15. helmikuuta 2020
Rv 7+3: Edelleen syke!
Käytiin eilen taas ultrassa vilkaisemassa, mitä vatsanpeitteiden alle kuuluu. Ja hyvää kuuluu edelleen - onneksi! Oireet loistaa edelleen poissaolollaan, kuten trisomiaraskaudessakin. Ainoita tavallisuudesta poikkeavia asioita ovat se, ettei tule nälkä, väsyttää ja ummetus vaivaa. Viimeisin voi johtua paitsi keltarauhashormonin vaikutuksesta, myös raudasta, jota menee isolla annoksella. Tukilääkkeitä aletaan nyt vähentää pikkuhiljaa, mikä kieltämättä hieman hirvittää, mutta pakkohan tähän asiaan on alkaa luottaa ennemmin tai myöhemmin. Uskaltauduin kaivamaan lipaston kätköistä kaikki vuosien varrella hankitut ja kudotut vauvan vaatteet ja kävin ne yksitellen läpi. Poistin myyntipakkaukset ja pakkasin kaiken takaisin lipastoon. Tuli vähän sellainen olo, että leikin kohtalon kanssa, mutta yritän tietoisesti tehdä asioita, jotka pakottavat ajattelemaan vauva-asioita eteenpäin, jotta en jämähdä liiaksi "ennen lopun alkua" -ajatteluun. Vielä kun saisin miehenkin uskomaan tähän niin, että en aina itse joutuisi aloittamaan vauvaan liittyviä keskusteluja, joihin mies sitten hymähtää jotain. Voikohan sitä kutsua edes keskusteluksi? Huoh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanaa, aika kuluu ja vauva kasvaa ja voi hyvin :) mihinkäs teillä osuu nyt sitten laskettu aika? Mikä täällä pidän sormia ristissä, että kaikki sujuisi hyvin vastakin :) raskaus on aina vähän pelottavaa aikaa, ihanaa mutta pelottavaa, mutta toivon kovasti, että viikkojen kuluessa pääsette molemmat vähän jo tuntemaan luottoa tulevaan ja uppoamaan vauva pumpuliin <3 toki siis ymmärrän, että teillä aiemmat kokemukset ohjaa fiiliksiä voimakkaasti, eikä kukaan varmaan ekan kolmanneksen aikana vielä uskalla kovin henkäistä :)
VastaaPoistaKiitos Fia, sitä minäkin toivon. Laskettu aika on syys-lokakuussa, mikä tuntuu aika hurjalta. En osaa vielä edes ajatella niin pitkälle!
PoistaOnnea :) Itselläni menossa rv13+2. Nipt vastauksen saimme viime viikolla ja se oli normaali. Uskaltaakohan nyt huokaista helpotuksesta?
VastaaPoistaOnnea normaalista nipt-tuloksesta! Itsekin pohdin myös niptiin menoa, vaikka se meidän tilanteessamme olisikin tavallaan turha testi, koska kromosomit on testattu jo alkiolta, mutta toisaalta, ehkäpä sillä saisi taas vähän lisävarmuutta raskauden jatkumiseen. Ja saisihan siinä ainakin vauvan sukupuolesta varmuuden. Täytynee alkaa varailla aikaa :)
PoistaUskaltaudun onnittelemaan tai ainakin toteamaan, että hyvältä näyttää <3 Vauva-asioiden varovainen ajattelu on varmasti vain hyväksi, sillä lopulta niin moni asia tällä saralla ei kuitenkaan ole omissa käsissä. Se, että asiaa ajattelee tai yrittää olla ajattelematta (ja ajattelee silti ja kokee huonoa omatuntoa, että ajattelee kun ei pitäisi), ei vaikuta lopputulemaan.
VastaaPoistaItsellä ajatukset risteilee. Nyt alkuvuodesta tehtiin punktio, jossa käytetystä kaavasta johtuen tuoresiirto ei ollut mahdollinen. Lähtökohta oli, että munasoluja ei käytettävällä kaavalla tule välttämättä montaa, mutta määrän sijaan haettiin laatua. Kaikkien hämmästykseksi tämä jo hyvin mones hoito tuotti lopulta oletettua huomattavasti paremman alkiomäärän (tietysti toivottavasti myös laadukkaamman..jää nähtäväksi). Siirtoon ei päästä kuitenkaan vielä seuraavassakaan kierrossa lukuisista keltarauhasista johtuen. Hiukan harmittaa, mutta toisaalta olisi silkkaa typeryyttä lähteä tekemään mitään mikä ei ole millään muotoa järkevää. Etenkin kun omalla kohdalla ennen siirtoa ja sen jälkeen on tehtävä erinnäisiä asioita. Pitää vain ajatella, että tässä vaiheessa kuukausi (tai kaksi) sinne tänne ei ole ehkä iso asia. Onnellista alkuraskautta sinulle :) Nimim. "Realisti"
Kiitos onnitteluista :) Ihan käsittämättömältähän tämä vielä tuntuu, ja varmasti kestää kauan, että "muistaa" olevansa raskaana. Toivottavasti todellisuus uppoaa tajuntaani viimeistään sitten, kun/jos lapsi syntyy.
PoistaOnnea hyvästä alkiosaaliista! Meidän lääkäri sanoi monta kertaa, että alkioiden määrä on pitkälti kiinni siitä missä kohtaa munarakkuloita aletaan stimuloida. Antraalifollikkelien tilanne munasarjoissa vaihtelee, ja siksi on tärkeää osua juuri ns. aallon harjalle, kun stimulaatio alkaa. Sattuman vaikutus on siis suuri, ja ultraaminen ennen stimulaation alkua on tärkeä, että nähdään juuri sen hetken tilanne. Sillä, missä vaiheessa kiertoa stimulaatio alkaa, ei sen sijaan ole juurikaan merkitystä. Toivottavasti saamanne alkiot ovat myös laadultaan hyviä! Meilläkin viivästyi siirtoon pääseminen monta kuukautta, kun ei vaan saatu terveitä alkioita, eikä tuoresiirto muutenkaan ollut mahdollinen alkioiden kromosomitestin takia. Melkein päivälleen vuosi meni siirtojen välissä. Oli siinä kestämistä ja pieniä sparrauskeskusteluja joutui kyllä käymään itsensä kanssa, että jaksoi uskoa koko touhuun. Nyt ne samat sparraukset jatkuu, mutta muista syistä :) Lopulta ne kuukaudet menee kuitenkin nopeasti, kun ei ole liian ankara itselleen. Suosittelen lempeyttä itseä kohtaan ja sellaisten asioiten tekemistä, joista nautit!