Tiemme vie vielä yhdeksänteen ivf-hoitoon. Hullua tai ei, mutta mitä tässä menettäisikään?
Fyysisesti hoidot on olleet helppoja ensimmäistä lukuunottamatta, joten mitäpä tässä muutakaan tekisi. Jos tälläkin kertaa jää käteen vain lämmintä kättä, niin onpahan ainakin yritetty. Parhaassa tapauksessa saamme munasoluja kypsytettyä himpun verran kypsemmiksi, jolloin toivottavasti vältetään suuri kato hedelmöittymisessä. Alkioviljelytietojen mukaan noin puolet viime hoidon munasoluista oli raakoja, ja vain muutamassa alkiossa oli vääränlainen tuma. Yksikään ei ollut mennyt ns. yli, joten säätövaraa pitäisi olla. Kasvattamalla munarakkuloita hieman isommiksi ennen irrotuspiikkiä yritetään siis saada enemmän kypsiä munasoluja ja sitä kautta suurempi hedelmöittymisprosentti.
Vähän ristiriitaiset tunnelmat silti. Onko taas tiedossa vain hukkaan heitettyä rahaa? En siitä huolimatta pysty keksimään tärkeämpää sijoituskohdetta.
Jaksaa, jaksaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti