Kävin endokrinologilla, joka totesi viime vuosina otettuja ferritiini- ja muita rauta-arvoja tovin katseltuaan, että kyseessä on selvästi piilevä raudanpuuteanemia. Ollut jo pidemmän aikaa. Joko nostettaisiin arvoja syömällä rautalisää 2 x 100 mg päivässä, jolloin rautojen nousu kestäisi vuoden verran tai menisin rautatiputukseen, jos niin itse toivon. Vuosi on tässä neljänkympin korvilla aivan liian pitkä aika odotella alkionsiirtoa, joten toivoin tietenkin saavani iv-rautaa. Tiputus tehdään ensi viikolla, ja siitä 6 vkon päästä kontrolloidaan rauta-arvot uudelleen. Myös kilpirauhasarvoja tulee kontrolloida tiputuksen jälkeen, koska huonot varastoraudat aiheuttavat samanlaisia oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Vajaatoimintalääkitystä saatetaan siis voida vähentää, kun raudat saadaan kuntoon. Arvot olivatkin huonontuneet selvästi punktion jälkeisen vuodon jälkeen, kun raudat putosivat ennätysalas, ja tsh oli noussut yli 2:n, mitä se ei saisi raskautta yrittäessä tai sen aikana lapsettomuuslääkärimme mukaan olla. Toivon, että se palautuu rautatiputuksen jälkeen nopeasti alemmalle tasolle.
Nyt siis odotellaan rautatippaa ja katsotaan sen jälkeen, milloin aika on hyvä alkionsiirrolle tai uudelle ivf-kierrokselle. Sitten päästäisiin taas tässä asiassa eteenpäin. Varsinainen kärsivällisyysharjoitus tästä on kyllä tullut, mutta ei auta tehdä muuta kuin jaksaa käydä kaikki toimenpiteet läpi. Odotuksen rautatiputuksen suhteen ovat suuret, ja toivon että olo kohentuisi ihan kokonaisvaltaisesti sen jälkeen. Jaksaminen on ollut niin kortilla viime aikoina, että pienimmätkin vastonkäymiset ovat saaneet megasuuret mittasuhteet. Harppausta odotellessa siis.
Tajusin eilen töistä lähtiessäni, että olisin jäänyt tällä viikolla äitiysvapaalle, jos kohtalo ei olisi puuttunut peliin helmikuussa. Nyt olenkin sen sijaan vielä kolme viikkoa töissä hermot riekaleina ja sekä kroppa että pääkoppa aivan hajalla, ja puolitoista viikkoa niistä yksin. Toivottavasti en romahda siinä kohtaa, kun ei ole muita jakamassa työpaineita. Miksei mikään koskaan mene niinkuin on suunnitellut? Varsinainen Murphyn laki tässäkin asiassa. Jos jotain vain voi mennä pieleen, niin pieleenhän se menee. Itkettää ja vihastuttaa, mutta ei ole aikaa surra. Pitää keskittyä siihen, että jaksaa, olla niinkuin ei olisi mitään tapahtunut. Vaikka maailma on romahtanut ja musta aukko imenyt viimeisetkin voimat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti