Viime viikot ovat olleet raskaita niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olemme yrittäneet toipua viimeisimmästä keskenmenosta ja miettineet mahdollista jatkoa, pohtineet klinikan vaihtoa ja käyneet psykologin luona puhumassa lahjasoluista ja vähän parisuhteestakin siinä sivussa. Kortisonin alasajon jälkeen kroppa tuntuu herkistyneen kaikille mahdollisille krempoille: niska on jumissa, selkää särkee, nivelet on jäykät ja lonkka kipuilee. Väsymys on järkyttävä etenkin lounaan jälkeen näinä aurinkoisina päivinä, kun melkein nukahtaa silmäluomien koskettaessa toisiaan silmiä kirkkaassa kevätvalossa siristellessä.
Kävimme muutama viikko sitten toisella klinikalla puhumassa tilanteestamme ja kysymässä miten he hoitaisivat meitä nyt, kun takana on kuusi alkanutta ja keskeytynyttä raskautta, joista neljä spontaania ja kaksi hoidoilla aikaan saatua sekä näiden lisäksi yksi myöhään keskeytetty spontaani trisomiaraskaus. Tällä klinikalla saamme pgs-tutkimukset hieman halvemmalla, jos blastokystejä tulisi taas vain yksi tai muutama. Oma pää on lisäksi aivan sekaisin eri hoitovaihtoehdoista ja lääkkeistä, eikä enää löydy kapasiteettia analysoida mikä olisi järkevintä. Jätän sen pohdinnan suosiolla lääkärille. Kovat rahathan hoidoista joutuu maksamaan, joten eiköhän hintoihin sisälly myös tämä hoitojen ajatustyö.
Uuden lääkärin kanssa keskusteltuamme päädyimme pienen epävarmuuden jälkeen jatkamaan vielä tämän kevään omilla soluilla ilmoittautumatta vielä lahjasolujonoon. Ensin tehdään Era-testi kohdun implantaatioikkunan määrittämiseksi, sitten tehdään stimulaatio tuettuna omaan kiertoon, jonka jälkeen tutkitaan hoidosta toivottavasti saatujen blastokystien kromosomisto pgs-diagnostiikalla. Jos normaaleja alkioita saadaan, tehdään siirtokin omaan tuettuun kiertoon. Jos kävisi niin, ettei normaaleja blastoja tule, siirrymme suosiolla lahjamunasolujonoon. Siittiöille tehdään myös oksidaatiotesti. Uutena tässä kokonaisuudessa on kasvutekijäpistos, jonka pistän ennen siirtoa ja mahdollisen raskauden alettua, sekä intralipid-infuusio, joka myös tulee kuvioihin jos raskaus alkaa. Kasvutekijäpistos paitsi stimuloi kohdun limakalvoa ja parantaa kiinnittymisolosuhteita, myös herättelee munasarjojen uinuvia munarakkuloita, ja kolmen kuukauden päästä pistoksesta on yleensä saatu parempi vaste stimulaatioissa. Enpä sitten tiedä jaksanko enää kolmen kuukauden päästä lähteä omien munasarjojen kanssa liikenteeseen, mutta "never say never". Lahjoittajaakaan me tuskin saadaan ihan muutamassa kuukaudessa. Lisäksi kortisoni ja muut tukilääkkeet jätetään ilmeisesti tällä kertaa pois kuvioista, koska esim. kortisoni voi uuden lääkärin mukaan pahentaa tilannetta. Hieman ihmetyttää ketä tässä pitäisi uskoa, mutta mennään nyt näin.
Huono omatunto kyllä hieman kalvaa klinikan vaihtamisen takia. Vanhalla klinikalla käynti tuntuu vain tällä hetkellä todella raskaalta ja muistuttaa liikaa kaikista vastoinkäymisistä tällä lapsettomuushoitotaipaleella. Lääkäri ja hoitajat ovat ihania molemmissa, ja onni on saada olla hyvissä käsissä kummallakin klinikalla. Mutta tämäkin kivi on käännettävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti