Eilen kävin viimeisen (jollei tule mitään takapakkia, vuotoa tms.) kerran luottolääkärilläni ultrassa tarkistuttamassa sintin tilanteen. Itselläni oli hieman epäuskoinen olo, koska en ole voinut kertaakaan pahoin pieniä hajuällötyksiä ja hetkellisiä inhotuksia lukuunottamatta. Ultrassa näkyi pieni isopäinen vauvanalku, jonka pituudeksi saatiin 17,5 mm ja toisella mittauksella 17,6 mm, mikä vastasi täydellisesti eilisiä raskausviikkoja 8+2 <3 Laskettu aikakin pysyy siis viimeksi annetussa arviossa. Kyllä taas huojeni mieli! Kaikki näytti niin normaalilta kuin olla voi, ja lääkäri toivoi, että olen yhteyksissä "sitten kun vauva syntyy". Absurdi ajatus, että jos kaikki menee niinkuin Strömsössä, vauva tosiaan syntyy reilun puolen vuoden päästä! Tähän on pyritty ja siihen tähdätään! Lääkityksiä aletaan nyt purkaa pikkuhiljaa aloittaen asteittain prednisonista ja sitten vähennetään zumenonia ja lugesteronia. Innohep-piikkejä jatketaan varmuuden vuoksi viikolle 16 saakka, koska niistä ei ole mitään haittaakaan.
Sain sitten viimein varattua ensimmäisen neuvola-ajan ensi viikolle (rv 9+3) ja mieskin taitaa päästä sinne mukaan. Nyt pitäisi alkaa pikkuhiljaa päättää käynkö raskauden neuvolalääkärikäynnit kunnallisella puolella vai tuolla samalla lääkäriasemalla kuin aiemmin asiaan erikoistuneella lääkärillä. Taidan kallistua jälkimmäiseen, etenkin jos tuolla neuvolakäynnillä tulee sellainen tunne, ettei luotto oikein pelaa tai jos tunnen tietäväni asioista enemmän kuin hoitaja. En jaksa enkä halua raskauden aikana tai muutenkaan stressata siitä, että joudun pitämään puoliani ja vauvani puolta, vaan haluan voida luottaa hoitohenkilökuntaan kuten olen luottanut tähänastiseen lääkäriini. Hän on lapsettomuuslääkäri, jonka kanssa meidän oli tarkoitus edetä ivf-hoitoon kunnes sintti ilmoittikin olevansa tulossa ihan luomuna. Lääkärin kanssa oli puhetta NIPT-testistä, jota ei ilmeisesti saa kunnalliselta puolelta ainakaan mitenkään automaattisesti, mutta tuolta yksityisellä voisin teettää sen. Testi on tarkempi kuin se normiseula, joka neuvolassa tehdään, ja kattaa usemapia kromosomipoikkeavuuksia. Sen aion teettää joka tapauksessa, ja ainakin pyydän sitä neuvolasta keskenmenotaustamme ja meidän molempien iän perusteella. Jollen sieltä saa, taidan siirtää kaikki lääkärikäynnit yksityiselle..
Oireet on tosiaan olleet ihmeen vähäiset, lähinnä ajoittaista vatsakipua, turvotusta ja UMMETUSTA! Enpä arvannut kärsiväni siitä jo näin aikaisessa vaiheessa.. Juon vettä ainakin pari litraa päivässä ja silti vatsa vetää aivan tukkoon. Lääkäri antoi pelastavan vinkin, jonka totesin jo toimivaksi: Aamulla tyhjään vatsaan pari-kolme kiiviä ja hetken päästä vatsa jo toimiikin :) Huh, mikä helpotus! ;)
Muuten, ihan kuin enteenä oma äitini antoi minulle oman
neuvolakorttini saatesanoilla "kun mitäs minä tällä enää teen" viimeksi
kun nähtiin reilu kuukausi sitten. Silloin en vielä tiennyt olevani
raskaana, vaikka jo olinkin ja seuravana päivänä plussasin. Eilen olikin sitten ihana tutkia omaa
kehitystä vauvana ja pohtia milloin se oma poikanen sitten mahtaa oppia
kannattelemaan päätä, puhumaan sanoja, kävelemään jne. Mies ei tiedä
omasta syntymästään mitään, joten täytyy jossain vaiheessa kysellä
miehen äidiltä näitä juttuja. Josko sielläkin olisi neuvolakortti
tallessa oikeaa hetkeä odottamassa..
Mietintämyssyssä tällä hetkellä kotidoplerin hankinta sydänäänien kuuntelemista varten. Emme ole vielä sydänääniä kuulleet, mutta olemme nähneet ne kaksi kertaa ultrassa. Josko neuvolassa ensi viikolla jo kuunneltaisiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti