Kohtuun siirretty alkio on tänään yhdeksän päivän ikäinen. Edellisissä raskauksissa plussa on näkynyt aivan hentoisesti dpo 11 tehdyissä testeissä, mutta tällä kertaa tukilääkkeenä ollut Pregnyl on sotkemassa tuota kuviota. Tein toki jo eilen ja toissapäivänä testin aivan tietoisena Pregnylin vaikutuksesta, koska laskelmoin asian niin, että kun Pregnylin aiheuttama plussaviiva alkaa haihtua, on mahdollinen uudelleen vahvistuva plussaviiva merkki raskauden alkamisesta. Tämän vinkin löysin joltain ivf-jenkkisivustolta. Miten järkevästä ja jalat maassa elävästä aikuisesta ihmisesta tuleekin tälläinen höpsö tälläisten elämää suurempien asioiden edessä..? No, toisaalta halusin myös nähdä kauanko Pregnylin haihtumiseen menee, koska en löytänyt siihen yksiselitteistä vastausta. Puoliintumisaika on eri lähteiden mukaan noin 33-38 tuntia, mutta jossain väitettiin, että viisikin päivää voisi riittää viimeisen 1500 iu:n annoksen poistumiseen. Se kuulosti kyllä liian vähältä.
Oireista sen verran, että eilen ja tänään on turvottanut melkoisesti. Mutta tässä on nyt sellainen tukilääkityskin, että oireet voi yhtähyvin johtua siitä kuin mistä tahansa muustakin. Virallinen testipäivä on vasta reilun viikon päästä, ja tässä on kaikenlaista ohjelmaa ennen sitä. Keskittymiskyky tietysti täysi 0.
Neljästä jatkoviljelyyn otetusta alkiosta selvisi blastoksi asti vain yksi. Muut pysähtyivät tiivistymisvaiheen jälkeen, eli alkioon ei eriytynyt niitä kolmea eri osaa, josta kehittyvät sikiö, istukka ja joku kolmas juttu, jota en nyt muista.. Prosentuaalisesti kai ihan normaali, että neljästä yksi kehittyy blastoksi, mutta harmittihan se. Nyt kaksi kolmepäiväistä pakkasessa jäljellä, joten jollei tämä siirretty alkio ota tuulta alleen, joudumme miettimään vieläkö jatkamme omilla soluilla uuteen ivf-hoitoon, jollei kahdesta pakkasalkiosta saataisikaan blastoja jatkoviljelyssä. Itse menisin mieluusti jo psykologikäynnille luovutettuja soluja ajatellen ja myös jonoon, koska luovutetuista sukusoluista on pulaa, ja jonotus voi kestää. Siinä voisi odotellessa tehdä omilla soluilla vielä hoitoja, mutta olisi valmis siirtymään melko nopeallakin aikavälillä luovutettuihin, jos alkaisi siltä näyttää. Miehen ajatuksen pitäisi vaan saada vielä kypsymään samaan, ja se on täysi arvoitus onnistuuko se vai eikö. Itse en jaksaisi enää taistella huonoilla todennäköisyyksillä ja maksaa siitä itseäni kipeäksi, mutta mies ei luonnollisestikaan koe asioita niin tiukasti omassa kropassaan eikä joudu miettimään kaikkea samanlaisella intensiteetillä, joten miehen ajatusmaailma laahaa varmastikin aika paljon jäljessä näissä suurissa kysymyksissä. Aika näyttää, toivottavasti nopeastikin. Mutta toki laitamme ensin toivomme tähän kohdussa köllöttelevään alkioon. Samat keinot ovat nytkin käytössä kuin viime siirrossa, eli juttelen alkiolle mukavia ja pidän huolen, että vatsa ja jalat pysyvät lämpiminä. Tarraisipa pikkuinen nyt vaan tiukasti kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti