Kylläpä taas ehti käydä pessimistisiä ajatuksia mielessä, kun äsken etsin vauvan sykettä kotidopplerilla! Melko pitkän tovin sain haeskella, lisätä geeliä, vaihtaa asentoa ja tehdä kaikenlaisia temppuja melkein puolisen tuntia, ennenkuin onnistuin saamaa omaani tuplasti nopeamman sykkeen kuuluviin ja ruudulle. Sormetkin alkoi jo puutua. Mutta lopulta se onneksi kuului! Hieman keskilinjasta vasemmalle, aivan häpyluun yläpuolella nopea vahva syke, noin 170 lyöntiä minuutissa. Kylmä hiki vaihtui helpotukseen.
Alan uskoa tähän päivä päivältä yhä enemmän <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti