Punktio takana. Munasoluja yhdeksän, kaksi alkiota. Munasolut kypsiä ja siittiöt ok. Mitä tuohon nyt sanoisi. Eivät sitten löytäneet toisiaan.
Punktion jälkeen alkoikin vasta varsinainen koitos, kun kivut ei yllättäen loppuneetkaan toimenpiteen jälkeen eivätkä kipulääkkeet auttaneet. Keskiviikkoaamuna lähdin kotoa klinikalle ajatuksella "muutaman tunnin päästä kaupan kautta kotiin", mutta sen sijaan mies saikin perjantai-iltana hakea toipilaan naistenklinikan päivystys- ja osastoreissulta. Takana monia ekoja kertoja kahden vuorokauden sisään: ambulanssikyyti, kestokatetrointi, reilu vuorokausi leikkauspaidassa ravinnotta ja lähes juomatta "jos tarvitsee lähteä kiireellä leikkuriin", kouristavia hengityksen lamaavia kipu- ja oksetuskohtauksia, ikuisuus verikokeiden seurantaa, lopulta omin jaloin ilman esilääkityksiä leikkaussaliin koska leikkauspäätöksestä saliin lähtöön menikin vain vartti, anestesia, lopulta laparoskopia. Ihania empaattisia hoitajia ja vaihtuvia lääkäreitä. Miljoonalla eri nimellä merkintöjä kahden vuorokauden ajalta omakannassa.
Sellainen reissu tällä kertaa. Myöhemmin kenties lisää aiheesta, nyt ei jaksa. Väsyttää, mutta kaikki ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti