Yritän pysyä rauhallisin mielin, vaikka tällä hetkellä en juurikaan tunne mitään kipuja tai muitakaan oireita. Jonkun aiemman punktion yhteydessä muistelen kuulleeni hoitajan sanat, että kivut helpottavatkin hieman ennen punktiota ihan tietystä syystä, mutta sitä syytä en nyt tietenkään saa mieleeni. Mahtoiko liittyä jotenkin munasarjojen sijaintiin tai kudosten löystymiseen. Joka tapauksessa olen joka kerta punktioon mennessä pelännyt, että munarakkulat ovat jo puhjenneet ja munasolut karanneet, mutta niin ei ole kertaakaan käynyt. Yritän nytkin luottaa siihen, että lääkkeet kyllä pitävät tästä asiasta huolen, mutta kivun helpottaminen ei tietenkään auta asiaa. Tavallaanhan todennäköisyys munasolujen karkaamiselle kasvaa mitä useampi keräys on mennyt ongelmitta..? Housut kyllä vähän kiristää vyötäröltä etenkin istuessa, joten jonkunasteista hyllyvää turvotusta on kyllä kertynyt keskivartaloon. Ja tästä turvotuksesta onkin vaikeaa päästä eroon, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.
Huomenna tähän aikaan punktio on jo ohi ja olen päässyt kotiin. Hyvin todennäköisesti tiedän jo myös montako munasoluja oli. Jännää tämä on joka kerta, vaikka tietynlainen rutiini on punktioihin jo tullutkin. Aiemmin jännitin enemmän itse toimenpidettä ja mahdollista kipua, nyt jännitän punktion lopputulosta ja sitä seuraavia viittä, kuutta päivää, kun odottelen alkioiden kehittymistä blastokysteiksi ja puheluita klinikalta jäljellä olevien lukumäärästä. Töiden tekeminen on vaikeaa, ja tuntuu siltä, että voisin yhtä hyvin olla sairauslomalla. Ajatukseni harhailee vain tässä paljon tärkeämmässä asiassa, vaikka yritänkin vaikuttaa tehokkaalta työpöytäni takana. Noh, huomisen omistan vain ja ainoastaan omille ja avomieheni soluille. Toivottavasti ne tulevat hyvin toimeen keskenään petrimaljalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti