Hän on täällä

Vauva syntyi syyskuun lopulla ja on nyt jo reilun kahden kuukauden ikäinen! Ensimmäiset viikot ovat olleet haastavia monesta syystä, mutta poika on täydellisen ihana tapaus <3

Sektio oli kokemuksena sitä mitä ajattelinkin. Kivuliain osuus oli selkäydinpuudutuksen laittamisessa selkään tullut paineen tunne, joka kuitenkin meni ohitse melko nopeasti. Sain puudutetta kaksi kertaa lisää, koska aloin tuntea kipua ylävatsalla, kun kohtua putsattiin ja haavaa suljettiin. Haava on parantunut hyvin ainakin päällisin puolin. Jälkitarkastuksessa hoitaja totesi sen näyttävän hymyilevän hymiön suulta, mikä on tietysti tässä tilanteessa aivan toivottavaakin - kukapa surunaamaa vatsaansa haluaisi! :)

Viime aikoina on ollut aika haastavaa saada vauva nukkumaan, ja kello on usein näyttänyt lähemmäs kymmentä ennen hiljaisuutta. Käyn omassa päässäni pientä kamppailua sen suhteen, pitäisikö reilun parin kuukauden ikäisen jo käydä yöunille tiettyyn aikaan, mutta yritän ajatella, että yleensähän kolmen kuukauden kohdalla voi ajatella alkavansa noudattaa jonkinlaista päivärytmiä, joten ei meillä vielä kauhea kiire onneksi ole. Enemmän stressaa kaikki asiat, jotka pitäisi ehtiä tekemään sen jälkeen, kun vauva on saatu nukkumaan. Onneksi vauva herää yleensä enää vain kerran yössä, joten vanhemmatkin saa nukkua ainakin pari pidempää unijaksoa per yö. Päivisin vauva nukkuisi nyt vain sylissä. Liekö joku kehitysjakso vai tottumus, mutta vauvan alla istuminen kaiket päivät on myös aika turhauttavaa, mutta samalla haikean söpöä. Kun toinen on ihan rentona sylissä ja tuhisee. Ei aina oikein uskokaan, että siinä nyt vihdoin ja viimein nukkuu aivan ikioma pieni <3

Rv 38+1: Maali häämöttää jo!

Vielä viikon verran jännitystä luvassa ennen suunniteltua sektiota. Hieman mietityttää, olenko osannut varata kaiken tarvittavan valmiiksi ja miten itse sektio sujuu korona-rajoitteineen kaikkineen. Täytyy vain luottaa siihen, että kaikki kyllä järjestyy aikanaan eikä kaikkea voi osata ajatella ennakkoon. Kun vain saataisiin vauva terveenä tähän maailmaan <3

Rv 34+1: Kädetön

Käsien hermokipu äityi lopulta niin pahaksi, että jouduin soittamaan äitiysneuvolan neuvontaan, josta sainkin ajan neuvolalääkärille heti seuraavalle päivälle. Hermopinne kyynärvarsissa teki töiden hoitamisen mahdottomaksi, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jäädä sairauslomalle reilu viikko ennen äitiysvapaan alkua. Ensin turhautti, koska asiat jäi töissä vähän levälleen ja kesken, mutta nyt stressi jo helpottaa ja mielikin on taipunut tilanteen tasalle. Joskus vaan käy näin! Harmittaa kyllä, etten voikaan äitiysvapaan alettua neuloa aloittamaani nuttua loppuun tai tehdä mitään muutakaan käsilläni, koska hermopinne helpottanee vasta sitten, kun bebe on tullut maailmaan. Onneksi kaikki suurimmat jutut on nyt hoidettu. Vaunut, turvakaukalo, telakka, adapterit ja harsot sun muut on nyt valmiina odottamassa. Mutta samalla se tarkoittaa, että tiedossa on pitkiä viikkoja, kun ei voi juuri muuta tehdä kuin chillailla ja odotella. Ja tietty tilailla kaikkea "todella tarpeellista" netistä... ;)

Rv 32+2: Uusia vaivoja

Tämän viikon aikana olen saanut vaivoikseni turvotuksen. Töistä kotiuduttuani olen joka päivä todennut saman: jalkapöydät ja nilkat ovat turvonneet. Erityisesti vasen jalka, joka koki kovia aiemmin kesällä, turpoaa tasapaksuksi pötköksi päivän mittaan. Jalkapöydän päälle nousee (vai valuu?) inha, hyllyvä nestetyyny, joka aamuun mennessä laskee ilmestyäkseen taas iltapäivällä. Ranteet ja kyynärvarretkin kipuilevat ja puutuvat joka yö, eikä kahvimukin nostaminem yhdellä kädellä tunnu kovin tukevalta, kun ote iskee kivun peukalon tyveen ja kyynärpäähän. Neuvolan mukaan näitä oireita nyt vain seurataan ja katsotaan paheneeko ne ja tuleeko mahdollisesti pre-emklampsian oireita. Vähän jo tuntuisi siltä, että miksi kiusaan itseäni enää käymällä töissä viime hetkeen asti, kun tälläisenä iäkkäämpänä ensisynnyttäjänä riskejä on muutenkin enemmän kuin nuorilla. Aloin tänään jopa vähän katua sitä, etten aloittanut äitiysvapaata jo aiemmin. Ei tarvitsisi hermoilla koronatilanteen kehittymistä tai sitä, jaksaako kipuilevilla jaloilla ja käsillä roudata tavaransa työn ja kodin välillä. Mutta näillä mennään toistaiseksi. Onneksi olen vielä säästynyt supistuksilta, joten bebellä lienee kaikki hyvin. Vauvalla on pää jo tukevasti lantiossa, mutta toivottavasti malttaa vielä pysyä aloillaan muutamia viikkoja!

Rv 28+3: Kolmas kolmannes alussa

Kauhean äkkiä menee tämä raskausaika. Tässä kohtaa tuntuu siltä, että viikkoja tulee lisää ihan hujauksessa eikä oikein meinaa pysyä edes laskuissa perässä. Hurjaa, että vauvan todennäköisyys selvitä syntyessään näillä viikoilla on jo melkein 100 %! Toivottavasti bebe kuitenkin viihtyy pikkuyksiössään vielä reilut pari kuukautta. Supistuksia ei ole vielä ollut, ei edes harjoitus-sellaisia. Tai en ainakaan ole niitä huomannut. Vauva on sen sijaan alkanut liikkua kovinkin aktiivisesti tämän viikon aikana.

Kävimme ultrassa omalla klinikallamme alkuviikosta, ja kaikki oli mainiosti. Painoarvio ja mitat oli edelleen vajaan viikon edellä, mutta symmetrisiä, joten nekin oli ok. Kasvoja emme tällä kertaa nähneet.

Vaunutkin tuli viimein tilattua, ja mieli muuttuikin aivan viime hetkellä, kun kävimme vertaamassa kolmea suosikkimalliamme vierekkäin. Hankintaan pääsi lopulta Emmaljunga Nxt90 korkean vaunukopan, aisan pituus- ja korkeussäädön, rungon pienen kasauskoon ja kapean mallinsa ansiosta. Stokke Trailz putosi viime hetkellä laskuista pois suurten mittojensa takia. Emmaljungan tehdas on loppukesästä kiinni kuukauden ajan, ja saimme tällä viikolla tehdylle tilaukselle toimitusajan elokuun puoliväliin, joten ihan hyvä, että tilaus tuli jo tehtyä, vaikka ensin tuntuikin, että olemme aivan liian aikaisin liikkeellä. Vinkkinä siis niille, jotka ovat ajatelleet Emmaljungan mallia loppuvuodesta syntyvälle, että kannattaa olla ajoissa liikkeellä! Tilauksia tulee kuulemma tasaisesti ja kuukausikiintiöt täyttyy nopeasti. Kohta myydään syyskuuta, ja koronakin voi uusiutuessaan häiritä toimituksia. Turvakaukaloa mietimme vielä, mutta Cybexin kääntyvä kaukalo houkuttelee. Samaan telakkaan saisi myöhemmin myös turvaistuimen. Mielelläni ottaisin kommenteissa vastaan kokemuksia turvakaukaloista, ja etenkin siitä, onko kääntymisominaisuus ollut käytännössä tarpeellinen jo turvakaukalomallissa.

Rv 25+6: Vaateongelmaa ja rautahaasteita

Onpas taas viikot vierähtäneet vauhdilla! Mielestäni ihan vasta äsken kirjoitin vaunuajatuksia, mutta siitähän on jo kuukausi. Vaunuasia ei ole edennyt, mutta vatsa kasvaa kuin kasvaakin edelleen, onneksi kuitenkin normaalikäyrillä, ja uutiset on nyt kerrottu tuleville isovanhemmillekin. Äitiyspakkaus haettiin eilen, ja tuntui jotenkin koomiselta, että K-kaupan myyjäkin onnitteli pakettia luovuttaessaan. En oikein osaa vielä uskoa, että onnittelut on suunnattu meille :D Sain sentään kiitoksen suustani, mutta olo on noiden tilanteiden jälkeen edelleen hieman epäuskoinen, tyyliin "ettei vaan nyt joku huijaa, minäkö muka raskaana!"

Kävin eilen loman alkamisen kunniaksi vähän ostoksilla. Mukaan lähti useampia pitkähihaisia kietaisubodeja, leggareita ja kollarihousuja koossa 44-62 cm. Tuttuni kertoi viikonloppuna, miten oli ollut hankkivinaan omalle vauvalleen sairaalasta kotiinlähtöasuksi pienenpienet vaatteet ja oli ne vauvalle puettuaan todennut, että on olemassa pieniä ja sitten kuitenkin vielä pienempiä, joten hankin siksi varmuuden vuoksi nuo 44-senttisetkin bodyt ja housut. Jos ne menisivät edes ensimmäisen viikon, niin ei vauvan tarvitsisi olla liian suurissa. Voi toki olla, että ovat heti liian pieniä, mutta onpahan varauduttu! Vaatevarasto alkaa nyt olla sen kokoinen, että en taida mitään vaatetta enää ostaa ennen tyypin syntymää, vaan vasta tarpeen mukaan. Jotain tulee varmasti myös lahjaksi. Äitiyspakkaus odottaa eteisessä avaamista. Ehkäpä teen sen vielä tänään.

Viimeisimmällä neuvolakäynnillä juteltiin niitä näitä. Todettiin, että sokerit oli ok viikko sitten tehdyssä rasituskokeessa, kuunneltiin sydänäänet ja mietittiin, miten kesäaikana kannattaa toimia, jos olen toisella paikkakunnalla ja jotain sattuu. Järvessä uiminen on kuulemma ok, ja voisin jopa ilmoittautua paikalliseen terveyskeskukseen asiakkaaksi, koska nykyään kaikilla on oikeus ns. toissijaisen hoitopaikan valintaan, jos viettää paljon aikaa muulla kuin kotipaikkakunnallaan. Voisi olla kätevää esim. siinä tapauksessa, jos tarvitsee ottaa veri- tai pissakokeita kesän aikana lyhyellä varoitusajalla. Hoitaja kysyi myös, oliko Jorvin lähetteestä sektiotoiveeseen liittyen kuulunut mitään, ja kun kerroin, että aika tuli heti samana päivänä kun viimeksi kävin neuvolassa raskausviikolle 36, oli hoitaja sitä mieltä, että toiveeni on mennyt läpi. Muutoin olisivat ilmeisesti kutsuneet minut käymään jo aiemmin keskustelemaan ja laittaneet johonkin keskusteluryhmään pohtimaan synnytysasiaa. Voinen siis huokaista jo helpotuksesta, eikä tarvitse koko kesäloman ajan ja viimeisille viikoille asti stressata asiaa.

Enpä nyt muista, kerroinko täällä jo ferritiinini romahtaneen taas. Asia selvisi sattumalta neuvolan verikokeissa, ja vaikka hemoglobiini oli vielä suht hyvä, hieman alle viiterajan, päätin toimia asian parantamiseksi. Lopulta sain rautainjektion omalla klinikallani, koska kunnallinen puoli olisi laittanut ennen infuusioon pääsemistä syömään rautaa isommalla annoksella, enkä varsinaisesti kaipaa nyt mitään ummetus- ja peräpukamavaivoja. Huolestuin jo hetkeksi, miten olematon rautataso oikein riittää sekä minulle, vauvalle että istukalle, mutta onneksi injektio järjestyi nopeasti. Kesäloman jälkeen menen taas labraan tarkistamaan rautatasot.

Hain vauvavakuutustakin jokunen viikko sitten, ja siinäpä kävikin niin, että pyysivät lisäselvityksiä raskauden aikana käytössä olleista tukilääkkeistä, jotka tuli listata äidin terveysselvitykseen. Lähetin vastauspostissa melkoisen määrän pdf-kopioita omakannasta sekä lääkärin tekemän listan lääkkeiden käyttötarkoituksista. Lääkärin listauksesta tosin puuttui muutama lääke kokonaan, mutta lääkäri jäi lomalle (ansaitulle sellaiselle!) enkä jaksanut enää kysellä perään. Kaikki pitäisi käydä ilmi omakannan käyntiteksteistä, kun joku vakuutusyhtiön tyyppi vain jaksaa käydä ne läpi. Turhauttavaa tässä on se, että moni ei edes ilmoita ivf-hoidon alkionsiirron jälkeisistä tukilääkkeistä vakuutushakemuksessa, vaikka näin tulisi tehdä. Rehellisenä sitten jouduin näkemään sen vaivan, että kaivoin pyydetyt tiedot omakannasta ja laitoin ne menemään, vaikka vähän kuumottikin lähetellä vieraille ihmisille omia sairaskertomuksia! Nyt vain odottelen, mitä päättävät.

Seuraavat neuvolakäynnit ovatkin vasta kesäloman jälkeen, ja silloin on tiedossa mm. isyyden tunnustaminen. Käyn heinäkuussa myös lapsettomuusklinikan lääkärillä ultrassa, ja silloin onkin jo rv 28 ja näkymä taas aivan uudenlainen. Sitä odotellessa :)

Rv 21+5: Potkuja

Pikkutyyppi on alkanut ilmoitella itsestään napakoilla, selvästi tuntuvilla potkuilla. Tai ainakin kuvittelen ne potkuiksi, vaikka voihan ne yhtä hyvin olla muitakin töytäisyjä :) ne tulevat sarjoissa, ja alan selkeästi erottaa, milloin bebe on aktiivisimmillaan ja milloin on nukkumisen aika. Hassua, että tässä jo tavallaan muodostetaan jonkinlaista yhteyttä syntymättömään vatsanpeitteiden läpi. Vatsa on nyt selkeästi pyöristynyt ja hieman kauhullakin odotan sitä, että tämän kovin kotikeskeisen korona-ajan jälkeen tapaan jossain kohtaa työkavereita ja sukulaisia, joille en ole vielä kertonut koko raskaudesta! Miten tästä edes kertoisi? Puhelimessa sivulauseessa ohimennen? Yksikkökokouksessa vai pienemmälle porukalle? Yleensähän raskausuutinen leviää työyhteisössäkin pikkuhiljaa, mutta nyt ei ole sitä vaaraa, kun kukaan ei ole näkemässä etätyöläisen vatsan pullotusta. Kohta on pakko jollakin tapaa ottaa asia esille, koska loppuviikosta saan neuvolasta raskaustodistuksen ja pääsen hakemaan äitiysavustusta ja äitiyslomaa. Minulle on kyllä vielä hieman hämärän peitossa missä järjestyksessä mitäkin haetaan, mutta eiköhän sekin tuolla neuvolakäynnillä selviä. Työnantajankin pitää tehdä jossain kohtaa oma hakemuksensa, koska kunta maksaa minulle palkkaa äitiysloman 72 ensimmäiseltä arkipäivältä. Sen jälkeen putoan täysin valtion tuille, mutta niistäkään en vielä oikein mitään ymmärrä. Noh, onhan tässä onneksi vielä aikaa oppia.

Olen voinut todella hyvin. Hieman alkaa hengittäminen tuntua normaalia raskaammalta ja nenä on öisin tukkoinen. Oikean lonkan hermokipu on helpottanut, ja muita varsinaisia kipuja ei ole ollutkaan. Mielenkiinnolla odotan liitoskipuja, koska niitähän tässä varmaan pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa tuntumaan? Jossain luki, että selällään nukkumista tulisi välttää, ettei vauva paina isoja laskimoita, mutta minkäs teet, kun öisin heräät selältäsi, vaikka miten yrität nukahtaa kyljellesi selkä seinää vasten. Tähän mennessä selällään nukkuminen ei kuitenkaan ole aiheuttanut pahaa oloa tai muuta fyysistä oiretta.

Viikon hankintoina nurkkiin on päätynyt hoitoalusta ja lattialle laitettava puinen lelukaari. Suunnitelmissa on ommella vauvalle pieniä lapasia trikookankaasta ja resorista, ettei pieni raavi itseään (ja muita) terävillä kynsillään. To do -listalla myös vierailu vaunukauppaan koeajamaan eri malleja. Otan mielelläni vastaan suosituksia suht pitkälle ihmiselle sopivista vaunuista, jotka kuitenkin menisivät pieneen tilaan ja kulkisivat sujuvasti talviaikaan myös meidän asuinalueen auraamattomillakin tienpätkillä, joten ei muuta kuin kommenttia tulemaan, jos sulla on joku ehdoton suosikki!