Lapsivesipunktion jälkeen soittivat Naistenklinikalta, että trisomia-pcr:n tulokset saataisiin varmaankin jo perjantaina, koska näyte oli ehtinyt aikaisempaan ajoon. Huh, ei tarvitsisi odotella ensi viikkoon! Ilo oli kuitenkin lyhyt, koska samana iltana huomasin sohvalta noustessani, että jotain hulahti pitkin jalkoja ja valui lattialle. Lapsivesi. Totta kai paska tuuri sen kun jatkui, olisihan se pitänyt aavistaa jo etukäteen. En tuntenut kipua, joten soitin klinikalle vasta perjantaiaamuna ja kysyin, onko moinen normaalia lapsivesipunktion jälkeen. Puhelimeen vastannut kätilö kertoi, ettei näin ollut ja että kysyisi lääkäriltä toimintaohjeita jatkoa varten. Tulehdusriskin takia lapsiveden menoa hoidettaisiin infektioriskin takia kuten normaaliraskaudessakin, ja nyt ei ajateltaisi näitä taustatekijöitä. Samalla sain kuulla, että pcr ei onnistuiskaan lapsivesinäytteestä, koska näyte oli verinen. Analyysilaite ei pystynyt tulkitsemaan tulosta, koska näyte sisälsi sekä sikiön että minun kromosomeja, ja siksi tulos tulisikin vasta aikaisintaan 10 päivän päästä, koska jouduttaisiin tekemään perinteinen viljely. Että tämänkin vielä! Jo näytettä otettaessa kuulin, kun kätilö sanoi, että näyte on verinen eikä pcr siitä silloin onnistuisi. Lääkäri totesi, ettei sille nyt voinut mitään. Ottivat miehen näkemän mukaan ensin aivan verestä punaisen näytteen ja toinenkin näyte oli ollut vaaleanpunainen. Neulan sohiminen moneen kertaan ilmeisesti aiheutti tuon verisyyden. Puhelimessa kätilö kysyi, mitä punktiossa oikein tapahtui, kun heillä ei ole koskaan käynyt niin, ettei tuota pcr-testiä olisi voitu tehdä. Ei siis tainnut lapsivesipunktio mennä aivan peruskaavan mukaan. Toimintaohjeeksi sain, että lapsiveden menon takia olisi tärkeää mennä Kätilöopistolle päivystykseen ultraan tarkistettavaksi, verikokeisiin ja hakemaan antibioottikuuri mahdollisen tulehduksen varalta.
Laitoin miehelle töihin viestiä ja lähdin päivystykseen. Pääsin suht nopeasti lääkärin vastaanotolle käytyäni ensin kätilön juttusilla mittaamassa kuumeen (ei ollut) ja verikokeissa. Lääkäri aloitti kertomalla, että lapsivesipunktio oli mennyt normaalisti. Tuntui omituiselta, että tätä piti minulle hokea, vaikka en ollut muuta väittänytkään. Sen jälkeen olin varma, ettei punktio mennyt ns. putkeen. Hoitaja kysyi, olinko varma, että valunut neste oli jotain muuta kuin virtsaa. Mielessäni mietin, että eiköhän aikuinen ihminen pissan erota, mutta vastasin vain olevani varma. Sitten otettiin lapsiveden menon varmistamiseksi promm-tikkunäyte ja muutamia muita näytteitä. Lapsivesi varmistui lapsivedeksi, kuten arvelinkin. Ultrassa näkyi syke, ja lapsivettä oli vielä sikiön pään kohdallla ja muuallakin pieniä läikkiä, joten sain antibioottikuurin varuilta ja sairaslomaa sen päivän ja seuraavan viikon. Vaihtoehdot olivat käytännössä, että joko lapsi selviää viikkoja lapsivesilätäköissä tai lapsiveden uudistuessa, lapsi menee kesken ennemmin tai myöhemmin jollei lapsivettä tule lisää, tai jos tulehdusoireita alkaisi tulla, hoidettaisiin keskenmenon loppuunsaattamista. Lisäksi varattiin aika perinatologille. Olin paikalla kun aika varattiin, ja lääkäri halusi ajan nimenomaan perinatologille, ei erikoistuvalle sellaiselle. Läksin antibioottien kanssa kotiin odottelemaan mitä tuleman pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti