Rv 18+5: Toinen käynti - tyhjennys

Menimme Kätilöopistolle kahdeksaksi. Odotimme hetken, että huoneemme saataisiin siivottua ja sen jälkeen saimme asettua huoneeseen. Vaihdoin omat vaatteet sairaalavaatteisiin hoitajan suosituksesta, vaikka omissakin vaatteissa olisi saanut olla. Sain puoli yhdeksän aikaan ensimmäiset Cytotecit x 4 alakautta, koska Mifegyne ei ollut aiheuttanut minulle mitään oireita pieniä vatsatuntemuksia lukuunottamatta, ja samalla kertaa annettiin Burana 600 ja Panacod. Sitten alkoi odottelu. Kävimme syömässä pientä aamupalaa ja menimme huoneeseen katsomaan televisiota. Heiluttelin ja pyörittelin lantiota tyhjentymisen edistämiseksi. Pikkuhiljaa aloin tunta vilunväristyksiä ja tuntui että kuume alkoi nousta. Hoitaja olikin varoitellut tästä jo etukäteen, ja sanoi, että joillakin tulee Cytoteceistä pientä vilua, toisilla ihan kunnon horkka.

Cytotecit x 2 uusittiin kolmen tunnin välein. Mitään ei tuntunut tapahtuvan vielä toisenkaan satsin jälkeen ja kivut olivat lähinnä kovien kuukautiskipujen tapaisia kouristuksia silloin tällöin. Sain toisen Panacodin ja taas odoteltiin. En edes alkanut vuotaa verta. Kuume sen sijaan nousi ja oli lääkkeistä huolimatta 38,3 kolmansien Cytotecien jälkeen puoli kolmen aikaan. Sain silloin uuden Buranan kuumeen laskemiseksi. Hoitaja toi myös lämpötyynyn helpottamaan kipuja jos ne yltyisivät. Kolmelta vaihtui hoitajilla vuoro ja uusi hoitaja tuli esittäytymään puoli neljän aikoihin. Hän suositteli rappusten kävelemistä, että saataisiin jotain tapahtumaan. Sain pore-Panacodin ja lähdimme miehen kanssa hissillä alakerran kahvioon ostamaan pientä makeaa ja nousimme portaita kahdeksanteen kerrokseen. Varmuuden vuoksi teimme saman vielä toisenkin kerran ja kävelimme vielä osaston pari kertaa ympäri, ettei tulisi sanomista.. Kivut eivät olleet vieläkään kovin kovat, ja puoli viiden aikaan menimme syömään päivällistä. Pöydän ääressä istuessa aloin tuntea, että supistukset voimistuivat, enkä pystynytkään syömään juuri mitään.

Kävin lämmittämässä lämpötyynyä mikrossa ja mies lähti käymään kotona puoli kuuden aikoihin, jolloin sain myös laittaa neljännet Cytotecit. Hieman ennen kuutta aloin seurailla supistusten välejä ja lopulta soitin kelloa pyytääkseni lisää kipulääkettä. Hoitaja kehotti nousemaan portatiivin päälle ja kokeilemaan ponnistamista. Lapsivettä tuli noin desin verran ja kivut yltyivät yhtäkkiä. Sain kipupiikin pakaraan, ja kun supistus helpotti, juoksin supistusten välissä lämmittämään lämpötyynyn mahdollisimman kuumaksi. Kuuma tyyny vei huomion muusta kivusta, ja oli helpompi kestää kuin supistuskipu. Odottelin koko ajan, että verenvuoto alkaisi ja ponnistuskipu tulisi selän puolelle. Se oli kuulemma tyypillistä. Laitoin miehelle viestiä, että kivut yltyivät ja homma oli vihdoin alkanut etenemään. Mies lähti tulemaan takaisin sairaalalle.

Miehen tullessa hieman ennen seitsemää makasin sängyllä kyljelläni ja supsitusten tullessa painoin tyynyä vatsaan ja heiluttelin lantiota eestaas. Taisin pitää jonkinlaista hyminääkin. Kuuma lämpötyyny oli oikea pelastus! Keskityin vain kivun sijasta kuumuuden tunteeseen. En uskaltanut ponnistaa supistusten aikana, koska en edelleenkään vuotanut enkä tuntenut selässä mitään. Supistukset muuttuivat lyhyemmiksi ja terävimmiksi, ne veivät voimat täysin ja niiden välillä melkein nukahdin. Parin voimakkaamman supistuksen jälkeen tunsin, että verta holahti reilusti housuihin ja sängylle, ja jo seuraavalla supistuksella jotain isompaa tulikin housuihin. Kello oli tuolloin 19.14. Soitin kelloa ja hoitaja tuli toteamaan, että sikiö oli syntynyt. Kaikki tapahtuikin lopulta aivan yhtäkkiä, vaikka olin vasta odotellut kipeämpiä supistuksia, selkäkipua ja vuotoa, en vielä sikiötä. Mies lähti tuossa kohtaa kävelylle, koska ei tahtonut nähdä veristä sikiötä. Itse laitoin silmäni kiinni hoitajan kehotuksesta. Hoitaja vei sikiön ja veriset vaatteet pois, ja auttoi istukkaa syntymään kehottamalla ponnistamaan tietyssä kohtaa. Lisäksi vatsaa paineltiin niin että vuotoa saatiin tulemaan pois. Sikiö vietiin pois siistittäväksi, jotta voisimme päättää haluammeko nähdä pienen vauvamme. Istukka oli hieman repaleinen ja se vietiin lääkärin tarkistettavaksi mahdollisen kaavinnan tarpeen arvioimiseksi. Lopulta päädyttiin siihen, että koska istukan reunat olivat ehjät, ei kaavintaan tarvitsisi mennä. Olin menettänyt aika paljon verta, joten minut laitettiin varmuuden vuoksi tippaan.

Tipan valuessa juttelimme hoitajan kanssa melko kauan siitä miten toipumisprosessi lähtisi parhaiten käyntiin ja miten tärkeää mm. sikiön näkeminen on sen kannalta. Itse olin jo aiemmin melko varma, että haluan nähdä sikiön, ja hoitajan kanssa juteltuamme mieskin halusi lopulta tehdä niin. Hoitaja ojensi sikiön meille pahvisessa kaariastiassa harsoon aseteltuna. Katselin pientä tytärtämme kauan, silittelin pieniä täydellisiä varpaita ja sormia. Halusin saada poltettua kuvan pienestämme verkkokalvolleni. Otin myös puhelimeen muutamia kuvia, jotta voisin niistä halutessamme teettää myöhemmin valokuvia. Olo oli ihmeellisen rauhallinen ja hyvä. Kipuja ei enää ollut muutamia jälkisupistuksia lukuunottamatta. Hoitaja otti tipan pois ja mittasi vielä lämmön, verenpaineen ja pulssin ennen vuoronsa päättymistä, ja sain vielä pyydettyäni Buranan jälkisupistuksia lieventämään.

Yöhoitaja tuli esittäytymään ja tuomaan maidonnousua estävän lääkkeen. Sain myös vielä iltapalaa, koska olin ollut monta tuntia syömättä. Saimme kaikessa rauhassa levätä ja kerätä tavaramme. Kävin vielä suihkussa ja puettuani lähdimme pikkuhiljaa kotiinpäin yhdentoista aikoihin. Kävin vielä toimiston kautta, jossa yöhoitaja otti kanyylin pois kämmenselästä. Olo oli ihmeen hyvä hengästymistä ja hikoilua lukuunottamatta. Oli ihanaa päästä kotiin omaan sänkyyn nukkumaan.