Pikkutyyppi on alkanut ilmoitella itsestään napakoilla, selvästi tuntuvilla potkuilla. Tai ainakin kuvittelen ne potkuiksi, vaikka voihan ne yhtä hyvin olla muitakin töytäisyjä :) ne tulevat sarjoissa, ja alan selkeästi erottaa, milloin bebe on aktiivisimmillaan ja milloin on nukkumisen aika. Hassua, että tässä jo tavallaan muodostetaan jonkinlaista yhteyttä syntymättömään vatsanpeitteiden läpi. Vatsa on nyt selkeästi pyöristynyt ja hieman kauhullakin odotan sitä, että tämän kovin kotikeskeisen korona-ajan jälkeen tapaan jossain kohtaa työkavereita ja sukulaisia, joille en ole vielä kertonut koko raskaudesta! Miten tästä edes kertoisi? Puhelimessa sivulauseessa ohimennen? Yksikkökokouksessa vai pienemmälle porukalle? Yleensähän raskausuutinen leviää työyhteisössäkin pikkuhiljaa, mutta nyt ei ole sitä vaaraa, kun kukaan ei ole näkemässä etätyöläisen vatsan pullotusta. Kohta on pakko jollakin tapaa ottaa asia esille, koska loppuviikosta saan neuvolasta raskaustodistuksen ja pääsen hakemaan äitiysavustusta ja äitiyslomaa. Minulle on kyllä vielä hieman hämärän peitossa missä järjestyksessä mitäkin haetaan, mutta eiköhän sekin tuolla neuvolakäynnillä selviä. Työnantajankin pitää tehdä jossain kohtaa oma hakemuksensa, koska kunta maksaa minulle palkkaa äitiysloman 72 ensimmäiseltä arkipäivältä. Sen jälkeen putoan täysin valtion tuille, mutta niistäkään en vielä oikein mitään ymmärrä. Noh, onhan tässä onneksi vielä aikaa oppia.
Olen voinut todella hyvin. Hieman alkaa hengittäminen tuntua normaalia raskaammalta ja nenä on öisin tukkoinen. Oikean lonkan hermokipu on helpottanut, ja muita varsinaisia kipuja ei ole ollutkaan. Mielenkiinnolla odotan liitoskipuja, koska niitähän tässä varmaan pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa tuntumaan? Jossain luki, että selällään nukkumista tulisi välttää, ettei vauva paina isoja laskimoita, mutta minkäs teet, kun öisin heräät selältäsi, vaikka miten yrität nukahtaa kyljellesi selkä seinää vasten. Tähän mennessä selällään nukkuminen ei kuitenkaan ole aiheuttanut pahaa oloa tai muuta fyysistä oiretta.
Viikon hankintoina nurkkiin on päätynyt hoitoalusta ja lattialle laitettava puinen lelukaari. Suunnitelmissa on ommella vauvalle pieniä lapasia trikookankaasta ja resorista, ettei pieni raavi itseään (ja muita) terävillä kynsillään. To do -listalla myös vierailu vaunukauppaan koeajamaan eri malleja. Otan mielelläni vastaan suosituksia suht pitkälle ihmiselle sopivista vaunuista, jotka kuitenkin menisivät pieneen tilaan ja kulkisivat sujuvasti talviaikaan myös meidän asuinalueen auraamattomillakin tienpätkillä, joten ei muuta kuin kommenttia tulemaan, jos sulla on joku ehdoton suosikki!
Moikka ja mahtavaa kun tuntee oman vauvan liikkeet <3 Sama täällä esikoista odotan ja pihalla kaikista etuuksista ja koska pitää ilmoittaa mitäkin :) Vaunuja olen myös katsellut ja tykästynyt emmaljunga nxt90. mutta britax smile go bigit on kivat tosin en tykkää siitä työntöaisasta. Saa nähdä mihin päädytään lopulta..
VastaaPoistaMoikka! Nuo vauvan liikkeet on kyllä jotenkin mystisiä. Melkoinen touhuaja tuolla tuntuisi olevan, kun välillä näkyy jo vatsan päälle asti potkut :)
PoistaMulla oli ensin ajatuksena hankkia Stokke Trailzit, mutta säilytys tulisi ongelmaksi vaunujen suht suuren koon takia. Viimeksi tykästyin Bugaboo fox2-malliin. Nyt on vähän alkanut tuntua siltä, että on loppujen lopuksi vain hankittava jotkut ja vasta käytännössä todettava onko ne ollenkaan hyvät :D
Täältä onnittelut hyvään vaiheeseen edenneestä raskaudesta, olen yhä seuraillut taka-alalle matkaanne :) meillä esikoisen britax smilet jäivät nyt kakkosrattaiksi, aivan huiput, toimivat, kevyet, pienet vaunut. Niistä en luovu. Mutta koska haluttiin kakkoslapsiaikaa vähän hifistellä, niin rinnalla on sitten uusi tuttavuus mamas&papas ocarro yhdistelmät. Pienet ja näppärät, mutta jää nähtäväksi oliko ilmakumipyöristä luopuminen virhe ja jatkammeko pääasiassa smileillä. Smile-vaunujen ainoa iso miinus on uuden mallin ankeat värivaihtoehdot. Ocarroista voin raportoida, kunhan tiedän :D
VastaaPoistaToivottavasti liitoskivut ei ihan vielä alkais, ne voi tehdä nukkumisesta tuskaa. Veikkaisin, että ekassa raskaudessa voit päästä hyvinkin pitkälle ennen kuin alkavat :) minulle ei tullut ollenkaan, mutta nyt tokalla kierroksella iskivät n. rv 24. Onneksi matkaa ei ole enää pitkästi, täällä jo rv 37+6 ja kova yritys savustaa pientä maailmaan :D
Hei Fia! Kiva, että seurailet :) Vaunujen maailma tuntuu kaikkine yksityiskohtineen melkoiselta viidakolta, joten iso kiitos vinkeistä, täytyy tsekata nuo.
PoistaMulla ei ole nyt ollut minkäänlaisia kipuja, joten nyt on taas jotenkin todella epäuskoinen olo. Jollei olisi näitä käytännön asioita mietittävinä, ei raskaus juurikaan veisi huomiota. Vatsan kokokin tuntuu vaihtelevan täysin päivästä toiseen, joten sekään ei aina ole selkeästi muistuttamassa! Hassua.
Voimia viimeisille viikoille, eiköhän hän tule tähän maailmaan sitten kun on siihen valmis! Ehdit vielä "nauttia" kesän ensimmäisistä hellepäivistä vatsan kanssa :) Itse sain lähetteen äitiyspolille, koska toivoin viime neuvolakäynnillä suunniteltua sektiota. Toki voi olla, että vauva päättää toisin ja saapuukin jo ennen polikäyntiä :)
Moi Tipsu, täällä samat viikot meneillään, nyt rv 24+3. Olen myös yli nelikymppinen ja esikoista odotetaan. Olen seuraillut blogiasi jonkin aikaa :) Hienoa kuulla, ettei ole kipuja. Mulla alkoi liitoskivut jo ensimmäisellä kolmanneksella. Kysyin lääkäriltä tuosta selällään nukkumisesta ja sanoi, ettei siitä ole pienelle mitään haittaa. Eli jos ei tule huono olo ja pyörrytys, voi aivan hyvällä omallatunnolla nukkua selällään. Oli suuri helpotus, kun en osaa oikein nukkua kyljellään.. varmaan jossain vaiheessa pakko :D
VastaaPoistaVaunut on täälläkin mietinnässä.. ihan liikaa vaihtoehtoja :)
Hei Caitlin! Kiva, että olet löytänyt tänne :) Nuo liitoskivut on mulle edelleen aivan arvoitus. Välillä on hieman ahdistava olo, kun tuntuu, että keuhkojen hengityskapasiteetti alkaa kutistua vauvan kasvaessa, mutta kipuja ei onneksi ole vieläkään tullut.
PoistaHyvä tietää, että selälläänkin saa nukkua! Luulen kyllä, että se käy jossain kohtaa aika pian vähän tukalaksi, ja nukkumisasentokin muuttuu automaattisesti, kun vatsa alkaa painaa enemmän ja tulla enemmän tielle. Yllättävää kyllä, sellainen puoliksi mahallaan nukkuminen onnistuu vielä! Onneksi! :D