Hcg:n mittaamisen jälkeen tein vielä eilen eli h5+2 digitestin, koska halusin tietää, nouseeko raskaushormoni normaalisti. Onneksi ruutuun tuli teksti Raskaana 3+! Testaaminen on vähän liiankin jännää, kun riskinähän on aina se, että viikkolukema onkin väärä todellisuuteen verrattuna. Tällä kertaa hcg vaikuttaisi nousevan normaalia tahtia, ja koska hcg testin mukaan on siis jo yli 2000 - koska tuo on tuloksen 3+ kynnysarvo - tulisi alkion näkyä jo myös ultrassa. Meillä on aika varattuna ensi viikon lopulle, samoille viikoille, kuin vuosi sitten, kun sykettä ei vielä nähty. Hieman kauhistuttaa ajankohtien osuminen samalle päivälle, mutta yritän olla olematta taikauskoinen. Olisin saanut ajan aiemminkin, mutta en halua mennä vielä sellaisena ajankohtana, jolloin sykkeen näkyminen on hyvin epätodennäköistä. Ensimmäinen neuvolakäyntikin on nyt varattu - onneksi vasta yhdeksännelle raskausviikolle. Hieman nauratti, kun hoitaja soitti keskitetystä ajanvarauksesta takaisin ja kysyi ensimmäisenä, varaanko aikaa itselleni! Mietin siinä hetken huvittuneena, että mahdoinpa kuulostaa vanhalta, jos tuollainen kysymys tulee ensimmäisenä mieleen. Saimme ajan samalle hoitajalle, jolla ehdimme käydä ensikäynnin vuosi sitten ennen keskenmenon toteamista. Sekin herättää ristiriitaisia tunteita, mutta ehkäpä yritän kallistua sen puolelle, että on hyvä, että hän tietää jo jonkin verran taustoista. Ja ehtiihän tässä vielä moneen kertaan miettiä näitäkin asioita. Ainakin aika on nyt varattu.
Kokonaisvaltaisesti tunnelma on todella ristiriitainen. Toinen puoli minussa haluaa jo raskauskuplaan suunnittelemaan hankintoja ja hipelöimään pieniä lipastoon kertyneitä vaatteita, kun taas toinen puoli yrittää pysyä neutraalina asian suhteen ja olla kuin mitään ei olisikaan meneillään. Mies lienee valinnut jälkimmäisen tien, mikä on täysin ymmärrettävää. Oireita ei juurikaan ole, pientä kohdun seudun juilimista ja turvotusta lukuunottamatta. Vuotoja ei onneksi ole ollut (kopkop). Edetään nyt siis ihan pikkuhiljaa hetki kerrallaan ja pienin askelin.
Hei! Onnittelut teille raskaudesta. Pidän täällä teille peukkuja, että kaikki menee jatkossakin hyvin ja varmasti menee <3 Olen seurannut matkaanne jo tovin. Aiheet liippaa läheltä, koska meillä on myös hoidot käynnissä ja taustalla yksi keskeytys trisomian vuoksi. Kaiken kukkuraksi vaihdevuodet ovat alkaneet jo tässä 40 korvalla :/ Epätoivo meinaa vallata usein mielen. Kaikkea hyvää teille jatkoon. Ehkä pian luemme täältä tarinanne onnellisen lopun :)
VastaaPoistaKiitos, kaikki positiiviset ajatukset otetaan ilolla ja kiitollisuudella vastaan!
PoistaOtan osaa keskeytyksen vuoksi <3 Meidän trisomiakokemus ei onneksi juurikaan heitä varjoja tämän raskauden ylle, kiitos alkion kromosomitestauksen. Se on jo yksinään yksi valtavan suuri stressin aihe vähemmän ja helpotus tässä tilanteessa, joten suosittelen lämpimästi pgs-testausta, jos teillä on siihen mahdollisuus. Epätoivo sen sijaan on täälläkin turhankin tuttu kaveri, enkä tiedä pääsenkö siitä koskaan eroon. Tietty kyynisyys tuntuu kaivautuneen ihon alle läpikäytyjen kokemusten ja tunteiden myötä. Toivottavasti meidän tarina tosiaan päättyisi hyvin. Jo senkin takia, että se loisi itselleni uskoa tämän elämän tarkoituksellisuuteen ja kenties toivoa muille nelikymppisille. Toivon teille onnea hoitoihin! Tuntuisi hassulta toivottaa jaksamista, koska sehän ei toivotuksilla parane, mutta yritä säilyttää se pieni kytevä toivonkipinä jossain mielen perimmäisessä nurkassa huonoimpinakin hetkinä, vaikka maailma kaatuileekin ympärillä <3