Rv 6+4: Hiljaiseloa

Viime päivät ovat olleet kovin oireettomia. Välillä tuntuu unohtuvan koko papunen. Rinnat kipuilee lähinnä vain yöllä kylkeä kääntäessä. Parina iltana on vatsassa krampannut ikävästi, niin kovaa, että on täytynyt vain ajatella rentoutumista ja hengitellä hiljalleen vaaka-asennossa. Vuotoa ei ole ollut, joten luottavaisin mielin tässä ollaan. Hcg oli viime mittauksessa 30.11. eli rv 6+1 noussut kivasti, tulos 8150,7 UI/l täyttää "60 % per 48 tuntia" -kriteerin jopa pienella marginaalilla. Muutamana iltana on tullut pahan olon aalto, mutta ei  lähelläkään mitään yökkäilyä. Maanantaina vapaapäivä ja ultra. Jospa siellä jo minisydän sykkisi! Tekisi mieli kertoa jollekin, ihan kelle vaan, mutta en uskalla vielä. Sisko on nyt siinä käsityksessä, että olen menossa tai juuri ollut punktiossa, joten täytynee keksiä jotain fiksua paljastamatta asioiden oikeaa laitaa jos "hoitojen vaihe" sattuisi tulemaan puheeksi. Samat piikit ja lääkkeethän mulla on joka tapauksessa, joten niistä ei tarvitse stressata. Siitä puheen ollen, taidankin tästä mennä tuikkaamaan innohepin mahamakkaraan ;)