Aika on kulunut hitaasti. Nyt eletään kolmattatoista viikkoa, ja odotellaan ekaa neuvolaultraa. Sain kutsun niskaturvotusultraan vasta rv 13+1 eli viikon päästä olisi tarkoitus mennä Kätilöopistolle pyörähtämään. Viimeksi siellä tulikin käytyä ekan keskenmenon jälkeen, kun epäiltiin kohdunulkoista raskautta. Noh, nyt onneksi iloisemmissa tunnelmissa, vaikka viime viikkoina onkin epäusko iskenyt jo lujaa. Vatsakivut ovat kadonneet, onneksi, mutta mitään muutakaan oireita ei ole. Paitsi satunnaista oksettavaa oloa, joka kyllä menee suht nopeasti ohi. Lähinnä vaan röyhtäyttää. Kaikessa epäileväisyydessäni ostin kotidopplerin, jotta voin kuunnella sikiön sydänääniä kotona silloin kun tulee sellainen olo, että kaipaa jotain todistetta kasvavasta ihmeestä. Ekan kerran onnistuin kuulemaan sikiön sykkeen (165) selkeästi toissapäivänä eli 11+6. Kutsuin miehenkin kuuntelemaan "kavioiden kopsetta", mutta eihän se tainnut missään tuntua, ei ainakaan sanonut mitään. Tuo kun on luonteeltaan sellainen, että turhat tunteilut ei kuulu repertuaariin. Aiemmilla kuuntelukerroilla sain 160 hujakoilla olevan sykkeen näkyville, mutta se katosi saman tien, eikä vielä kuulunut kuulokkeista.
Töissä en ole vielä kertonut vauvauutisia, eikä sukulaisistakaan kukaan tiedä vielä. Odottelemme varmastikin ainakin sinne asti, että saamme tuon ensi viikon nt-ultran alta pois ja sikiöseulonnan tulokset. Ja mahdollisen Nipt-testin tulokset, jos siihen mennään. Verikokeet otettiin jo pari viikkoa sitten, mutta niiden tuloksia en ilmeisesti saa erikseen ollenkaan.
Aikani kuluksi olen suunnitellut leikkimaton ompelemista. Jos löytäisin halvalla valmiin "rungon", olisi suhteellisen helppoa ommella itse uudet kankaat siihen päälle. Kaupoissa myytävät valmiit leikkimatot on niin kamalia tai kamalan kalliita, että mielummin sitten ompelen omaa silmää hivelevän version ihan suosiolla itse. Vauvakaan tuskin kovin pistää pahakseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti