Meidän paras kolmepäiväinen 8-soluinen alkio kesti sulatuksen hienosti ilman soluvaurioita ja on nyt kohdussa köllöttelemässä tiiviisti limakalvojen välissä. Kohdun seutu tuntuu nyt jotenkin jännittyneeltä, kovemmalta kuin normaalisti. Voi kun siellä tapahtuisi kaikki oikeat asia oikeassa järjestyksessä ilman jakautumis- tai kiinnittymisongelmia. Kaikki voitava on ainakin tehty, ja ehkä vähän enemmänkin kuin mihin Suomessa on tähän asti totuttu. Pari temppua on vielä säätetty mahdollisiin tuleviin siirtoihin, jollei tämä ottaisi tuulta alleen.
Mieli on tällä hetkellä luottavainen ja positiivinen. Viime aikoina tuntuu lähteneen liikkeelle voimakas hyvien tapahtumien ketju pitkän negatiivisen kauden jälkeen, ja ajatus kantaa nyt niin pitkälle, että en näe mitään syytä olla uskomatta tämän siirron onnistumiseen. Silittelen vatsaa iltaisin ja juttelen alkiolle mukavia. Taisin lurauttaa sille mielessäni pienen laulunkin eilen. Joku lisääntymisongelmista ja niihin liittyvästä tunneskaalasta tietämätön pitäisi sitä ehkä hulluna, mutta näinhän se menee: toivo tuo mukanaan onnea ja iloa, positiivinen kierre kantaa ja tuo uutta hyvää mukanaan. Täytyy vain jaksaa uskoa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti