Rv 17+4: Virallinen diagnoosi

Viimeisten kahden viikon ajan olen käynyt säännöllisesti Kätilöopistolla verikoekontrolleissa lapsiveden menon jälkeisen kohtutulehdusriskin takia. Lapsivettäkin on lorahdellut vielä muutaman kerran viime päivinä, mutta antibioottikuuri taitaa pitää tulehdukset tällä hetkellä poissa. Kävimme perjantaina vihdoinkin Naistenklinikalla kuulemassa lapsivesipunktion tulokset. Downin syndrooma eli 21-trisomia vahvistui, ja se, että syynä on sattuman aiheuttama kromosomien jakautumisvirhe, jonka uusiutumisriski mahdollisessa uudessa raskaudessa on pieni. Meioottinen nondisjunktio on meidän paskan tuurin aiheuttajan nimi.

Täytimme samalla käynnillä keskeytyshakemuspaperit, ja sovimme ajan varsinaista toimenpidettä varten. Hullua, mutta jostain syystä olo oli tuon jälkeen jopa hieman helpottunut, kun asioita saadaan vihdoin eteenpäin. En vielä ajattele varsinaista osastopäivää ollenkaan, vaan yritän ottaa asiat nyt siinä järjestyksessä kun ne tulevat, pieni pala kerrallaan. Olo vaihtelee laidasta toiseen, välillä purskahdan itkuun pienimmästä ajatuksesta, välillä mietin ihan rauhallisin mielin tulevaa tyhjennystä. Olen tehnyt surutyötä tekemällä loppuun vauvalle aloittamiani käsitöitä. Ompelin eilen trikoovuorin kutomaani merinovillaiseen vaunupeittoon. Ompelukone ei suostunut yhteistyöhön paksun neuleen kanssa, joten ompelin sitten käsin, mikä veikin usemman tunnin. Nyt peitto on vihdoin valmis "arkistoitavaksi" ja odottamaan mahdollista käyttäjää. Pakkasin myös vauvan vaatteet, tutit, liivinsuojukset ym. hankkimani tarvikkeet hoitolaukkuun. Kaikki ei sinne mahtunut, joten lipaston alalaatikko kätkee vielä osan vaatteista. Raskaushousujakin ehdin jo käyttää viikon verran ennen lapsiveden menoa, mutta sen jälkeen ne eivät olleet enää tarpeen, koska silloin pieni kumpuni katosi. Housut pitää vielä pestä ja viikata kaapin perälle. Olin myös ehtinyt tilata kangasnauhaa ja tuttinauhan osia, joten ompelin suunnittelemani kaksi tuttinauhaa valmiiksi. Jospa niille vielä tulisi käyttäjä jonain kauniina päivänä. Jollei tule, saavat jäämistöäni läpikäyvät jonain päivänä ihmetellä näitä tavaroita ja niiden alkuperää ja tarkoitusta. Mehän emme ehtineet kertoa vauvasta kenellekään, emmekä tässä tilanteessa aio niin tehdäkään, vaan tämä jää ainakin toistaiseksi meidän salaisuudeksemme. Kenties jos joskus lapsen saamme, voimme kertoa näistä menetetyistäkin sieluista muulle perheelle. Ihmeen rauhallinen olo tämän asian kanssa, vaikka en koskaan uskonutkaan tässä tilanteessa olevani. Mutta nyt se on tehty. Keskeytyshakemus allekirjoitettu.