Niin ne vuodet vierii. Vuosi sitten valmistauduin toiveikkaana kohdun biopsiaan ajatuksella, että nyt jos ei koskaan alkaa tapahtua. No ei sitten tapahtunut yhtään mitään. Edelleen ollaan samassa pisteessä kuin neljä vuotta sitten, vaikka toki tässä on saatu arvokasta tietoa matkan varrella. Mutta mikään näistä tiedonjyvistä ei ole johtanut siihen, että raskaus olisi saatu jatkumaan ja lapsi syntymään tähän maailmaan. Toisaalta kannattaako tänne syntyäkään, kun elämä on tällaista, että vaikka mitä teet, et vaan kertakaikkiaan onnistu siinä mikä olisi kaikkein tärkeintä.
Viimeistään parin viikon päästä pitäisi tulla viime ivf-hoidossa saadun blastokystin pgs-tulokset. Mentiin tässäkin hoidossa seitsemästä saadusta munasolusta neljän hedelmöittyneen kautta yhteen ainoaan 5-päiväiseen blastokystiin, joten kaikki meni lähestulkoon edellisten hoitojen käsikirjoituksen mukaisesti. Sinänsä hoito oli onneksi kevyempi, kun omaa kiertoa ei tällä kertaa ajettu alas, vaan tuettiin lääkkein omaa kiertoa. Tietty nyt jännittää onko tuosta alkiosta mihinkään, vai oliko koko viiden tonnin hoito täysi hukkareissu. Elämä on.
Koskettava blogi, löysin tänne ylipäätään sen vuoksi että hain tietoa tri 21 -vauvoista. :) Ihania nimittäin hekin. Toivotan kovasti onnen tuulia!
VastaaPoistaKiitokset! Positiiviset tuulenhenkäykset olisivat kovin paikallaan juuri nyt, joten niitä toivon itsekin :)
PoistaEn yhtään epäile, etteikö 21-trisomiavauvat olisi ihania. Meille keskeytyspäätöksessä painoi vaakakupissa enemmän se, ettei lapsi tulisi aikuisena koskaan pärjäämään täysin itsenäisesti. Meillä ei myöskään ole kovin suurta sukua ympärillä, joten olisi mielestämme ollut vastuutonta tuoda tähän maailmaan täysin toisista riippuvainen ihminen, jolle ei kuitenkaan itse pystyisi takaamaan tukea ja apua koko elämän ajaksi. Päätöstä ei siis voinut tehdä itsekkäästi sen perusteella, että haluaa ihanan vauvan, vaan piti ajatella koko lapsen elämänkaari mahdollisuuksineen ja kauhuskenaarioineen läpi. Läheskään kaikilla 21-trisomiavauvoilla vauvaikä ja lapsuusaika ei myöskään ole mitään herkkua, vaan hyvin paljon riippuu siitä minkä asteisia liitännäissairauksia sattuu kenenkin kohdalle. Ei myöskään ole yhtään varmaa, olisiko sikiömme ylipäätään selvinnyt lapsivesipunktion jälkeisen lapsivedenmenon jälkeen tarpeeksi kauan kohdun kapeissa lapsivesikaistaleissa syntyäkseen tähän maailmaan.