8. toukokuuta 2020
Ristiriitaista
Ehkä vuoden ristiriitaisin viikonloppu edessä. Lapsettomien lauantai ja äitienpäivä. Kaksi vuotta sitten koin kuuluvani kumpaankin ryhmään, olin lapseton, pienen elottoman tytön synnyttänyt surullinen äiti. Tänäkin vuonna olen molempia, mutta jos mahdollista, tunnen oloni entistä tukalammaksi. Kohta puolivälissä etenevä raskaus on nakertanut terävimmät kulmat lapsettomuuden tuskasta, mutta kyllä se tietynlainen pohjattoman tyhjyyden tunne edelleen kaihertaa syvällä. Saanko kokea edelleen lapsettomuutta tässäkin tilanteessa? Äiti olen edelleen, mutta tänä vuonna myös konkreettisesti lähempänä elävän (edelleen koputan puuta!) lapsen syntymää kuin koskaan aiemmin. Olenko vielä yhtä oikeutettu käyttämään sanaa lapseton kuin joku toinen, joka odottaa edelleen ensimmäistä plussaansa? Onko lapsettomuudella eri asteita vai onko se pysyvä ominaisuus, kun se kerran osuu kohdalle? Konkreettisesti en kuitenkaan ole tällä hetkellä äiti, vaikka tällä viikolla ensimmäistä kertaa tuntemani sikiön liikkeet tekevätkin vauvasta todellisemman joka päivä. Tavallaan olen molempia, mutta tavallaan en sittenkään kumpaakaan. Ollako vai eikö olla? Yksi maailmanhistorian suurimmista kysymyksistä. Minkähänlaisissa tunnelmissa tätä viikonloppua vietetään vuoden päästä? Jostain syystä luulen, että tämä tulee aina olemaan vaikea viikonloppu, koska yksi lapsistani tulee aina olemaan poissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ymmärrän täysin. <3 Mun mielestä lapsettomuudessa ei ole vertailtavia tasoja, vaan kyse on jokaisen omasta tunteesta. Teillä on ollut valtavan pitkä tie, ja on ihan mahtavaa, että olette nyt päässeet näin pitkälle, toivotaan todella että ihan maaliin saakka!
VastaaPoistaJos vaan suinkin ehtisit vastaamaan, niin olisin tosi kiitollinen jos voisin esittää kysymyksiä IVF:ään ja testeihin liittyen. Mulla on aika alkutekijöissään oleva blogi joka löytyy meilin alulla, onhanmunsaatava ät gmail.com Kirjoittele, jos pystyisit jakamaan vähän viisautta hoitojen alkupäähän. Kiitos Tipsu! <3
Mua hieman ärsyttää sellainen "lapsettomuus", joka tuntuu olevan jotenkin sympatiahakuista muka-lapsettomuutta. Tiedätkö, sellaiset ihmiset, jotka on vain pari kuukautta yrittäneet lasta, ja sitten jossain toitottavat kärsivänsä lapsettomuudesta. Siis vaikkei mitään lääketieteellistä syytä ole olemassa eikä ole vielä edes yritetty sitä vuotta-kahta, joka on yleisesti hoitoihin pääsyn rajana. Tätä et varmasti tarkoittanutkaan, mutta jollain tapaa on kuitenkin olemassa "lapsettomuutta" ja lapsettomuutta, vaikka kaikki ei tunnu ymmärtävän eroa. Erityisen tympäisevää on, jos tälläisille "lapsettomuudesta" kärsiville alkaakin sitten tulla lapsia ihan spontaanisti kuin liukuhihnalta..
PoistaValitettavasti musta ei taida olla vastaamaan hoitokysymyksiin. Olen viime aikoina ollut hieman ahdistunut kaikkien hoitoihin liittyvien asioiden pyörittelemisestä, ja olen tietoisesti yrittänyt vähentää tähän teemaan juuttumista arjessa. Toivottavasti aiemmista kirjoituksista kuitenkin löytyy apua!