3. maaliskuuta 2017

Liian hyvää ollakseen totta

Jouduin soittamaan naistentautien päivystykseen vatsakipujen vuoksi. Vuoto oli ollut tosi niukkaa, ja mietinkin jo, että näinkö vähällä tosiaan pääsin. Noh, en tietenkään päässyt. Päivystyksessä kohtu ultrattiin ja siellä näkyi vielä reilun kokoinen köntti raskausmateriaalia. Kroppa yritti saada sitä synnytettyä supistelemalla ja siitä vatsakivut. Lääkäri poisti myös kohdunsuulta ne riekaleet, jotka olivat kohdunsuulla jo irtonaisina odottelemassa ja joihin instrumenteillaan ylettyi. Tuntui tosi ilkeältä ja kun mieskään ei ollut matkassa mukana aloin osittain myös turhautumistani itkeä. Residuaa yritettiin saada irti myös ruiskuttamalla suolaliuosta kohtuun, mutta sillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta. Sain kotiin mukaani Panacodin, Buranan ja Cytotecit, jotka otan huomenna siinä toivossa, että ne saavat toivottavasti nuo loputkin jämät liikkeelle.

Ei loppunut tämä luku meidän tarinassa vieläkään. Toivon, ettei kuitenkaan jouduta kaavintaan, vaan selvitään huomisella ponnistuksella. Postissa tuli tänään Käpy ry:ltä tilaamani kirjanen Lapsen kuolema. En jaksanut vielä tarttua siihen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti