Nyt on pakastin tyhjä, ei mitään siirrettävää. Uuden hoidon, eli laskujeni mukaan jo kuudennen sellaisen, lääkkeet odottaa jääkaapissa seuraavan kierron toista kiertopäivää ja pistosten alkua. Kauankohan tätä oravanpyörää jaksaa? Toisaalta hoidot tuntuvat suhteellisen helpoilta, kun tietää jo miten homma etenee, mutta hoitojen tuloksettomuus alkaa pikkuhiljaa kalvaa sisältä. Töissäkin on alkanut olla vaikeaa, eikä oikein mikään töihin liittyvä edes kiinnosta. Noh, nyt tuli pakostakin lomailtua sairastelun takia, joten jospa tämä tästä. Valoa ja kevättä kohti onneksi ollaan menossa. Ajattelinkohan viime keväänä samoin?
Laskennallisesti viidestä blastosta yksi kasvaa lapseksi asti, joten laitan nyt uskoni tilastoihin. Tälle menetetylle alkiolle kudoin surutyönä vaaleanpunaiset villahaalarit. Pääsivät lipastoon odottelemaan.
Päädyin blogiisi kun googlasin tietoa miten tarkkaan nt-ultrassa määritellään sikiön ikä. Oma kun meni 43 viikolle eikä näyttänyt merkkiäkään syntymisestä ja käynnisteltiin monta päivää joten mietin olisiko la määritetty liian aikaiseksi. No kuitenkin nyt kaikki hyvin.
VastaaPoistaSitten päädyinkin lukemaan niin surullista kertomusta tästä ultrasta ja sen jälkeisistä tapahtumista. Itkua sai nieleskellä, saati sitten kun luin sitä aiemmasta yrityksestä ja kipuilusta sekä vielä tähänkin päivään jatkuneesta yrityksestä, onnen pilkahduksista ja surusta. Uskomatonta, mitä olette joutuneet käymään läpi ja miten sitkeästi olette jaksaneet ponnistella. Toivon sydämestäni onnea ja jaksamista tulevaan, sen vaan on pakko vielä onnistua! <3 Toivottavasti sinne rakastavaan syliin vielä päätyy pieni paketti, kaiken tuon jälkeen.
Kiitos kommentista ja kauniista sanoistasi. On merkillistä, miten tätä pitkää lapsettomuustaivalta käy eteenpäin tavallaan kuin katsoen toisen elämää ja pieniä etappeja kerrallaan. Se tekee siitä kevyemmän käydä läpi, vaikka onkin ihan konkreettisesti joutunut oman kehon kautta kaikki toimenpiteet ja surut kokemaan. Ja aikakin onneksi parantaa pyöristäen ne kaikkein pahimmat kulmat. Nyt jännätään miten tämän alkaneen raskauden kanssa käy, toivotaan parasta!
PoistaHei! Kurjaa lukea näitä kirjoituksia. Jaksamista sinne. Olen itse yli 40 ja yrittämässä lasta yksin. Minulle suositeltiin heti ensimmäiselle kierrokselle pgs-diagnostiikkaa jotta välttyisin pettymyksiltä ja saisin tiedon voiko omilla munasoluillani edes saada lasta. Huomenna ensimmäinen punktio ja jännittää hirveästi. Toisaalta saman klinikan ja lääkärin toimesta on lapsettomuudesta vuosia kärsinyt ystävänikin saanut apua, joten toivo on korkealla. Toivon teille vauvaonnea pian <3
VastaaPoistaHei! Kiitos, että luet ja kommentoit, vaikka nämä vaikeita ja kuluttavia asioita ovatkin. Meilläkin oli vielä vuosi sitten tarkoituksena turvautua pgs-diagnostiikkaan ja keräsimme sitä varten alkioita, mutta kun kävi selväksi, että kerätyistä ja pakastetuista 2- ja 3-päiväisistä alkioista ei selvinnyt kuin yksi blastokystiksi asti, luovuimme ajatuksesta. Alkioiden kerääminen vaatisi monta keräystä ja kestäisi meidän soluillamme ajallisesti loputtoman kauan, eikä hinnan puolesta taas ole järkevää lähettää yksittäisten blastokystien soluja pgs-diagnostisoitavaksi. Tilanne olisi toinen, jos olisimme saaneet samasta keräyksestä edes kolme blastokystiä.
PoistaNythän meillä on toiveikas tilanne, kun raskaus vihdoin alkoi viidennestä siirrosta. Ajatukset seilaavat ääripäiden välillä, koska toisaalta haluan uskoa, että kaikki menee tällä kertaa hyvin, mutta toisaalta takaraivossa jyskyttää koko ajan tieto, että kaikki voi vielä kaatua. Ei voi tehdä muuta kuin mennä päivä kerrallaan ja toivoa parasta ja keskittyä juurikin siihen positiiviseen puoleen. Vauvaonnea ja jaksamista myös sinulle, voin kuvitella miten vaikeaa näitä asioita on käydä yksin läpi! <3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista