Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Ultrassa kaikki oli hyvin viimeksi kun kävin rv 9+0, ja ensimmäisellä neuvolakäynnilläkin meni kivasti. Sain äitiyskortin, juteltiin läpi asioita ja otettiin hemoglobiini sekä verenpaine. Alapaine oli koholla, yläpaine samaa luokkaa kuin normaalistikin, eli viitteen ylärajoilla. Hemoglobiini oli yli 140, joten hyvin se on noussut marraskuun pohjalukemien jälkeen. Ferritiini on vielä arvoitus, mutta sekin kontrolloidaan muutaman viikon kuluttua.
Oireista pahoinvointi on nostanut viime aikoina päätään, ja tuntuu päivittäin pahenevan aina iltaa kohti. Varsinkin voimakkaat hajut tekevät tosi pahaa ja laukaisevat helposti yökkäysrefleksin. Myös palelu on melkoisen usein kaverina, ja töissäkin pidän ylimääräistä lämpöpatteria päällä työhuoneessa, ettei hampaat kalisisi yhteen koko päivää. Ikenet maistuvat aivan omituiselle, aivan kuin makealle, ja sekin pahentaa pahoinvointia. Mies tuumasi, että minun pitäisi pestä hampaat, mutta kun sekään ei tunnu auttavan ikenien makuun. Vatsa on tällä hetkellä kovin turvoksissa, ja ihmettelen, jollei kukaan vielä epäile mitään. Iltaa kohti vatsa tuntuu oikein pullistuvan ja näyttää selkeältä raskausvatsalta. Jouduin siirtymään jo äitiysfarkkuihin, jotta pystyisin töissä istumaan työpöydän ääressä. En jaksanut enää tuskailla jatkuvasti vatsakumpua painavan housunkauluksen kanssa, ja korjailla sitä jatkuvasti parempaan asentoon.
Tässä yhtenä yönä heräsin käymään vessassa, ja siinä unen tokkurassa huomasin, että yöpaita oli aivan veressä. Muutaman kauhun täyteisen sekunnin jälkeen tajusin, että housuissa ei kuitenkaan ole mitään, joten veren täytyy tulla jostain muualta kuin alapäästä. Syypää löytyi Klexanen pistokohdasta vatsasta. Jostain syystä tuo pistokohta oli alkanut yöllä vuotaa uudelleen, eikä pistokohtaan laittamani laastarikaan ollut kestänyt sellaista verimäärää. Noh, pesukone onneksi pesee pyykit - pääasia ettei veri ollut mistään muualta peräisin! Muut tukilääkkeet on nyt lopetettu, ainoastaan Aspirin jatkuu ja Klexane, joka tosiaan aloitettiin vielä muutamaksi viikoksi varmistelemaan, ettei istukkaan tule tukoksia. Tänään kävin verikokeissa ottamassa ensimmäisen kolmanneksen seulaverikokeet ja vein virtsanäytteet, mutta ne joudun viemään joku kerta uudelleen, koska näytteenottajan koneella ei näkynytkään lähetettä virtsanäytettä varten. Neuvolasta se oli kyllä laitettu, mutta eipä voi mitään, uusi pissankuskausreissu on silti tiedossa.
Hei! On teillä ollut aikamoinen matka.. Onnea tästä pienestä!!
VastaaPoistaMeillä on mieheni kanssa 4 IVFää takana, joista viidennestä siirrosta ensimmäinen plussa ikinä! Nyt siis ihan alussa 5+5 ja ihan paniikissa:) Blasto pas, NATA tukilääkkeillä (innohep, prednison..)
Päädyin blogiisi, kun googlailin hcg -arvoja.. Mulla alkoi lupaavasti: 4+3 hcg oli 1140 ja 5+2 hcg vain 2520, huolestuin heikosta noususta ja nyt huomenna vielä verikoe..
Hei Laura! Onnittelut plussasta ja kiva, että eksyit tänne! Toivottavasti huomisen verikokeen tulokset on kunnossa ja pääset jännittämään raskauden etenemistä. Omat kokemukseni huonosti nousevista hcg-arvoista eivät ole kovin mieltä nostattavia, niinkuin varmaan blogista luitkin, mutta se ei tarkoita, etteikö lopputulos voisi olla hyväkin! Tulehan kertomaan miten kävi <3
PoistaHuonostihan siinä kävi.. Ei auta muu kuin sun sinnikkyydestä inspiroituneena jatkaa matkaa:) Onhan tämä epäreiluinta ja julmaa..
PoistaMä käyn lueskelemassa sun onnistumistarinaa, se antaa tässä kohtaa voimaa. Kaikkea hyvää sun odotukseen!
Voi miten ikävä kuulla :( Tiedän tuon hetken tunteet vähän liiankin hyvin <3 Ryve hetki kaikessa rauhassa ja nouse sitten taas uuteen yritykseen! Plussa oli kuitenkin plussa, ja se antaa viitteitä siitä, että jotain meni oikein siirron kanssa. Suosittelen lämpimästi blastokystiviljelyä (tämä on aivan ehdoton juttu) ja alkioiden kromosomien tutkimista (jos siihen vain on mahdollisuus). Silloin ei ainakaan tarvitse siirtää sellaisia alkioita, joilla ei alunperinkään ole mahdollisuutta jatkaa kehittymistä. Toivon sinulle sisua ja sinnikkyttä jatkossa!
PoistaHei Tipsu,
VastaaPoistaOnnittelut raskaudesta! Olen lueskellut blogiasi hiljaisesti, itse vähän samassa tilanteessa. Haluatko kertoa, kuinka mones blastokysti sinulla oli kromosomeiltaan normaali? Itse asun maassa, jossa kromosomeja ei saa tutkia „normaalin“ keinohedelmöityshoidon osana. Koska ikää jo on, pohdin kuinka monen blastokystisiirron jälkeen kannattaa luovuttaa (muuten ei ole diagnoosia/ongelmia ja yksi kiinnittyminen takana).
Kiitos! <3
PoistaEn ole enää oikein perillä montako blastokystiä saimme ennen kuin vaihdoimme nykyiselle klinikalle, jossa blastokysteille tehtiin alkiodiagnostiikka. Määrä ei kuitenkaan ole kovin suuri, koska jatkoviljelyssä kävi joka kerta kato. Nykyisellä klinikalla tehdyistä hoidoista vasta neljännestä saimme normaalin blastokystin, ja se oli niistä neljästä hoidosta saaduista blastoista viides, joten veikkaisin, että kyseessä oli kaiken kaikkiaan kahdeksas blastokysti edellisellä klinikalla saadut mukaan lukien. Aika monta kertaa kannattaa siis minun kokemusteni mukaan kokeilla, vaikka se kivinen ja pitkä tie onkin. Toki tutkimattoman blastokystin siirtäessään ottaa aina sen riskin, että viallinen alkio kiinnittyy ja alkaa kehittyä, ja siksi suosittelen erittäin lämpimästi alkiodiagnostiikkaa, jos ikää alkaa olla yli 35. Olisiko hoitosi mahdollista toteuttaa toisessa maassa? Tsemppiä ja jaksamista sinulle joka tapauksessa!