Rv 14+4: Keeping my hopes up

Päivät juoksee hurjaa vauhtia. Vajaa viikko NIPTin tuloksiin. Taidan soittaa tuloksia vasta perjantaina iltapäivästä, koska en halua soittaa kesken työpäivän, siltä varalta, että tulee itku syystä tai toisesta. Jos saamme hyviä uutisia, aion alkaa tosissani suunnitella miten kerromme tuleville isovanhemmille ja tädeille ja sedille perheenlisäyksestä. Ehkä vaan möläytämme uutisen kesken jonkun random-keskustelun. Joku kivempi tapa olisi kyllä mukava, että siitä jäisi jotain konkreettistakin muistoksi. Ehkäpä joku korttijuttu tms. Täytynee hieman googlailla. Mies ei vielä mieti asioita eteenpäin, vaan haluaa tietää tulokset, ennen kuin innostuu (siis omalla tavallaan innostuu sisäänpäin). Hyvähän se olisi pitää jalat maassa, ettei sitten putoa korkealta, mutta mun täytyy saada vähän unelmoida ja elää parhaan vaihtoehdon mukaan.

Rv 13+3: Kontrollissa yksityisellä lääkärillä

Viikon sairasloman jälkeen menin takaisin ihanan yksityislääkärini luo kontrollikäynnille. Kerroin Nt-ultran kuulumiset ja NIPT-testiasian, ja lääkäri kyseli vointiani ja vahvisti, että oli järkevää valita verikoe istukkanäytteen sijaan. Ultrassa sikiö voi hyvin, CRL 65,2 mm ja BPD 31,6 mm. Pääpeppu-mitta on hieman jäljessä, mutta päämitta vastaa täysin viikkoja, joten kaikki oli lääkärin mukaan oikein hyvin. Sikiö oli kovin liikkuvainen ja piti sormea suussaan <3 Hematooma oli selvästi pienentynyt, joten se oli hyvä merkki. Innohepista ei ollut sen kummemmin enää puhetta, joten oletin, että se lopetetaan kokonaan. Hyvä vaan, että vältyn enemmiltä pistämisiltä! Alkoi jo ällöttää ne piikit, kun monesti se ei vaan mennyt ihon läpi ja jouduin vaihtamaan pistopaikkaa. Lopuksi lääkäri pyysi, että ilmoittelen hänellekin miten NIPT-testissä käy. Tämä käynti rauhoitti taas mieltä sen verran, että uskallan uskoa kaiken kääntyvän vielä parhain päin.

Rv 13+1: NT-ultra

Kävimme NT-ultrassa Kätilöopistolla 18.1.2017. Aika oli heti aamusta, joten sinne sitten köröttelimme ennen työpäivän alkua. Kutsupaperissa luki että ultra tehtäsiin huoneessa 1 ja siinä sitten ulkopuolella aikamme odottelimme, kunnes meitä kutsuttiin huoneeseen 11. Kätilö antoi ymmärtää että tokihan huone 1 tarkoittaa huonetta 11?! Siis häh. No siinä kohtaa meni jo sukset reippaasti ristiin, enkä sitten kauheasti välittänyt tuon kätilön tyylistä puhua kohta nelikymppiselle naiselle kuin lapselle.

No, ultra saatiin tehtyä ja sikiö mitattua. Niskaturvotusta oli 1,6 mm, joka on normaali tulos. Crl-mitaksi saatiin 63 mm, mikä oli sen sallitut 4 päivää jäljessä. Lisäksi tarkistettiin, että sikiöltä löytyi virtsarakko, mahalaukku, pallea, aivoista kaksi lohkoa, kädet ja jalat. Lapsivedestä kätilö sanoi, että siinä leijuu sikiön ihosta irtoavia hitusia, mikä on aivan normaalia. Ultratessa näkyi myös edelleen pientä hematoomaa kohdussa. Lisäksi vähän juteltiin, lisättiin yhteystietoja ja lähiomaista jne. Ei tällä käynnillä kauaa nokka tuhissut, reilussa vartissa olimmekin jo ulkona.

Muutama tunti käynnin jälkeen sainkin sitten soiton Naistenklinikalta, että kuuluin heidän laskujensa mukaan kohonneen Down-riskin ryhmään tuloksella 1:78. Voi huokaus.. Kaikki, joiden riskisuhde on suurempi kuin 1:250 kutsutaan NKL:lle keskusteluun kromosomipoikkeavuuksista ja lisätutkimuksiin, ja pelkkä ikäriskini oli jo suurempi kuin tuo riskiraja. Sain ajan jo seuraavalle päivälle, ja keskustelussa sain valita joko istukkanäytteen oton tai NIPT-veritestin. Valitsin jälkimmäisen, koska siitä oli ollut puhetta jo yksityislääkärini kanssa, ja tiesin jo entuudestaan, että se ei olisi sikiölle yhtä riskialtis kuin istukkanäytteen otto, joka voisi käynnistää keskenmenon. En missään tapauksessa ottaisi sitä riskiä, että mahdollisesti terve lapsi menisi kesken tämän takia, kun riskitönkin vaihtoehto on olemassa! Labrassa kävin seuraavana maanantaina, ja tuloksia saadaan odotella vajaat pari viikkoa. Enpä voi muuta sanoa kuin että kyllä maailma on epäreilu paikka, jos tässä kohtaa kosahtaa, kun raskaus on saatu näin pitkälle... Uskon silti vielä parhaaseen lopputulokseen, mitään kromosomipoikkeamaahan ei ole vielä todettu, vain kohonnut riski.

Hieman olen pohtinut sitä, miksei minua kutsuttu NKL:lle heti kun seulontaverikokeiden tulokset oli saatu, koska tulokset olivat hieman poikkeavat, etenkin plasmaproteiini, joten luulisi, että jo verikokeet ja ikäriskini huomioiden olisi ollut mahdollista todeta, ettei niskaturvotus voi antaa sellaista tulosta, että emme olisi kuuluneet riskiryhmään.. No turha tätä on spekuloida, mutta aika ikävää on, että ollaan jo vähintään viikolla 16, kun kromosomiasia selviää.

Rv 12+4: Sairauslomalla

Heräsin eilen siihen, että olin vuotanut yöllä kirkasta verta niin, että alkaarit olivat veressä. Aamun vessakäynnillä tuli myös tummaa hyytymäröpelöä, samanlaista kuin keskenmenoissa on tullut, joten paniikin ainekset olivatkin sitten jo hyvin kasassa. Aloin pähkäillä mihin pitäisi soittaa, mitä kysyä, pitäisikö varata aika... Päivystykseen tuskin olisin edes päässyt, koska pieni vuoto lienee normaalia normiraskauksissa näilläkin viikoilla. Soitin varmuuden vuoksi tuttuun lapsettomuuslääkärikeskukseen ja kysyin olisiko samalle päivälle vielä aikoja, kenelle tahansa lääkärille. Hoitaja kertoi, ettei oma lääkärini ollut paikalla, ja ettei yhtään vapaata aikaa ollut muillekaan, mutta sanoi, että kysyy voisiko eräs lääkäri ottaa minut vastaan vielä ylimääräisenä potilaana ennen lähtöään. Hoitaja lupasi soitella takaisin, kun pääsisi asiaa kysäisemään. Päätin kuitenkin lähteä normaalisti töihin, koska kotona olisin vain panikoinut koko päivän yksikseni. Hoitaja soitti, kun olin ratikassa matkalla töihin, ja kertoi, että pääsisinkin sittenkin omalle lääkärilleni, joka olikin paikalla. Meinasin purskahtaa itkuun siinä kohtaa, helpotuksen tunne oli aivan valtava!

Lääkärissä selvisi, että vauva voi ja kasvaa hyvin (huh!), mutta istukka sijaitsee marginaalisesti kohdunkaulan kanavan suuaukon liepeillä, ja voi siitä kohtaa vuodella. Lisäksi näkyi pieni parisenttinen hematooma. Lääkäri otti bkteeriviljelyn varmuuden vuoksi ja laittoi minut sairauslomalle 7 päiväksi saatesanoilla, että nyt täytyy ottaa rauhallisesti, niinkuin olisin kotona flunssassa. Myös Innohep-piikit lopetettiin toistaiseksi, koska ne voivat lisätä tuota vuotoherkkyyttä Istukka voi kuulemma vielä nousta, kun kohtu kasvaa, mutta jollei se nouse, on synnytystapana automaattisesti keisarinleikkaus. En osaa tuota synnytystä vielä stressata, kun siihen on vielä kauheasti aikaa, kunhan en vaan nyt omalla toiminnallani aiheuta muita vuotoja. Maanantaina vien sairauslomatodistuksen ja täytynee samalla kertoa töissä esimiehelle, miksi olen ihan terveen oloisena koko viikon sairauslomalla. Harmittaa vähän kertoa näin, mutta kerrottavahan tästä raskaudesta on ennemmin tai myöhemmin. Nyt siihen on erittäin hyvä syy.

Vauva liikkui kohdussa niin kovasti, että ihan hirvitti ajatella, miltä ne tuntuvat sitten kun itsekin tunnen sikiön liikkeet! On tainnut tulla isäänsä, kun ei hetkeäkään pysynyt paikallaan ;)

Rv 12+1: Nt-ultraa odotellessa...

Aika on kulunut hitaasti. Nyt eletään kolmattatoista viikkoa, ja odotellaan ekaa neuvolaultraa. Sain kutsun niskaturvotusultraan vasta rv 13+1 eli viikon päästä olisi tarkoitus mennä Kätilöopistolle pyörähtämään. Viimeksi siellä tulikin käytyä ekan keskenmenon jälkeen, kun epäiltiin kohdunulkoista raskautta. Noh, nyt onneksi iloisemmissa tunnelmissa, vaikka viime viikkoina onkin epäusko iskenyt jo lujaa. Vatsakivut ovat kadonneet, onneksi, mutta mitään muutakaan oireita ei ole. Paitsi satunnaista oksettavaa oloa, joka kyllä menee suht nopeasti ohi. Lähinnä vaan röyhtäyttää. Kaikessa epäileväisyydessäni ostin kotidopplerin, jotta voin kuunnella sikiön sydänääniä kotona silloin kun tulee sellainen olo, että kaipaa jotain todistetta kasvavasta ihmeestä. Ekan kerran onnistuin kuulemaan sikiön sykkeen  (165) selkeästi toissapäivänä eli 11+6. Kutsuin miehenkin kuuntelemaan "kavioiden kopsetta", mutta eihän se tainnut missään tuntua, ei ainakaan sanonut mitään. Tuo kun on luonteeltaan sellainen, että turhat tunteilut ei kuulu repertuaariin. Aiemmilla kuuntelukerroilla sain 160 hujakoilla olevan sykkeen näkyville, mutta se katosi saman tien, eikä vielä kuulunut kuulokkeista.

Töissä en ole vielä kertonut vauvauutisia, eikä sukulaisistakaan kukaan tiedä vielä. Odottelemme varmastikin ainakin sinne asti, että saamme tuon ensi viikon nt-ultran alta pois ja sikiöseulonnan tulokset. Ja mahdollisen Nipt-testin tulokset, jos siihen mennään. Verikokeet otettiin jo pari viikkoa sitten, mutta niiden tuloksia en ilmeisesti saa erikseen ollenkaan.

Aikani kuluksi olen suunnitellut leikkimaton ompelemista. Jos löytäisin halvalla valmiin "rungon", olisi suhteellisen helppoa ommella itse uudet kankaat siihen päälle. Kaupoissa myytävät valmiit leikkimatot on niin kamalia tai kamalan kalliita, että mielummin sitten ompelen omaa silmää hivelevän version ihan suosiolla itse. Vauvakaan tuskin kovin pistää pahakseen..