Mitä muutakaan se alkio olisi voinut olla kuin poikkeava. Epänormaali. Ei kehittyisi lapseksi.
Kromosomivirhe on sellainen kirosana, ettei pahempaa ole. Siihen tiivistyy monen kuukauden läpieletyt ja salatut tunteet, pirunmoinen pinnistely, vaiva, itku, toivo, kipu, turhautuneisuus ja mitä näitä äärituntemuksia nyt on. Mihin tästä nyt oikein suunnataan? Millä voimilla jaksaisi odottaa lahjasoluja vielä kuukausia? Ja millä voimilla jaksaisi vielä kantaa näitä saastaisia, maailman turhimpia munasarjoja, jotka tuottavat vain viallisia soluja, joista ei ole mihinkään?
30. syyskuuta 2019
25. syyskuuta 2019
Ainoa mikä on varmaa
Mietin tänään sitä, miten naiivin tyhmä sitä on lähtiessään lapsettomuushoitoihin. Jostain syystä sitä erehtyy ajattelemaan niin, että jos nyt hoidan oikein hyvin ja tunnollisesti asiat a, b ja c ja tehdään tutkimukset x, y ja z ja valitaan niiden perusteella oikeat lääkkeet, niin aikavälillä x syntyy lapsi.
Totuus on kuitenkin se, että hedelmöityshoidoissa ainoa varma asia on se, että mikään ei ole varmaa. Joskus törmään ihmisiin, jotka oikeasti luulevat, että kaikki on ok, jos missään perustutkimuksessa ei ole havaittu poikkeavaa, ja sitten ihmetellään miksi ei raskauta ei kuulu eikä näy, vaikka kaikki näyttää olevan päällisin puolin kunnossa. Vaan kun ihmiskroppaa ei voi pakottaa sellaisten keinotekoisten rajojen sisään ja poissulkea yksitellen raskautumista haittaavia seikkoja. Aina on osa-alueita, joiden rooli raskautumiselle on vielä tutkimatta - kaikkea ei tiedetä. On lohdutonta ajatella, että aina on mahdollista, että raskautumisen estää joku asia, jota ei vaan osata vielä ottaa huomioon ja tutkia, jonka merkitystä raskauden alkamiselle ei tunneta ja joka ehkä muutaman vuosikymmenen kuluttua onkin itsestäänselvä asia. Samalla tietenkin on lohdullista, että joku toinen ei tulevaisuudessa elä enää samassa epätietoisuudessa saman seikan suhteen, koska tutkimusta tehdään koko ajan, ja uutta opitaan. Mutta mistä joillakin tulee se itsevarmuus tilanteissa, joissa tehdyissä tutkimuksissa ei ole todettu ns. normaalista poikkeavaa, ja silti uskotaan "kaiken olevan tutkimusten mukaan kunnossa, joten vika on varmastikin puolisossa"? Tai sama toisinpäin, jos on löydetty esimerkiksi siittiöistä vikaa, miksi oletetaan, että muualla ei ole vikaa? Voihan raskautumisen estää useakin seikka samanaikaisesti ja silloin on tyhmyyttä lopettaa tutkimukset ensimmäiseen todettuun poikkeamaan. Julkisella puolella toimitaan käsittääkseni tähän tapaan, koska ei yksinkertaisesti nähdä tarpeelliseksi tuhlata verovaroja lisätutkimuksiin. Keskenmenotutkimuksetkaan eivät myöskään ole tyhjentävän vastauksen antavia testejä, vaan kaiken voidaan todeta olevan aivan normaalisti, ja silti raskaudet menevät kesken. Mikä olisi sen suorempi merkki siitä, että hedelmöityksen ja raskauden maailmassa on vielä paljon opittavaa?
Ihmettelen sitäkin, miten joillakin klinikoilla siirretään jopa kaksipäiväisiä alkioita. Jos meidän kohdallamme kaikki alkiot olisi pakastettu kaksipäiväisinä, olisi niitä ollut yllin kyllin pakastin täynnä! Niitä olisi sitten siirretty yksi toisensa perään ihmettä odotellen, kun tosiasiassa blastokystiksi kehittymättömillä alkioilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta edes kiinnittyä. Tälläisiä turhia siirtoja olisi ollut kohdallanne kymmeniä! En voi edes kuvitella sitä hukatun toivon ja pohjattoman surun määrää mikä niistä olisi seurannut. Puhumattakaan siitä miten monta kuukautta olisi mennyt täysin hukkaan toivoessa ja pettyessä. Olisihan se ollut hienoa kertoa, miten monta alkiota saatiin pakkaseen, JOS en tietäisi paremmin. Kun tietää faktat, ei se kymmenen kaksipäiväistä pakkasessa kuulosta kovinkaan hyvältä. Jos niistä puolet selviää blastoiksi, ja niistä puolessa on kromosomivirheitä, ei todellinen tulos olekaan kymmenen vaan kaksi. Ja niistä todennäköisimmin kiinnittyy vain toinen. Lapsettomuushoitojen matematiikka on valitettavan karua, mutta sen tiedostaminen säästää suurilta suruilta ja pettymyksiltä. Ja joskus saattaa jopa yllättää jonkun iloisesti (mutta ei meitä).
Olisipa itselläkin vielä aikaa hyödyntää kaikki tulevaisuudenkin tutkimustieto ja uudet keinot hedelmöityshoidoissa. Olisinpa nuorempi. Olisinpa viljelyttänyt kaikki alkiot heti blastokyseteiksi. Olisinpa vaatinut ensimmäiseltä lääkäriltäni enemmän tutkittua faktatietoa hoitovalintojen perusteluiksi. Nyt on vain yritettävä käyttää hyväksi jäljellä oleva aika ja kaikki mahdolliset keinot. Kortit on jo jaettu ja niillä on pelattava. Upporikasta ja rutiköyhää.
Totuus on kuitenkin se, että hedelmöityshoidoissa ainoa varma asia on se, että mikään ei ole varmaa. Joskus törmään ihmisiin, jotka oikeasti luulevat, että kaikki on ok, jos missään perustutkimuksessa ei ole havaittu poikkeavaa, ja sitten ihmetellään miksi ei raskauta ei kuulu eikä näy, vaikka kaikki näyttää olevan päällisin puolin kunnossa. Vaan kun ihmiskroppaa ei voi pakottaa sellaisten keinotekoisten rajojen sisään ja poissulkea yksitellen raskautumista haittaavia seikkoja. Aina on osa-alueita, joiden rooli raskautumiselle on vielä tutkimatta - kaikkea ei tiedetä. On lohdutonta ajatella, että aina on mahdollista, että raskautumisen estää joku asia, jota ei vaan osata vielä ottaa huomioon ja tutkia, jonka merkitystä raskauden alkamiselle ei tunneta ja joka ehkä muutaman vuosikymmenen kuluttua onkin itsestäänselvä asia. Samalla tietenkin on lohdullista, että joku toinen ei tulevaisuudessa elä enää samassa epätietoisuudessa saman seikan suhteen, koska tutkimusta tehdään koko ajan, ja uutta opitaan. Mutta mistä joillakin tulee se itsevarmuus tilanteissa, joissa tehdyissä tutkimuksissa ei ole todettu ns. normaalista poikkeavaa, ja silti uskotaan "kaiken olevan tutkimusten mukaan kunnossa, joten vika on varmastikin puolisossa"? Tai sama toisinpäin, jos on löydetty esimerkiksi siittiöistä vikaa, miksi oletetaan, että muualla ei ole vikaa? Voihan raskautumisen estää useakin seikka samanaikaisesti ja silloin on tyhmyyttä lopettaa tutkimukset ensimmäiseen todettuun poikkeamaan. Julkisella puolella toimitaan käsittääkseni tähän tapaan, koska ei yksinkertaisesti nähdä tarpeelliseksi tuhlata verovaroja lisätutkimuksiin. Keskenmenotutkimuksetkaan eivät myöskään ole tyhjentävän vastauksen antavia testejä, vaan kaiken voidaan todeta olevan aivan normaalisti, ja silti raskaudet menevät kesken. Mikä olisi sen suorempi merkki siitä, että hedelmöityksen ja raskauden maailmassa on vielä paljon opittavaa?
Ihmettelen sitäkin, miten joillakin klinikoilla siirretään jopa kaksipäiväisiä alkioita. Jos meidän kohdallamme kaikki alkiot olisi pakastettu kaksipäiväisinä, olisi niitä ollut yllin kyllin pakastin täynnä! Niitä olisi sitten siirretty yksi toisensa perään ihmettä odotellen, kun tosiasiassa blastokystiksi kehittymättömillä alkioilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta edes kiinnittyä. Tälläisiä turhia siirtoja olisi ollut kohdallanne kymmeniä! En voi edes kuvitella sitä hukatun toivon ja pohjattoman surun määrää mikä niistä olisi seurannut. Puhumattakaan siitä miten monta kuukautta olisi mennyt täysin hukkaan toivoessa ja pettyessä. Olisihan se ollut hienoa kertoa, miten monta alkiota saatiin pakkaseen, JOS en tietäisi paremmin. Kun tietää faktat, ei se kymmenen kaksipäiväistä pakkasessa kuulosta kovinkaan hyvältä. Jos niistä puolet selviää blastoiksi, ja niistä puolessa on kromosomivirheitä, ei todellinen tulos olekaan kymmenen vaan kaksi. Ja niistä todennäköisimmin kiinnittyy vain toinen. Lapsettomuushoitojen matematiikka on valitettavan karua, mutta sen tiedostaminen säästää suurilta suruilta ja pettymyksiltä. Ja joskus saattaa jopa yllättää jonkun iloisesti (mutta ei meitä).
Olisipa itselläkin vielä aikaa hyödyntää kaikki tulevaisuudenkin tutkimustieto ja uudet keinot hedelmöityshoidoissa. Olisinpa nuorempi. Olisinpa viljelyttänyt kaikki alkiot heti blastokyseteiksi. Olisinpa vaatinut ensimmäiseltä lääkäriltäni enemmän tutkittua faktatietoa hoitovalintojen perusteluiksi. Nyt on vain yritettävä käyttää hyväksi jäljellä oleva aika ja kaikki mahdolliset keinot. Kortit on jo jaettu ja niillä on pelattava. Upporikasta ja rutiköyhää.
14. syyskuuta 2019
Valitusvirsi
Tänään ottaa päähän:
- Kaikki ne, jotka saavat lapsen helposti luonnollisesti.
- Kaikki ne, jotka saavat lapsen helposti hoidoilla.
- Kaikki ne, jotka kuin ihmeen kaupalla tulevat raskaaksi juuri ennen hoitoja JA saavat terveen lapsen.
- Kaikki ne, jotka saavat Nipt-testistä puhtaat paperit.
- Kaikki ne, jotka väittävät, että lapsettomuuden tuska on aivan yhtä suuri, oli sitten ensimmäistä kertaa hoidossa tai takana niin monta keskenmenoa, ettei yhden käden sormet riitä, keskeytys, josta tuskin toipuu koskaan ja ivf-kierroksia lähes yhtä paljon kuin kahdessa kädessä on sormia.
- Kaikki ne, jotka luulevat tai jopa sanovat tietävänsä miltä edellä mainitut tuntuvat, vaikka ovat itse saaneet lapsen luonnollisesti, inseminaatiolla tai ensimmäisellä alkionsiirrolla.
- Kaikki ne kaksinaamaiset, jotka vain esittävät olevansa tukena ja hengessä mukana.
- Kaikki ne, jotka valittavat hoitojen rankkuutta parin hoidon jälkeen vain siksi, että joku muukin teki niin.
- Kaikki ne, jotka hokevat, että verenvuoto alkuraskaudessa on aivan normaalia, ja että varmasti kaikki on siitä huolimatta ihan hyvin, kun totuus on se, että on aivan yhtä todennäköistä, että raskaus on menossa kesken.
- Se, että kohta on taas vuosi kulunut.
- Se, että ne, jotka ovat käyneet läpi pari hoitoa luulevat tietävänsä kaiken hoidoista ja jakavat ohjeita toiselle, joka tietää jo sen kaiken ja aika paljon enemmänkin, mutta ei koe tarpeelliseksi puhua siitä kaikesta, koska niitä käy jo muutenkin mielessään läpi 24/7.
- Kaikki ne, jotka hokevat, että täytyy pysyä positiivisena, että hoidotkin onnistuu.
- Kaikki ne, jotka luulevat, että plussa testissä tarkoittaa automaattisesti, että syntyy vauva.
- Kaikki ne, jotka luulevat, että heti ensimmäisessä alkionsiirrossa tärppää.
- Kaikki ne, jotka saavat hoidoissa enemmän kuin yhden blastokystin.
- Kaikki ne, jotka saavat lapsen vahingossa.
- Se, että hoidoissa menee rahaa kymmeniä tuhansia euroja taivaan tuuliin, ja tiedät, että se harmittaa toden teolla vasta sitten, jos/kun jäät ikuisesti lapsettomaksi.
- Kaikki ne, jotka saavat hoitoja kunnallisella puolella ihan naurettavan halvalla.
- Kaikki ne, jotka luulevat, että olen ok, koska näytän olevan ok.
- Kaikki ne, jotka saavat lapsen helposti luonnollisesti.
- Kaikki ne, jotka saavat lapsen helposti hoidoilla.
- Kaikki ne, jotka kuin ihmeen kaupalla tulevat raskaaksi juuri ennen hoitoja JA saavat terveen lapsen.
- Kaikki ne, jotka saavat Nipt-testistä puhtaat paperit.
- Kaikki ne, jotka väittävät, että lapsettomuuden tuska on aivan yhtä suuri, oli sitten ensimmäistä kertaa hoidossa tai takana niin monta keskenmenoa, ettei yhden käden sormet riitä, keskeytys, josta tuskin toipuu koskaan ja ivf-kierroksia lähes yhtä paljon kuin kahdessa kädessä on sormia.
- Kaikki ne, jotka luulevat tai jopa sanovat tietävänsä miltä edellä mainitut tuntuvat, vaikka ovat itse saaneet lapsen luonnollisesti, inseminaatiolla tai ensimmäisellä alkionsiirrolla.
- Kaikki ne kaksinaamaiset, jotka vain esittävät olevansa tukena ja hengessä mukana.
- Kaikki ne, jotka valittavat hoitojen rankkuutta parin hoidon jälkeen vain siksi, että joku muukin teki niin.
- Kaikki ne, jotka hokevat, että verenvuoto alkuraskaudessa on aivan normaalia, ja että varmasti kaikki on siitä huolimatta ihan hyvin, kun totuus on se, että on aivan yhtä todennäköistä, että raskaus on menossa kesken.
- Se, että kohta on taas vuosi kulunut.
- Se, että ne, jotka ovat käyneet läpi pari hoitoa luulevat tietävänsä kaiken hoidoista ja jakavat ohjeita toiselle, joka tietää jo sen kaiken ja aika paljon enemmänkin, mutta ei koe tarpeelliseksi puhua siitä kaikesta, koska niitä käy jo muutenkin mielessään läpi 24/7.
- Kaikki ne, jotka hokevat, että täytyy pysyä positiivisena, että hoidotkin onnistuu.
- Kaikki ne, jotka luulevat, että plussa testissä tarkoittaa automaattisesti, että syntyy vauva.
- Kaikki ne, jotka luulevat, että heti ensimmäisessä alkionsiirrossa tärppää.
- Kaikki ne, jotka saavat hoidoissa enemmän kuin yhden blastokystin.
- Kaikki ne, jotka saavat lapsen vahingossa.
- Se, että hoidoissa menee rahaa kymmeniä tuhansia euroja taivaan tuuliin, ja tiedät, että se harmittaa toden teolla vasta sitten, jos/kun jäät ikuisesti lapsettomaksi.
- Kaikki ne, jotka saavat hoitoja kunnallisella puolella ihan naurettavan halvalla.
- Kaikki ne, jotka luulevat, että olen ok, koska näytän olevan ok.
13. syyskuuta 2019
Yksi ruusu on kasvanut laaksossa...
...ja toivottavasti se kukoistaa kauniisti vielä pgs-tulosten tultua.
Toisesta alkiosta, jota seurattiin seitsemänteen päivään asti, ei ollut biopsoitavaksi, joten taas meillä oli sama kohtalo: vain yksi blasto. Näinhän nämä hoidot ovat tähänkin saakka menneet. Munasolujen lukumäärällä ei ole ollut mitään korrelaatiota lopputulokseen, vaan joka ikisen kerran on saatu vain yksi blasto. Tavallaan helpottavaa, ettei tarvitse enää edes yrittää arvailla lopputulosta, kun se on joka kerta tasan sama.
Nyt alkaa parin-kolmen viikon piina, että saadaan pgs-tulokset. Voisin lyödä aika paljosta vetoa, että siirtoon ei tälläkään kertaa päästä.
Toisesta alkiosta, jota seurattiin seitsemänteen päivään asti, ei ollut biopsoitavaksi, joten taas meillä oli sama kohtalo: vain yksi blasto. Näinhän nämä hoidot ovat tähänkin saakka menneet. Munasolujen lukumäärällä ei ole ollut mitään korrelaatiota lopputulokseen, vaan joka ikisen kerran on saatu vain yksi blasto. Tavallaan helpottavaa, ettei tarvitse enää edes yrittää arvailla lopputulosta, kun se on joka kerta tasan sama.
Nyt alkaa parin-kolmen viikon piina, että saadaan pgs-tulokset. Voisin lyödä aika paljosta vetoa, että siirtoon ei tälläkään kertaa päästä.
12. syyskuuta 2019
Paluu todellisuuteen
Eilen, alkioviljelyn viidentenä päivänä näytti vielä hyvältä. Yksi alkioista oli kehittynyt blastokystiksi ja siitä oli otettu biopsia pgs-tutkimusta varten. Vain yhden kehitys oli pysähtynyt. Loput 5 olivat myös kehittyneet hyvin, mutta eivät olleet vielä valmiita biopsiaan, ja niitä seurattaisiin vielä kuudenteen tai seitsemänteen päivään.
Tänään tuli se uutinen, jota olen koko ajan odottanut (pelännyt). Neljä seurannassa olevista alkioista oli pysähtynyt ja vain yksi vielä jatkanut kehitystään, joten sitä seurataan vielä seitsemänteen päivään. Toivon, toivon, toivon, että tuo viimeinen jaksaisi blastokystiksi asti! Olisi hieman vähemmän stressaavaa lähettää kahden alkion kromosomit tutkittaviksi kuin taas vain yhden ainokaisen. Näin nämä viljelyt vaan aina meillä menee, että matkan varrella alkiot putoavat yksi toisensa jälkeen pois. Kuudestatoista munasolusta yhteen tai kahteen blastoon, joista kumpikaan ei välttämättä ole normaali. Nyt voisin mennä peiton alle pimeään muutamaksi viikoksi ja herätä vasta kun pgs-tulokset tulee.
Tänään tuli se uutinen, jota olen koko ajan odottanut (pelännyt). Neljä seurannassa olevista alkioista oli pysähtynyt ja vain yksi vielä jatkanut kehitystään, joten sitä seurataan vielä seitsemänteen päivään. Toivon, toivon, toivon, että tuo viimeinen jaksaisi blastokystiksi asti! Olisi hieman vähemmän stressaavaa lähettää kahden alkion kromosomit tutkittaviksi kuin taas vain yhden ainokaisen. Näin nämä viljelyt vaan aina meillä menee, että matkan varrella alkiot putoavat yksi toisensa jälkeen pois. Kuudestatoista munasolusta yhteen tai kahteen blastoon, joista kumpikaan ei välttämättä ole normaali. Nyt voisin mennä peiton alle pimeään muutamaksi viikoksi ja herätä vasta kun pgs-tulokset tulee.
9. syyskuuta 2019
Ihme ja kumma
Klinikalta tuli aamupäivällä tekstiviesti. Ennenkuin avasin koko viestin näin esikatselunäkymästä, että se alkoi sanoilla "Kaikki alkiot..." Käsillä oli melkoinen kaikki-tai-ei-mitään -tyyppinen tilanne. Henkäisin siinä kohtaa syvään, avasin viestin ja varovasti tiirailin silmät ihan sirrillään viestin sisältöä (ihan kuin siristely muka helpottaisi mahdollista iskua..). Enpä ollut uskoa näkemääni: kaikki seitsemän alkiota on jatkanut jakautumista kolmanteen päivään. Kuusi normaalissa aikataulussa, yksi hieman hidastelee. Huh, mikä helpotus. Nyt alkaa oikeastaan vasta se varsinainen jännitysnäytelmä, kun odotellaan, montako heistä selviää blastokysteiksi. Veikkauksia, anyone?
7. syyskuuta 2019
Kato kävi
Seitsemän munasolua kuudestatoista hedelmöittyi, eli reilusti alle puolet. Olotila on lievästi pettynyt, mutta yritän muistaa, että onhan seitsemänkin aika monta. Kunpa niistä saataisiin pari-kolme blastokystiä, niin olisi todennäköisempää, löytää niiden joukosta kromosomeiltaan normaali alkio. Turhauttavalta tuntuisi lähettää tälläkin kertaa vain yhden ainokaisen alkion solut tutkittavaksi. Mutta minkäs teet, ei näihin voi itse vaikuttaa. Keskiviikkona olen taas vähän viisaampi.
6. syyskuuta 2019
Ou-mai-gaad!
Kävelin aamulla kaatosateessa bussille ja pääsin muuten kuivana, mutta litimärissä kengissä klinikalle. Ilmeisesti sade tuo onnea muinakin kuin hääpäivinä, koska punktion tuloksena saatiin kaikkiaan 16 munasolua! Siis k.u.u.s.i.t.o.i.s.t.a! Ihan käsittämättömän monta. Vasemmalta tyhjennettiin kymmenen follikkelia ja oikealtakin laskujeni mukaan seitsemän. Huomenna saan tietää hedelmöittyneiden määrän, pitäkäähän nyt meille peukkuja!
5. syyskuuta 2019
Jännän äärellä
Yritän pysyä rauhallisin mielin, vaikka tällä hetkellä en juurikaan tunne mitään kipuja tai muitakaan oireita. Jonkun aiemman punktion yhteydessä muistelen kuulleeni hoitajan sanat, että kivut helpottavatkin hieman ennen punktiota ihan tietystä syystä, mutta sitä syytä en nyt tietenkään saa mieleeni. Mahtoiko liittyä jotenkin munasarjojen sijaintiin tai kudosten löystymiseen. Joka tapauksessa olen joka kerta punktioon mennessä pelännyt, että munarakkulat ovat jo puhjenneet ja munasolut karanneet, mutta niin ei ole kertaakaan käynyt. Yritän nytkin luottaa siihen, että lääkkeet kyllä pitävät tästä asiasta huolen, mutta kivun helpottaminen ei tietenkään auta asiaa. Tavallaanhan todennäköisyys munasolujen karkaamiselle kasvaa mitä useampi keräys on mennyt ongelmitta..? Housut kyllä vähän kiristää vyötäröltä etenkin istuessa, joten jonkunasteista hyllyvää turvotusta on kyllä kertynyt keskivartaloon. Ja tästä turvotuksesta onkin vaikeaa päästä eroon, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.
Huomenna tähän aikaan punktio on jo ohi ja olen päässyt kotiin. Hyvin todennäköisesti tiedän jo myös montako munasoluja oli. Jännää tämä on joka kerta, vaikka tietynlainen rutiini on punktioihin jo tullutkin. Aiemmin jännitin enemmän itse toimenpidettä ja mahdollista kipua, nyt jännitän punktion lopputulosta ja sitä seuraavia viittä, kuutta päivää, kun odottelen alkioiden kehittymistä blastokysteiksi ja puheluita klinikalta jäljellä olevien lukumäärästä. Töiden tekeminen on vaikeaa, ja tuntuu siltä, että voisin yhtä hyvin olla sairauslomalla. Ajatukseni harhailee vain tässä paljon tärkeämmässä asiassa, vaikka yritänkin vaikuttaa tehokkaalta työpöytäni takana. Noh, huomisen omistan vain ja ainoastaan omille ja avomieheni soluille. Toivottavasti ne tulevat hyvin toimeen keskenään petrimaljalla.
Huomenna tähän aikaan punktio on jo ohi ja olen päässyt kotiin. Hyvin todennäköisesti tiedän jo myös montako munasoluja oli. Jännää tämä on joka kerta, vaikka tietynlainen rutiini on punktioihin jo tullutkin. Aiemmin jännitin enemmän itse toimenpidettä ja mahdollista kipua, nyt jännitän punktion lopputulosta ja sitä seuraavia viittä, kuutta päivää, kun odottelen alkioiden kehittymistä blastokysteiksi ja puheluita klinikalta jäljellä olevien lukumäärästä. Töiden tekeminen on vaikeaa, ja tuntuu siltä, että voisin yhtä hyvin olla sairauslomalla. Ajatukseni harhailee vain tässä paljon tärkeämmässä asiassa, vaikka yritänkin vaikuttaa tehokkaalta työpöytäni takana. Noh, huomisen omistan vain ja ainoastaan omille ja avomieheni soluille. Toivottavasti ne tulevat hyvin toimeen keskenään petrimaljalla.
2. syyskuuta 2019
Ennätysvauhdissa
Toisessa kontrolliultrassa näkyi tänään ennätyksellisen suuri määrä munarakkuloita. Yhteensä viitisentoista follia, joista suurimmat olivat läpimitaltaan nyt 15-17 mm, pienimmätkin sen kokoisia, että kypsä munasolu on todennäköisesti punktioon mennessä löydettävissä. Vasen munasarja tuntuu aktivoituneen, koska sieltä paljastui noin kymmenen follin rypäs. Olisivatpa nyt vaan hyvänlaatuisia eivätkä sellaista sitkeää ruskeaa nestettä sisältäviä pommeja, niinkuin yhdessä aiemmassa punktiossa. Munasarjat ovatkin tuntuneet tällä kertaa aiempaa kipeämmiltä, etenkin vasen puoli. Punktio varattiin perjantaille, joten muutama päivä enää pistoksilla kasvattelua ja taas mennään! Hyppimiset ja riuhtomiset on nyt kielletty, joten rauhallista meininkiä tiedossa koko loppuviikoksi, ensin punktiota odotellessa ja muutaman päivän sen jälkeen toipuessa.
Lähtökohdat ennätyssaaliille alkioita ovat siis nyt hyvät, mutta realistin päähän ei tästä vielä sekoa, koska takaraivossa jyskyttää jatkuvasti se pelko, että taas tapahtuu jotain täysin odottamatonta ja lopputuloksena on vain yksi viallinen alkio, jos sitäkään.
Lähtökohdat ennätyssaaliille alkioita ovat siis nyt hyvät, mutta realistin päähän ei tästä vielä sekoa, koska takaraivossa jyskyttää jatkuvasti se pelko, että taas tapahtuu jotain täysin odottamatonta ja lopputuloksena on vain yksi viallinen alkio, jos sitäkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)