IVF nro 5

No niin. Nyt on taas ajatusten rippeet kasattu ja kursittu kokoon jonkinmoiseksi juuri ja juuri kasassa pysyväksi tilkkutäkiksi negapettymyksen jäljiltä. Päädyimmekin lähtemään samoin tein uuteen hoitoon, koska kaksi kolmepäiväistä alkiotamme pakkasessa eivät takaa meille siirtoa, jos kumpikin päättäisi kupsahtaa jatkoviljelyssä. "Mambo nr 5" alkoi piikityksillä eilen, ja tällä kertaa melko suurella annoksella Menopuria heti kättelyssä, 300 iu. Voi kun tällä kaavalla saataisiin enemmän kuin yksi alkio! Tuntuu silti turhalta toivoa mitään, koska eihän nämä kuviot koskaan mene niinkuin toivoisi ja haluaisi. Ainakaan meidän kohdalla. Pitää vaan ottaa vastaan se mitä annetaan, ja yrittää elää asian kanssa. Jotenkin luulisi, että meidän pettymyskiintiö olisi jo ääriään myöten täynnä, mutta saapa nähdä. Noh, yrittänyttä ei laiteta ja paistaa se aurinko risukasaankin, ja mitä näitä viisaita sanoja nyt olikaan... matka jatkuu taa ja toivon mukaan pääsemme joskus perille.


Pitäisi siivota sivupalkki keskeytetyn raskauden tiedoista, mutta jostain syystä en pysty. Se on tällä hetkellä ainoa mitä meillä on. Muisto jostain, jonka kanssa elämme joka päivä. En voi olla ajattelematta, että tuo lapsi oli meille tarkoitettu, ja koska emme häntä tähän maailmaan halunneet, ei meille toista anneta. Järjetön ajatus, sanoisivat kaikki järkevät ihmiset, mutta kummasti tässä on karissut kaikki järki päästä ja henkimaailman hapatukset nostavat päätään. Mistä näitä tietää.

Neganeganeganeganeganega

Voi v*ttu.


Negaa näyttää taas testi vaikka miten tihrustaisi ja yrittäisi olla näkevinään testiviivan häivähdyksen. Ei mitään, no nothing, nada. Ottaa päähän niin saakelisti, että ollaan taas tässä pisteessä. Jätin lääkärille soittopyynnön, jotta voidaan puhua jatkosta, vaikka oikeastihan en haluaisi puhua jatkosta vaan keskittyä kasvattelemaan vatsaa onnistuneen siirron jälkeen. Mutta elämä ei vaan mene niin meidän kohdalla, ja siirrot on ihan susia. Miten tästä nollapisteesta jaksaa taas eteenpäin?


Nämä pettymykset alkaa käydä joka kerta toistaan raskaammiksi, ja muutamana päivänä olen jo miettinyt miten jaksan ylipäätään käydä töissä tätä menoa. Ei vaan jaksaisi käydä taas alusta asti läpi kaikkea tätä paskaa. Mutta periksiantaminenkaan ei ole vaihtoehto. Tällä elämällä on nyt tarjolla on vain huonoja, suorastaan v-mäisiä, vaihtoehtoja  - valitsepa niistä sitten ja yritä jatkaa elämää eteenpäin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Meillä on oikein mestarikulissit pystyssä, eikä siitäkään saa minkäänlaista palkintoa.


Voi v*ttu.

Vanhakin nuortuu, vai miten se nyt meni..

Kohtuun siirretty alkio on tänään yhdeksän päivän ikäinen. Edellisissä raskauksissa plussa on näkynyt aivan hentoisesti dpo 11 tehdyissä testeissä, mutta tällä kertaa tukilääkkeenä ollut Pregnyl on sotkemassa tuota kuviota. Tein toki jo eilen ja toissapäivänä testin aivan tietoisena Pregnylin vaikutuksesta, koska laskelmoin asian niin, että kun Pregnylin aiheuttama plussaviiva alkaa haihtua, on mahdollinen uudelleen vahvistuva plussaviiva merkki raskauden alkamisesta. Tämän vinkin löysin joltain ivf-jenkkisivustolta. Miten järkevästä ja jalat maassa elävästä aikuisesta ihmisesta tuleekin tälläinen höpsö tälläisten elämää suurempien asioiden edessä..? No, toisaalta halusin myös nähdä kauanko Pregnylin haihtumiseen menee, koska en löytänyt siihen yksiselitteistä vastausta. Puoliintumisaika on eri lähteiden mukaan noin 33-38 tuntia, mutta jossain väitettiin, että viisikin päivää voisi riittää viimeisen 1500 iu:n annoksen poistumiseen. Se kuulosti kyllä liian vähältä.


Oireista sen verran, että eilen ja tänään on turvottanut melkoisesti. Mutta tässä on nyt sellainen tukilääkityskin, että oireet voi yhtähyvin johtua siitä kuin mistä tahansa muustakin. Virallinen testipäivä on vasta reilun viikon päästä, ja tässä on kaikenlaista ohjelmaa ennen sitä. Keskittymiskyky tietysti täysi 0.




Neljästä jatkoviljelyyn otetusta alkiosta selvisi blastoksi asti vain yksi. Muut pysähtyivät tiivistymisvaiheen jälkeen, eli alkioon ei eriytynyt niitä kolmea eri osaa, josta kehittyvät sikiö, istukka ja joku kolmas juttu, jota en nyt muista.. Prosentuaalisesti kai ihan normaali, että neljästä yksi kehittyy blastoksi, mutta harmittihan se. Nyt kaksi kolmepäiväistä pakkasessa jäljellä, joten jollei tämä siirretty alkio ota tuulta alleen, joudumme miettimään vieläkö jatkamme omilla soluilla uuteen ivf-hoitoon, jollei kahdesta pakkasalkiosta saataisikaan blastoja jatkoviljelyssä. Itse menisin  mieluusti jo psykologikäynnille luovutettuja soluja ajatellen ja myös jonoon, koska luovutetuista sukusoluista on pulaa, ja jonotus voi kestää. Siinä voisi odotellessa tehdä omilla soluilla vielä hoitoja, mutta olisi valmis siirtymään melko nopeallakin aikavälillä luovutettuihin, jos alkaisi siltä näyttää. Miehen ajatuksen pitäisi vaan saada vielä kypsymään samaan, ja se on täysi arvoitus onnistuuko se vai eikö. Itse en jaksaisi enää taistella huonoilla todennäköisyyksillä ja maksaa siitä itseäni kipeäksi, mutta mies ei luonnollisestikaan koe asioita niin tiukasti omassa kropassaan eikä joudu miettimään kaikkea samanlaisella intensiteetillä, joten miehen ajatusmaailma laahaa varmastikin aika paljon jäljessä näissä suurissa kysymyksissä. Aika näyttää, toivottavasti nopeastikin. Mutta toki laitamme ensin toivomme tähän kohdussa köllöttelevään alkioon. Samat keinot ovat nytkin käytössä kuin viime siirrossa, eli juttelen alkiolle mukavia ja pidän huolen, että vatsa ja jalat pysyvät lämpiminä. Tarraisipa pikkuinen nyt vaan tiukasti kiinni!

Uutta putkeen

Ei kiinnittynyt meidän alkio viime siirrossa, ja nyt ollaankin taas jo siinä vaiheessa, että uusi siirto tehdään huomenna. Tällä kertaa päätettiin sulatettaa kaikki meidän keväällä kaksipäiväisinä vitrifioidut alkiot, ja niitä on nyt viljelty viisipäiväisiksi asti, mutta koska alkiot ovat jakautuneet hitaahkosti, niin saavat jakautua vielä yhden extrapäivän ja tehdään siirto vasta huomenna. En tajunnut lääkärin soittaessa kysyä montako neljästä on vielä hengissä, mutta sekin selvinnee huomenna. Kunhan kaikkien kehitys ei yhtäkkiä pysähdy, että päästää siirtoon! Vähän kyllä jo ahdistuin, kun luin, että kolme- ja viisipäiväisillä alkioilla tehdyt siirrot johtavat suuremmalla todennäköisyydellä elävän lapsen syntymään kuin kuudentena päivänä blastokystiksi kehittyneillä tehdyt, mutta eipä meidän kohdalla ole ennenkään todennäköisyyksillä pelattu. Jospa ne nk-solut olisivat saaneet nyt aikaa kypsyä eivätkä olisi "immature" niinkuin biopsian tuloksissa sanottiin. Positiivisena huomista kohti!