Ja taas

On tämä elämä ihmeellinen. Tänä aamuna tein raskaustestin hetken mielijohteesta, koska en saanut tässä kierrossa ovulaatiota tikutettua, ja menkkojen pitäisi alkaa parin päivän sisään. Pientä ruskeaa alkusoittoa tuli eilen, mutta sen jälkeen ei yhtään mitään. No siihen testiinhän piirtyi plussaviiva. Taas. Ihan alkoi itkettää siinä tikkua pidellessäni, kun tuli mieleen, että taas se alkaa. Kesä menee jännätessä mitä tapahtuu ja toistaako historia itseään. Mutta eihän se voi? Eihän meille enää voi käydä niin, että annetaan ymmärtää, mutta ei ymmarretä antaa? Nyt meille se lapsi syliin asti, kiitos!


Toki olen tietoinen, että tuo plussa voi vielä muuttua täti punaisen vierailuksi, mutta aloitin silti eilen varmuuden vuoksi zumenonin ja luget (jo ennen tämän aamun plussaa, koska tiesin, että vuodon alussahan voi lopettaa). Tänään haen apteekista noita lisää, ja illalla aloitan innohepin. Huomenaamusta puolestaan kuvioihin tulee taas prednison.


Nyt tietenkin mietin, mahtoiko viikko sitten annetulla rautainfuusiolla olla vaikutusta raskautumiseen. Sehän olisi ollut noin neljä - viisi päivää oletetun oviksen jälkeen. Tai siis niiden päivien jälkeen, jolloin ovistesteihin tuli lähes kontrolliviivan veroinen testiviiva, mutta josta ei kyllä plussaviivaa saanut hyvällä mielikuvituksellakaan. Nyt ei siis olekaan tarkkaa tietoa siitä, milloin raskaus on saanut alkunsa, joten tilanne on toinen kuin aiemmin. Suuri huoli syttyi puolestaan jo siitä, että söin antibioottikuurin vti:een juuri tuon oletetun ovisvklopun yli, enkä tajunnut ollenkaan, että voisin tulla raskaaksi tässä kierrossa. Jotenkin ajatukset oli jo ihan elokuun lääkärikäynnissä ja tulevissa hoidoissa. Ihmeellisesti tuossa hoitomoodissa ollessaan kadottaa kokonaan käsityksen siitä, että voihan se raskaus tosiaan (ainakin meidän tapauksessa) alkaa ilman hoitojakin. Nyt vaan toivotaan, että sukusolut ovat olleet priimaa, jakautumiset ovat tapahtuneet ilman poikkeuksia, ja että kaikki kromosomit on oikeassa järjestyksessä ja että niitä on oikea määrä. Siinä olisikin jo paljon tuuria mukana!


Tarkemmin ajatellen olen viime aikoina ollut hieman huonovointinen iltaisin ja viluinen. Tänä aamunakin heräsin vilunväreisiin. Naamakin on kuin perunapelto, mutta senkin ajattelin johtuvan rautainfuusiosta.


Olisipa kyllä ihmeellistä, jos raskaus nyt onnistuisi. Kesälomilta palattuani olisin jo viikolla 10. Mutta töissä en varmastikaan mitään kertoisi ennen rakenneultraa.


...Ja taas ajatukset juoksee jo tuhatta ja sataa viikkoja ja kuukausia eteenpäin, vaikka testissä on vasta nähty pieni punainen viiva.


Nyt jo niin kovin tärkeä viiva <3