesänäkään syönyt sitä, kun tiedossa oli, että punktio olisi ajankohtainen taas jossain vaiheessa. Yritän olla kasvattamatta odotuksia liian suuriksi, mutta kieltämättä toivon, että dhea ja clomifen uusina tekijöinä auttaisivat saamaan muutaman huippulaatuisen alkion. Tällä kertaa suunnitelmana on, että kaikki saadut alkiot vitrifioidaan ja alkionsiirto tehdään lääkkeelliseen kiertoon helmikuussa. Toivon tietenkin, että saataisiin tällä kertaa alkioita pakkaseen useampaa siirtoa varten...