Enpä tiennyt väsymyksestä mitään tuossa pari viikkoa sitten väsymystä valitellessani. Nyt voisin torkkua kahdeksan tunnin yöunien päälle päiväunia koko päivän, eikä seuraavan yön unetkaan siitä häiriintyisi! Töissä on todellista tuskaa sinnitellä hereillä, kun silmäluomet roikkuu ja ajatus karkaa usein ihan muualle, kuin työn alla oleviin asioihin. Ruoka ei maita edelleenkään, vaan joudun väkisin ottamaan jotain syötävää pitkin päivää, jotta energiat ei olisi aivan nollilla. Kaipailen pahoinvointirannekkeitani, mutta olen laittanut ne johonkin niin varmaan paikkaan kolme vuotta sitten, etten ole vielä löytänyt niitä eikä sisu anna periksi hankkia uusia.
Mahatyypillä kaikki on kuitenkin hyvin. Nythän siellä asustelee jo sikiö (!), ja alkiopäivät ovat jo taakse jäänyttä elämää. Ultrassa kaikki vaikutti hyvältä, rakenteet olivat symmetriset ja sikiö liikkui jo melkoisesti. Kokoa sikiöllä oli nelisen päivää enemmän kuin raskauden kesto antaisi ymmärtää, mutta tuo heitto on normaalin rajoissa. Taitaa olla vaan pitkäselkäinen ja isopäinen tyyppi tulossa, kuten vanhempansa.
Ensi viikolla menemme niskapoimu-ultraan, mikä onkin aika jännä paikka, koska menemme ultraan Sikiölääketieteen keskukseen, jossa kävimme myös keskeytetyn Down-raskauden toteamisen aikana lapsivesipunktiossa ja geneetikon neuvonnassa. Paikka ahdistaa jo etukäteen, mutta yritän pitää tiukasti mielessä, että tällä kertaa kaikki on toisin. Samalla käynnillä otetaan Nipt-testi, jonka saan tässä raskaudessa automaattisesti, koska aiemmassa raskaudessa on todettu poikkeama. Myös yhdistelmäseula tulee todennäköisesti hälyttämään jo pelkästään ikäni takia, joten on oleellista muistaa, että alkion kromosomit on tutkittu, eikä mitään kajoavia tutkimuksia tällä kertaa tehdä, vaikka veriseula hälyttäisikin.
Neuvolan kanssa olen joutunut hieman taistelemaan, koska neuvolakäynnillä sovittuja lähetteitä ei ollutkaan tehty, joten vein ensimmäiset virtsanäytteet laboratorioon aivan turhaan ja joudunkin nyt juoksemaan verikokeissa kolme kertaa yhden sijasta, koska ensin puuttui nuo virtsasta tehtävät kokeet ja myöhemmin kävi ilmi, ettei yhdistelmäseulankaan lähetettä ollut. Onneksi ehdin vielä ottamaan sen sallittujen viikkojen rajoissa, mutta suututtaa kyllä suunnattomasti tälläinen ylimääräinen ja turha säätö ja laboratoriokokeiden perässä väsyneenä juokseminen. Noh, kaikki järjestyy, kunhan muistan laskea kymmeneen ja hengitellä rauhallisesti...
Hei, olen miettinyt viime aikoina, että kuinka voitte. Toivon, että teillä on kaikki riittävän hyvin. Tämä aika voi olla kaikille odottaville rankka.
VastaaPoistaHeippa, mites siellä jaksellaan?
VastaaPoista