Kolmas alkio ei jaksanut blastoksi vielä seitsemäntenäkään päivänä, joten kokonaissaldo jäi kahteen. Niistä on nyt otettu biopsiat, jotka lähetetään tutkittaviksi. Kolmesta neljään viikkoa kestää saada tulokset.
Mieli valmistautuu jo kaikenlaisiin vaihtoehtoihin ja jollei taaskaan päästä siirtoon, tulee aika tehdä isompia päätöksiä. Vieläkö kerätään omia ja pelataan rulettia tosi pienillä voittomahdollisuuksilla, odotetaanko suosiolla lahjasoluja suomalaiselta lahjoittajalta, lähdetäänkö lahjamunasoluhoitoihin ulkomaille vai haetaanko ulkomailta pgs-testattu alkio kyytiin? Jälkimmäisin olisi vaihtoehdoista selvästi edullisin, mutta jos hoito onnistuisi, ei lapsella olisi oikeutta saada luovuttajien tietoja kuten Suomessa. Suomessa lahjamunasoluhoito voi lääkkeineen tulla maksamaan lähes kymppitonnin. Paljonko oikeudesta geneettisen sukulaisen tietoihin on valmis maksamaan? Jotenkin täysin absurdia laittaa näin suuri asia ja raha vastakkaisiin vaakakuppeihin ja yrittää löytää jonkunlaista keskitien ratkaisua, koska joka tapauksessa tuntuu, että lopputulos on jollain tapaa jollekin epäreilu. Kyse on enemmän siitä, minkä asian kanssa pystyy tulevaisuudessa elämään ja minkä kanssa ei.
Nyt yritän kuitenkin keskittyä muihin asioihin hetkeksi, jotta marraskuun alku ei tuntuisi pelkältä pitkältä pimeältä odotukselta. Suunnitelmissa siis paljon kaamosvaloja ja vielä enemmän kuorolaulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti