Hiphuraa, saatiin punktoitua jopa kahdeksan (!) follikkelia, joista löytyi kuusi (!) munasolua. Kuudesta neljä hedelmöittyi normaalisti ja samat neljä jaksoivat jakaantua normaalisti kahden päivän ajan, jolloin ne jouduttiin vitrifioimaan pääsiäisen takia. Mutta siis neljä! Jos viljely olisi jatkunut pidempään, olisi noista ehkä karsiutunut vielä useampi, mutta murehditaan sitä sitten jatkoviljelyn jälkeen. Tällä hetkellä meillä on siis tämän ja aiempien punktioiden tulos yhteen laskettuna yhteensä s-e-i-t-s-e-m-ä-n alkiota pakkasessa odottamassa pakkassiirtoa, johon päästään toivottavasti ja näillä näkymin toukokuun puolivälissä. Punktion jälkeen aloitettu 10 päivän Primolut-kuuri loppuu huomenna, joten uuden kierron alettua pääsen odottamaan jälkitarkastus- ja jatkosuunnitteluaikaa sekä siirtokiertoon valmistavien lääkkeiden aloittamista. Ilmeisesti ainakin Synarela ja Zumenon alkaa jo välikierron lopulla. Olo alkaa vähitellen olla varovaisen toiveikas, kun vihdoin alkaa näyttää siltä, että päästään taas siirtoon. Ennen sitä tutkitaan vielä onko varhaisten keskenmenojen syynä ollut kohdun autoimmuunireaktio ja valitaan tukitoimia sen mukaan. Kenties kohdun limakalvon rapsutus, intralipid tai muuta. Selviäisipä nyt keskenmenojen syy, niin saataisiin kohdennettua tukilääkitykset oikein seuraavaan siirtoon.
Tätä alkiomäärän tuottavaa toiveikkuutta verottaa hieman kollegan raskaus. Se näkyy jo aivan selvästi. Tämä on myös sitä aikaa, kun mietitään tulevan kesän lomia, ja koska kollega on jäämässä äitiysvapaalle juuri lomakauden alussa, tuo se tiettyjä haasteita muiden lomien sopimiseen. En vaan voi ymmärtää miten tuleva äiti ei muka vielä tiedä milloin on jäämässä äitiysvapaalle ja että pitääkö kesälomia jo ennen sitä vai vasta myöhemmin. Ottaisi selvää, stna. Tiedän, että omat tunteeni eivät tietenkään johdu kesälomista, vaan siitä, että itse antaisin mitä vain ollakseni samassa tilassa kuin hän, enkä halua ymmärtää enkä hyväksyä elämän epäreiluutta. Että toiselle annetaan hopealautasella ja toinen maksaa miljoona hopealautasta siitä, että ehkä kenties jossain tapauksessa hyvin pienellä todennäköisyydellä saavuttaisi saman. Kiroiluttaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti