Rv 8+3: Pelastava kiivi

Eilen kävin viimeisen (jollei tule mitään takapakkia, vuotoa tms.) kerran luottolääkärilläni ultrassa tarkistuttamassa sintin tilanteen. Itselläni oli hieman epäuskoinen olo, koska en ole voinut kertaakaan pahoin pieniä hajuällötyksiä ja hetkellisiä inhotuksia lukuunottamatta. Ultrassa näkyi pieni isopäinen vauvanalku, jonka pituudeksi saatiin 17,5 mm ja toisella mittauksella 17,6 mm, mikä vastasi täydellisesti eilisiä raskausviikkoja 8+2 <3 Laskettu aikakin pysyy siis viimeksi annetussa arviossa. Kyllä taas huojeni mieli! Kaikki näytti niin normaalilta kuin olla voi, ja lääkäri toivoi, että olen yhteyksissä "sitten kun vauva syntyy". Absurdi ajatus, että jos kaikki menee niinkuin Strömsössä, vauva tosiaan syntyy reilun puolen vuoden päästä! Tähän on pyritty ja siihen tähdätään! Lääkityksiä aletaan nyt purkaa pikkuhiljaa aloittaen asteittain prednisonista ja sitten vähennetään zumenonia ja lugesteronia. Innohep-piikkejä jatketaan varmuuden vuoksi viikolle 16 saakka, koska niistä ei ole mitään haittaakaan.

Sain sitten viimein varattua ensimmäisen neuvola-ajan ensi viikolle (rv 9+3) ja mieskin taitaa päästä sinne mukaan. Nyt pitäisi alkaa pikkuhiljaa päättää käynkö raskauden neuvolalääkärikäynnit kunnallisella puolella vai tuolla samalla lääkäriasemalla kuin aiemmin asiaan erikoistuneella lääkärillä. Taidan kallistua jälkimmäiseen, etenkin jos tuolla neuvolakäynnillä tulee sellainen tunne, ettei luotto oikein pelaa tai jos tunnen tietäväni asioista enemmän kuin hoitaja. En jaksa enkä halua raskauden aikana tai muutenkaan stressata siitä, että joudun pitämään puoliani ja vauvani puolta, vaan haluan voida luottaa hoitohenkilökuntaan kuten olen luottanut tähänastiseen lääkäriini. Hän on lapsettomuuslääkäri, jonka kanssa meidän oli tarkoitus edetä ivf-hoitoon kunnes sintti ilmoittikin olevansa tulossa ihan luomuna. Lääkärin kanssa oli puhetta NIPT-testistä, jota ei ilmeisesti saa kunnalliselta puolelta ainakaan mitenkään automaattisesti, mutta tuolta yksityisellä voisin teettää sen. Testi on tarkempi kuin se normiseula, joka neuvolassa tehdään, ja kattaa usemapia kromosomipoikkeavuuksia. Sen aion teettää joka tapauksessa, ja ainakin pyydän sitä neuvolasta keskenmenotaustamme ja meidän molempien iän perusteella. Jollen sieltä saa, taidan siirtää kaikki lääkärikäynnit yksityiselle..

Oireet on tosiaan olleet ihmeen vähäiset, lähinnä ajoittaista vatsakipua, turvotusta ja UMMETUSTA! Enpä arvannut kärsiväni siitä jo näin aikaisessa vaiheessa.. Juon vettä ainakin pari litraa päivässä ja silti vatsa vetää aivan tukkoon. Lääkäri antoi pelastavan vinkin, jonka totesin jo toimivaksi: Aamulla tyhjään vatsaan pari-kolme kiiviä ja hetken päästä vatsa jo toimiikin :) Huh, mikä helpotus! ;)

Muuten, ihan kuin enteenä oma äitini antoi minulle oman neuvolakorttini saatesanoilla "kun mitäs minä tällä enää teen" viimeksi kun nähtiin reilu kuukausi sitten. Silloin en vielä tiennyt olevani raskaana, vaikka jo olinkin ja seuravana päivänä plussasin. Eilen olikin sitten ihana tutkia omaa kehitystä vauvana ja pohtia milloin se oma poikanen sitten mahtaa oppia kannattelemaan päätä, puhumaan sanoja, kävelemään jne. Mies ei tiedä omasta syntymästään mitään, joten täytyy jossain vaiheessa kysellä miehen äidiltä näitä juttuja. Josko sielläkin olisi neuvolakortti tallessa oikeaa hetkeä odottamassa..

Mietintämyssyssä tällä hetkellä kotidoplerin hankinta sydänäänien kuuntelemista varten. Emme ole vielä sydänääniä kuulleet, mutta olemme nähneet ne kaksi kertaa ultrassa. Josko neuvolassa ensi viikolla jo kuunneltaisiin..

Rv 7+2: Soittoa neuvolaan

Yritin tänään varata ekaa äitiysneuvola-aikaa, jonka pitäisi olla rv 8 - 10. No nyt ollaan jo kasiviikolla. Mutta kylläpä on vaikeaa tuo ajan varaaminen, kun pitäisi pystyä soittamaan ajanvaraukseen klo 8 - 14, ja jos silloin kaikki hoitajat ovat varattuina, soittavat ne sieltä takaisin mihin aikaan nyt sattuvat ehtimään. Enkä tietenkään päässyt aamulla ajanvaraukseen läpi saati sitten vastaamaan puhelimeen töissä kun päivällä soittivat. Mistä ihmeestä ihmiset soittaa sinne niin ettei siinä ole ympärillä yleisöä ja ylimääräisiä korvapareja kuulolla?! Huomenna uutta yritystä puoli ysin aikaan, kun käyn kilpirauhaskokeissa kasin jälkeen. Työterveys kieltäytyi ottamasta kilpirauhaslabroja raskauden aikana, kun ei kuulemma kuulu heille. Noh, onneksi tässä maailmassa riittää muitakin labroja, työterveys saa mun puolesta pitää tunkkinsa. Juuri mitään hyötyä ei ole siitä laitoksesta meikäläiselle ollut kymmenen vuoden työsuhteen aikana. Ihana yksityislääkärini lupasi uusia reseptin ja kuukauden välein tulee käydä kilpirauhaskontrollissa. Tietysti tuolta neuvolastakin varmasti saa näitä kokeita, kunhan vaan saisi piakkoin sen ekan ajan varattua!

Rv 6+6: Ultrassa näkyi Hän

Käytiin miehen kanssa ultrassa rv 6+6, ja lääkäri totesi Hänen olevan 7,1 mm pitkä! Ei ihan vastaa ovulaatiosta laskettuja viikkoja, mutta tässä vaiheessa kahden päivän heitolla ei kuulemma ole väliä. Hcg:n nousu on siinä ja siinä, onko riittävä, mutta en aio stressata itseäni sillä enää. Sain vatsakipuihin Litalgin-reseptin, jotka hainkin sitten samana iltana. Ja tarpeenhan ne olivat heti, koska vatsakivut alkoivat taas yötä kohti ja heräsin niihin viime yönäkin. Olen myös vuodellut ruskeaa tuhruvuotoa silloin tällöin, josta lääkäri sanoi, että jos se yltyy, tulee jäädä sairaslomalle lepoon. Nyt pitää välttää kaikkea muuta ylimääräistä liikuntaa kuin kävelyä, myös siis sitä ässällä alkavaa toimintaa. Lasken päiviä jatkuvasti mielessäni, koska mitä pidemmälle päästään, sen varmempaa on raskauden jatkuminen.

Lisäksi sain äitiyskortin! Olen siis todistettavasti alkutaipaleella äidiksi :)

Rv 6+4: Hiljaiseloa

Viime päivät ovat olleet kovin oireettomia. Välillä tuntuu unohtuvan koko papunen. Rinnat kipuilee lähinnä vain yöllä kylkeä kääntäessä. Parina iltana on vatsassa krampannut ikävästi, niin kovaa, että on täytynyt vain ajatella rentoutumista ja hengitellä hiljalleen vaaka-asennossa. Vuotoa ei ole ollut, joten luottavaisin mielin tässä ollaan. Hcg oli viime mittauksessa 30.11. eli rv 6+1 noussut kivasti, tulos 8150,7 UI/l täyttää "60 % per 48 tuntia" -kriteerin jopa pienella marginaalilla. Muutamana iltana on tullut pahan olon aalto, mutta ei  lähelläkään mitään yökkäilyä. Maanantaina vapaapäivä ja ultra. Jospa siellä jo minisydän sykkisi! Tekisi mieli kertoa jollekin, ihan kelle vaan, mutta en uskalla vielä. Sisko on nyt siinä käsityksessä, että olen menossa tai juuri ollut punktiossa, joten täytynee keksiä jotain fiksua paljastamatta asioiden oikeaa laitaa jos "hoitojen vaihe" sattuisi tulemaan puheeksi. Samat piikit ja lääkkeethän mulla on joka tapauksessa, joten niistä ei tarvitse stressata. Siitä puheen ollen, taidankin tästä mennä tuikkaamaan innohepin mahamakkaraan ;)

Rv 5+4: Hankintamietteitä nyt jo!

Olen tässä ehtinyt jo miettiä tulevia vauvahankintoja, koska onhan näitä tullut ajateltua jo aiempienkin alkaneiden raskauksien aikana. Ensimmäisenä tietysti mietin, että koska vauva syntyy heinäkuun lopussa (edelleen pidän sormet ristissä ja peukalot pystyssä..) niin on varmastikin tarpeellista hankkia turvakaukalon lisäksi vaunukoppa, jossa vauva voi ensimmäisenä talvenaan nukkua ulkona ja esim. vaunulenkeillä. Eniten silmääni miellyttää Stokken vaunut, ja niistä erityisesti Stokke Trailz musta melangena. Samaan sarjaan haluaisin turvakaukalon, jonka voi kiinnittää suoraan vaunujen runko-osaan ilman adapteria ja tietenkin autoon turvakaukalon isofix-alusta. Tai jos vaikka yksi kumpaiseenkin autoon, niin ei tarvitse irrotella sitä ja venkslata eestaas. Stokkella on myös kätevä kokoontaittuva amme, Stokke Flexi Bath, joka olisi loistava meidän pienissä tiloissa. Sängyksi olisi ihana minun vanha puusänky, jossa on bambin ja kanin kuva päädyssä, mutta liekö se kovin käytännöllinen. Täytyy keväällä tutkia sänkyä "uusin silmin" kotikäyttöä ajatellen, vai jättäisikö sen kesäsängyksi kesäpaikalle. Yksi vaihtoehto olisi myös vanhan sairaalasängyn näköinen vuokrattava vaavisänky tai samankaltainen puinen vaihtoehto vauvan ensisänky, jonka voi myös ostaa omaksi.

Ehkei vielä pitäisi intoutua miettimään näitä asioita, mutta nettitarjontaa on älyttömästi, ja ehkäpä on ihan hyvä vertailla hintoja. Ainakin nuo Stokken tuotteet saa huomattavasti halvemmalla Saksasta tilaamalla kuin hakemalla vaunuliikkeestä Suomesta. Samalla hinnalla enemmän tavaraa - Me like! :)

Rv 5+3: Hcg

Verikokeessa 22.11. hcg oli 974,9 IU/l, vaikka ensin panikoinkin, kun hoitaja ilmoitti puhelimessa tulokseksi "reilut 600". No omista tiedoistani sitten löytyi tuo lähes tuhannen yksikön tulos, josta lääkäri sanoi, että se on matalahko, mutta vielä normaalin rajoissa. Lääkäri halusi kuitenkin nähdä uudelleen ja katsoa, että raskaus on kohdunsisäinen, joten varattiin ultra-aika perjantaille 25.11.

Siinä ensimmäisen tuloksen saatuani varasin hätäpäissäni hcgn ja progesteronin mittausta varten ajan Cityterveyteen 24.11., josta sainkin vuorokauden sisällä käynnistä tulokset: hcg 1556 IU/l (eli noussut 59 % edellisestä 48 tunnissa) ja progesteroni 37,26 IU/l. Näiden tulosten kanssa menin sitten lapsettomuuslääkärimme luo ultrattavaksi.

Lääkäri kertoi, että hcgn kehitys oli normaali, vaikka se hieman matalalla olikin. Tällä ei kuulemma ole vaikutusta raskauden etenemiseen, koska hcgn kehitys raskauksissa on kovin yksilöllistä. Pääasia, että lukema nousee ja lähes tuplaantuu 2-3 päivän välein. Progesteroniarvo oli lääkärin mielestä yllättävän matala siihen verrattuna, että käytän lugesteronia, mutta sanoi myös, että koska käytän lääkettä vaginaalisesti, on pitoisuus kohdussa paikallisesti paljon korkeampi kuin tuo verestä mitattu arvo. Helpotti kyllä kovasti tämäkin tieto! Voin käydä mittauttamassa hcgn vielä kaksi kertaa veloituksetta Felicitaksessa, seuraavan kerran aikaisintaan ensi maanantaina 28.11. Laskeskelin, että huomenaamulla hcgn pitäisi olla noin 2500, jos se nousee samaa tahtia kuin nuo edelliset lukemat, eli silloin Clearblue digitalin pitäisi jo näyttää Pregnant 3+. Tosin pitoisuus pissassa nousee hieman hitaammin kuin veressä, joten ehkäpä odotan silti sunnuntaiaamuun asti viimeisen digitestini kanssa..

Ultrassa näkyi kaunis soikea sikiöpussi ihan oikeassa paikassa ja jopa sikiökaiku! Tänään siis 5+3 ja alkio vastasi viikkoja. Kyllä helpotti nähdä, että jotain tapahtuu, ja että kehitys on oikeanlaista. Lääkitystä jatketaan entiseen malliin, eli Zumenon aamuin illoin, Thyroxin x 5 aamuisin, Prednison x 2 aamuisin (oltava kaksi tuntia väliä thyroxiniin), Innohep iltaisin ja Lugesteron aamuin illoin. Melkoinen arsenaali muistettavaksi, mutta kännykkä onneksi muistuttelee, ettei unohdu.

Tästä lähtien yritän uskaltaa (ja muistaa) kirjoittaa jo otsikkoriville raskausviikot <3

Testiä pukkaa

No enpä sitten malttanutkaan odottaa uuden digitestin tekemisen kanssa alkuviikolle asti, vaan tein sen äsken. Viikkonäyttöön ilmestyi Pregnant 2-3, eli ihan niinkuin laskujeni mukaan pitikin. Tuohan tarkoittaa, että hcg olisi noussut yli 200, koska se on muistaakseni rajana tuolle, että näyttö ilmoittaa 2-3 viikkoa hedelmöittymisestä. Seuraava virstanpylväs onkin sitten 3+ viikkoa, jonka odotan näkeväni viikon päästä.

Kävin jo aiemmin tällä viikolla apteekissa ostamassa pahoinvointirannekkeet siltä varalta, että joudun yhtäkkiä turvautumaan niihin. Nyt mietin pitäisikö hankkia sellainen housujen jatkopala, esim. Carriwell Flexi Belt, koska jotenkin vatsa turvottaa jo nyt niin, että housut puristaa ikävästi töissä istuessa.

Olin muuten aiemmin laskenut jotenkin väärin nuo raskausviikot, eli tänään lauantaina onkin tietysti jo rv 4+4, koska ovulaatio oli tiistaina.

0-ultra

Tihkuttelu loppui juuri sunnuntaina ennen maanantaiaamun 0-ultra-aikaa. Tein aamulla varmuuden vuoksi raskaustestin, joka kaikeksi yllätykseksi näyttikin Pregnant 1-2! Lähdin lääkäriin aivan pöllämystyneenä siitä mitä nyt oikein tapahtuisi, kun olin kuitenkin ollut jo Zumenonilla ja valmistautunut ivf-hoitoon ja tulevaan munasolupunktioon mielessäni. Zumenonin pakkausselosteessa sanotaan, ettei lääkettä saisi käyttää raskauden aikana.. Ovulaatio oli 2.11. jo kp 13 ja edelliset menkat oli todella runsaat kaksi ensimmäistä vuotopäivää, vaikkei tässä kierrossa ollut edes Letrozol käytössä.

Lääkäri onnitteli heti plussasta ja kertoikin sitten, että usein käy juuri niin, että kun tuo jarruhoito (estrogeeni tabletti-, laastari- tai sumutemuodossa) on päällä boostaa se keltarauhashormoninkin eritystä ja raskaus saakin alkunsa ennen kuin ehditään varsinaiseen hoitoon asti. Ultra tehtiin joka tapauksessa ja vasemmassa munasarjassa näkyikin keltarauhanen, kuten olin aavistellutkin ovulaatioajankohtana kipujen vuoksi. Kohdussa oli lääkärin sanoin oikeanlainen näky keltarauhasvaiheeseen ja kaunis 9,5 mm endometrium. Alkiota ei tietenkään vielä näkynyt, ja lääkäri antoi minun valita otanko seuraavan ultran sellaiseen vaiheeseen, että voidaan varmistaa onko raskaus kohdun sisäinen vai odotanko niin kauan, että saaatettaisiin nähdä sydämensyke. Valitsin jälkimmäisen, koska se osui sopivasti maanantaille ennen itsenäisyyspäivää ja olisi tuon päivän joka tapauksessa vapaalla. Ei tarvitsisi sumplia töistä lähtemisiä ja mieskin pääsisi todennäköisesti helpommin silloin mukaan. Olisi henkisestikin helpompaa suunnata ajatukset sydämensykkeeseen ja varhaisultraan 5.12. rv 6+6 kuin siihen olisiko raskaus kohdussa vai jossain muualla. Totta kai se on kohdussa (hope so)!! Ennen ultraa käyn labrassa verikokeissa mittauttamassa HCG:n ensi viikon tiistaina 22.11. ja toivontoivontoivon, että lukema on noussut normaalisti.

Tällä kertaa on jotenkin paljon rauhallisempi ja luottavaisempi olo raskauden jatkumisen suhteen kuin aiemmilla neljällä kerralla. Johtuneeko sitten siitä, että tällä kertaa tukilääkitys on vahvasti mukana enkä ole ainakaan vielä vuotanut yhtään alun muutaman tihkupäivän jälkeen. Syön edelleen Zumenonia aamuin illon, käytän Lugesteronia aamuin illoin, otan Prednisonia 4 tablettia aamuisin (pe alkaen 2 tablettia), laitan Innohep-piikin iltaisin (vaikein kohta pistämisessä on saada kuminen piikinsuoja pois, on niin hitsin tiukassa!!) ja nostin Thyroxinin viiteen tablettiin jo heti plussa-aamuna. Näillä mennään ja näihin nyt kovasti luotetaan. Myös rinnat ovat kipuilleet nyt enemmän ja eri tavalla.

Mies ei ole vielä juurikaan kommentoinut koko raskautta, liekö sitten jo turtunut näihin uutisiin ja pelkää taas pahinta. Vai eikö vaan uppoa koko ajatus, kun mikään ei ole vielä muuttunut. Toivottavasti se tuosta vielä tokenee ja näyttää jossain vaiheessa jonkinlaista innostusta - viimeistään sitten kun nähdään varhaisultrassa sydämensyke tai kun vatsa alkaa näkyä.

Itse olen ajatellut jo kaiken maailman asioita äitiysloman alkamisesta vaunujen hankintaan asti ja tuli taas kiire saada talvella 2014-2015 aloittamani vaunupeitto neulottua valmiiksi. Olen myös jo selaillut vauvanvaatteita netissä jne. jne. Tästä on nyt vaan niin hyvä tunne <3

Tällä hetkellä tiedossa siis

• Labra 22.11. (Teen ehkä raskaustestin ennen labraa.. ei hkä vielä näy Pregnant 2-3, mutta voi olla että näkyykin jo.. jännää!)
• Ultra 5.12. (Aion tehdä tuona aamuna digitaalisen raskaustestin ennen ultraan menoa, koska omien laskujen ja faktojen mukaan tuolloin rv 6+6 ja testissä pitäisi siis näkyä jo reippaasti Pregnant 3+. Samana päivänä uskallan ehkä jo varata ensimmäisen neuvola-ajan!)

Tänään kun tätä kirjoitan on 16.11. dpo 15, kp 28 ja rv 4+1.

Tihkua

Olin syönyt Zumenonia 5 päivän ajan ennen ns. 0-ultraa kp 26. Tuon ajan tihuttelin ruskeaa vetistä vuotoa ja olin varma, että menkat alkaa ennenkuin ehdin koko ultraan. Toisaalta mieleen hiipi myös aiempi raskauden alku, jossa oli samanlaista vuotoa vastaavina päivinä. En silti uskaltanut toivoa.

Lääkitys alkaa

Ivf, jota olimme ajatelleet tapahtuvaksi loka-marraskuun vaihteessa peruuntui, koska peruin viime tipassa varaamani suunnitteluajan. Riitelimme miehen kanssa edellisenä päivänä, eikä tuo tilanne tuntunut oikealta ajankohdalta lähteä puhumaan lisääntymisestä lääkärin kanssa. Harmitti, mutta ajattelin, että ehtiihän sitä kuukauden myöhemminkin.

Varasin uuden ajan,ja kävinkin 31.10. kertomassa, että olemme päättäneet lähteä hoitoihin ja tarvitsisin reseptit lääkkeisiin. Samalla käynnillä täytin hoitosuostumuksen omasta puolestani ja mies täyttäisi ne myöhemmin kun itse olisi paikalla. Sain myös lähetteen hoitojen aloittamisen takia pakollisiin infektiokokeisiin (hepatiitit ja hiv) ja kävin ottamassa ne saman tien vastaanotolta päästyäni. Käynnin jälkeen olo oli helpottunut, nyt vihdoin päästäisiin tässäkin asiassa alkuun! Laukussani poltteli seuraavat reseptit 

• Zumenon (estradioli kp 21 alkaen jarruttelemaan hoitoa edeltävän kierron lopussa alkavaa yhden johtofollikkelin valikoitumista, mehän haluttaisiin monta tasakokoista kasvateltavaksi ja punktoitavaksi)
• Menopur (follikkelien kasvatusta varten dpo 2 alkaen)
• Lugesteron (keltarauhashormoni emättimeen dpo 2 alkaen aamuin illoin tukemaan keltarauhasen toimintaa)
• Prednison (kortisoni rauhoittamaan elimistön vasta-ainetasoja, mm. keliakiavasta-aineita, ja mahd. matala-asteista tulehdusta)
• Pregnyl (munasolujen irrotuspiikki)
• Cetrotide (munasolujen ennenaikaista irtoamista ehkäisevä piikki)

Aiemmin olin jo saanut reseptin verta ohentaviin Innohep-piikkeihin, joita olin jo hakenutkin yhden 10 kpl pakkauksen. Niiden tarkoitus olisi estää mahdollisten hyytymien muodostuminen istukkaan.

Sain vastaanotolla myös ajan ensimmäistä ultraa varten, joka olisi kp 26 hieman ennen uuden kierron alkua. Siellä katsottaisiin Zumenonin vaikutus munasarjojen tilaan.

Infokäynti ja dna-fragmentaatio

Kävimme miehen kanssa viikko sitten lääkärin juttusilla kuulemassa spermanäytteen dna-fragmentaatiotulokset ja infopläjäyksen ivf:n kulusta. Itse olin jo ivf:stä suurin piirtein perillä viime käynnin perusteella, mutta nyt mies oli mukana ja lääkäri selitti pienellä kuvafläppitaululla miten homma käytännössä etenee, jos hoitoihin lähdemme.


Dna-fragmentaatiotestin tulokset olivat hieman yläkanttiin, tulos taisi olla jotain 20 % luokkaa, kun normaali on muistaakseni 13 %. Koska syynä ei voi olla pitkäaikainen sairaus, viinanjuonti tai muu lääkärin kertoma mahdollinen aiheuttaja, joutui mies vitamiinikuurille. Tutkimusten mukaan dna-fragmentaatiota voi parantaa korjaamalla mahdolliset puutteet A-, E- ja D-vitaaminin, sinkin, seleenin ja omega-3:n saannissa. Olen lukemattoman monta kertaa puhunut miehelle siitä, miten tärkeä esim. D-vitamiini on ihan kaikille, mutta eihän se ole ottanut kuuleviin korviinsa, ennen kuin nyt, kun sama asia tuli lääkärin suusta. Hieman turhauttavaa, mutta onneksi mies nyt vihdoin ja viimein on alkanut kiltisti syödä vitamiini- ja hivenainkombonsa joka päivä. Kolme kuukautta menee kuulemma siihen, että tropit vaikuttavat koko spermantuotannon kaikkiin vaiheisiin.


Lääkäri oli siis ivf:n kannalla, koska olen kuitenkin luomusti raskautunut neljä kertaa, joten munanjohtimissa ei liene vikaa (eikä sellaista todettu vuosi sitten aukiolotutkimuksessakaan), mutta siittiöissä siis hieman fiksattavaa ja mahdollista alkion hylkimistä estämään tulisi minulle ainakin Innohep-pistokset ja kortisoni. Munasolujen laatua ja kasvua olisi tarkoitus parantaa ilmeisesti Menopurilla. Keltarauhashormoni todettiin vuosi sitten hieman alakanttiseksi luomukierrossa, mutta siitä ei ollut tämän lääkärin kanssa puhetta. Täytyy muistaa vielä kysyä, olisiko myös keltarauhastukilääkitys tarpeellinen. Hoitoa edeltävän kierron loppuun tulisi estrogeeni muistaakseni estämään yhden ainoan johtofollin kehittymistä, kun niitähän pitäisi saada kasvamaan useampi yhtä suuri.


Mies on huolissaan kustannuksista ja minä puolestaan siitä miten pian hoitoihin mentäisiin. Olisin valmis heti! Menen ensi viikolla kp12 ultraan katsastamaan ns. normaalikierron munasolujen kehitystilanteen (pitäisi mennä kp11, mutta osuu viikonlopulle) ja tekemään hoitosuostumuksen omasta puolestani, ja ilmeisesti/toivottavasti saan myös lääkereseptit ja pakollisten infektiokokeiden (hiv ja hepatiitti) lähetteet. Infektiokokeet ovat voimassa 3 kk, ja jos hoidot alkavat tuon kolmen kuukauden sisällä, ovat ne voimassa niin kauan kuin hoidot kestävät. Jos hoidot eivät ala noiden kolmen kuukauden sisällä, joutuu kokeet ottamaan uudelleen ennen hoitojen alkua.


Esitin miehelle toiveen, että menisimme hoitoihin heti kun mahdollista, eli silloin punktio ja siirto osuisi viikolle 44. Tuolloin mies olisi syönyt vitamiinikomboaan melkein 2 kuukautta, joten eiköhän siittiötkin olisi jo saaneet hieman uutta buustia. Totuus on, että me ei tästä enää yhtään nuorennuta, joten kyllähän miehenkin pitäisi alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että kilpajuoksu aikaa vastaan on jo alkanut! Mies taitaa tosiaan lähinnä ajatella ja pelätä lääkekustannnuksia, koska jos saman kalenterivuoden aikana tulee lääkekustannuskatto täyteen, kuten usein ivf-tapauksissa käy jo ensimmäisessä hoidossa, on loppuvuoden lääkkeet käytännössä ilmaiset myös saman vuoden puolella uusissa hoidoissa. Itse olen täysin valmis maksamaan 600 euroa vaikka useampaan kertaan, jos tarpeellista. Ja jos ollaan nopeita liikkeissämme, niin voidaan ehtiä kaksi hoitoa vielä tämänkin vuoden puolella. Parhaassa tapauksessa ei tietenkään tarvittaisikaan kuin se yksi onnistunut hoito.. Fingers crossed!

Etenee

Kävin eilen juttelemassa lääkärin kanssa kesän keskenmenoista ja siitä miten tästä jatkettaisiin eteenpäin. Käynnistä jäi positiivinen olo ja tuntuu vihdoin siltä, että homma etenee. Hitaasti mutta varmasti.


Kerroin alkaneista raskauksista ja lääkäri totesi, että olisi hyvä tutkia miehen siemenneste vielä uudelleen ja samalla siittiöiden dna-fragmentaatio. Kromosomitestit meistä on kummastakin otettu jo aiemmin ja tulokset olivat normaalit. Lääkäri suositteli meille ivf-hoitoa kevyellä tukilääkityksellä (Prednisolon ja Innohep). Samoin, jos huomaisin raskauden alkaneen spontaanisti, voisin aloittaa tuon Innohepin pistämisen iltaisin. Ivf:n punktiosta jäisi todennäköisesti munasoluja pakkaseenkin, ja niitä voitaisiin myöhemmin siirtää luonnolliseen kiertoon tai hoidoin avustettuna. Ajatus mahdollisuudesta saada useampi lapsi omilla sukusoluilla houkuttelee tietenkin kovasti, kun tässä nähdään nyt kovasti vaivaa edes yhden oman lapsen saamisen eteen. Olin ajatellut aiemminkin munasolujen pakastamista, koska lapsia haluaisin joka tapauksessa, miehen kanssa tai yksin.


Palasin kotiin mukanani resepti Innohep-pistoksiin ja spermanäyteastia paperipussissa ja kerroin uutiset miehelle. Vastalauseita ei kuulunut, ja tänä aamuna mies varasi jo ajan näytteenantoa varten laboratorioon. Itse olen jo niiiin valmis ivf:ään, ettei edes munasolupunktio herätä kauhua, mutta mies on varautuneempi, tai ei ainakaan avoimesti kerro tunnoistaan. Ehkä uutisen sulattelua helpotti se, kun kerroin, että toimenpiteet tehdään siinä tapauksessa minulle, ja miehen rooli on luovuttaa spermaa ja olla tukena vastaanottokäynneillä :) Lääkärin mukaan todennäköisyys raskauden alkamiseen ivf:llä olisi vielä noin 40 % ja jos munasoluja jäisi vielä pakkaseenkin, niin niille prosentit olivat lähes samat.


Yritän olla positiivisin mielin ja uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Näitä toivon tapahtuvaksi:


Toive 1: Tässä kierrossa tärppää luonnollisesti ja aloitan pistokset.
Toive 2: Fragmentaatiotutkimuksessa ei löydetä poikkeavaa ja menemme ivf:ään jo seuraavassa kierrossa
Toive 3: Meillä on lapsi jo ensi kesänä <3

Blaah

Tuon kesäkuussa alkaneen raskauden aikainen vuoto oli jo lähes loppunut dpo 21, kun HCG mitattiin. Tulos oli tuolloin 70. Kesken siis meni ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Jotenkin sitä ehti taas laskeskella mielessään lasketun ajan ja ekan neuvolakerran ajankohdan. Lääkärin neuvojen mukaan tein raskaustestin viikon päästä mttauksesta, jotta voitaisiin todeta, että hcg laskee nollille.

Vaan eihän tämä kolmas kemiallinen raskaus suinkaan riittänyt, vaan heinäkuussa sain jälleen plussan raskaustestiin! Ihmettelin miksi kuiva vuoto alkoi ennen aikojaan, kun odotin normaalisti kuukautisia saapuviksi. Ovulaatiotesti pamahti kirkaan punaiselle plussaviivalle, ja parin päivän päästä myös raskaustesti. Mutta taas sama kuvio, vuoto alkoi ja hcg laski ennen kuin ehdin edes iloita positiivisesta testistä. Hcg mitattiin taas kerran, nyt se oli 121 dpo 23. Tälläkin kertaa tuli kouristava vatsakipu illalla dpo 17 ja sitä seuraavana aamuna alkoi vuoto. Lähes päivällen samalla tavalla kuin edellisessä ja viime vuoden huhtikuun keskenmenoissa.

Ensi viikolla suuntaan lääkärille. Jotainhan tässä on oltava tehtävissä, kun raskaus alkaa, mutta ei jatku. Neljä kemiallista 1,5 vuoden sisään. Aika turta olo.

Jännät paikat

Kirjoitan tähän muistiin muutamia virstanpylväitä viime päiviltä:

Ke 22.6.2016 Clearblue digi Pregnant 1-2
La 25.6.2016 Clearblue digi Pregnant 2-3
Ma 27.6.2016 Clearblue digi Pregnant 2-3

Muutamana päivänä on nyt tullut välillä runsastakin veristä vuotoa, joten en uskalla vielä toivoa, että tämäkään raskaus tästä kovin pitkälle jatkuisi. Pari kertaa on vatsaa kivistänyt kovaa ja sen jälkeen on tullut hieman enemmän verta. Rinnat kipuilevat, tosin tänään hieman eilistä vähemmän. Tekisi mieli hypistellä ensimmäisen raskauden alettua hankkimiani pieniä vaatteita, mutta en vielä uskalla.

Varasin varmuuden vuoksi taas ultra-ajan, jotta saataisiin raskaus edes virallisen tahon kautta todennettua ja asiasta mustaa valkoiselle. Jostain syystä se tuntuu tärkeältä. Hcg varmaankin ainakin mitataan ja jos ultrassa näkyisi edes se, että kohdun limakalvo olisi paksuuntunut ja mahdollisesti raskauden sijainti ja ruskuaispussi. Paljon muutahan näillä viikoilla ei vielä näykään, joten sikäli en odota suuria. Viikonloppuna teen taas digitestin, ja toivon että viikkomäärä nousee noista edellisistä.. Clearbluen digitestin hcg-raja tulokselle 2-3 on muistaakseni 200 mIU/ml, joten huomenna verikokeissa tulisi tuloksen olla vähintäänkin sitä korkeampi.

Ja taas vierähti puoli vuotta

Viimeisten kuukausien aikana kierto normalisoitui 28 päivään, kun käytin Letrozolea viidessä kierrossa loka-, joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuussa. Sen jälkeen kierto pysyi 27-29 päivän mittaisena. Mies alkoi vaikuttaa vastahakoiselta jatkamaan vauvaprojektia, joten katsoin parhaaksi lopettaa letrot joksikin aikaa.

Maaliskuun puolivälissä hakeuduin lapsettomuuklinikan vastaanotolle, koska aloin kyllästyä siihen, ettei mitään tapahdu. Halusin myös puhua mahdollisuudesta pakastaa munasoluja ennakoivasti. Lääkäri olikin katsonut minusta aiemmin otettuja verikokeita, mm. keliakiakokeita, jotka työterveyden mukaan olivat ok, eikä Aavan lääkärikään niihin tarttunut. Koska IgA-vasta-aineet olivat kuitenkin hieman yli viitteen, oli tämä lääkäri sitä mieltä, että kannattaisi kokeilla gluteenitonta ruokavaliota ja mittauttaa arvot uudelleen sen jälkeen. Myös munasolujen keräys kannattaisi tehdä vasta sitten, kun gluteenittomalla oltaisiin varmistettu, etteivät vasta-aineet pilaa munasolujen laatua. Vasta-aineet voivat ilmeisesti hyökätä omia soluja vastaan ja siten vaikuttaa munasolun kehittymiseen. Lisäksi määrättiin liuta lisäkokeita.

Nyt kesäkuussa varasin ajan klinikan parisuhdeterapeutille. Kävin yksin juttelemassa suhteemme ongelmista, kommunikaation vähyydestä ja tunneasioiden vähättelemisestä, jonka koen todella raskaana (pun not intended!). Olen jo moneen kertaan tullut siihen tulokseen, että olisin valmis lähtemään lapsiprojektiin yksinkin, mutta jokin ei anna voimia lähteä.

Ja sitten tänä aamuna digitesti näytti Pregnant 1-2.