Meidän viimeinen omilla sukusoluilla saatu alkio on normaali. Mikä ihana sana: normaali!
Tähän pyrittiin ja tähän vihdoin ja viimein päästiin, mutta nyt koittaakin aivan uudenlaisten haasteiden aika. Miten alkio saadaan kiinnittymään? Mitkä tukilääkkeet tarvitaan? Mitä kokeita vielä otetaan? Millä varmistetaan, ettei kehoni ala hylkiä alkiota? Ovatko veriarvot jo nousseet leikkauksen jälkeen vai joudutaanko odottamaan niiden palautumista? Miten lahjamunasolujen kanssa käy?
Kaikki on nyt yhden siirron varassa, ja miljoona mietettä ja ajatusta kimpoilee päässä yhtä aikaa.
Päällimmäisenä tunteena kaikesta huolimatta kiitollisuus <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti