Rv 8+3: Pelastava kiivi

Eilen kävin viimeisen (jollei tule mitään takapakkia, vuotoa tms.) kerran luottolääkärilläni ultrassa tarkistuttamassa sintin tilanteen. Itselläni oli hieman epäuskoinen olo, koska en ole voinut kertaakaan pahoin pieniä hajuällötyksiä ja hetkellisiä inhotuksia lukuunottamatta. Ultrassa näkyi pieni isopäinen vauvanalku, jonka pituudeksi saatiin 17,5 mm ja toisella mittauksella 17,6 mm, mikä vastasi täydellisesti eilisiä raskausviikkoja 8+2 <3 Laskettu aikakin pysyy siis viimeksi annetussa arviossa. Kyllä taas huojeni mieli! Kaikki näytti niin normaalilta kuin olla voi, ja lääkäri toivoi, että olen yhteyksissä "sitten kun vauva syntyy". Absurdi ajatus, että jos kaikki menee niinkuin Strömsössä, vauva tosiaan syntyy reilun puolen vuoden päästä! Tähän on pyritty ja siihen tähdätään! Lääkityksiä aletaan nyt purkaa pikkuhiljaa aloittaen asteittain prednisonista ja sitten vähennetään zumenonia ja lugesteronia. Innohep-piikkejä jatketaan varmuuden vuoksi viikolle 16 saakka, koska niistä ei ole mitään haittaakaan.

Sain sitten viimein varattua ensimmäisen neuvola-ajan ensi viikolle (rv 9+3) ja mieskin taitaa päästä sinne mukaan. Nyt pitäisi alkaa pikkuhiljaa päättää käynkö raskauden neuvolalääkärikäynnit kunnallisella puolella vai tuolla samalla lääkäriasemalla kuin aiemmin asiaan erikoistuneella lääkärillä. Taidan kallistua jälkimmäiseen, etenkin jos tuolla neuvolakäynnillä tulee sellainen tunne, ettei luotto oikein pelaa tai jos tunnen tietäväni asioista enemmän kuin hoitaja. En jaksa enkä halua raskauden aikana tai muutenkaan stressata siitä, että joudun pitämään puoliani ja vauvani puolta, vaan haluan voida luottaa hoitohenkilökuntaan kuten olen luottanut tähänastiseen lääkäriini. Hän on lapsettomuuslääkäri, jonka kanssa meidän oli tarkoitus edetä ivf-hoitoon kunnes sintti ilmoittikin olevansa tulossa ihan luomuna. Lääkärin kanssa oli puhetta NIPT-testistä, jota ei ilmeisesti saa kunnalliselta puolelta ainakaan mitenkään automaattisesti, mutta tuolta yksityisellä voisin teettää sen. Testi on tarkempi kuin se normiseula, joka neuvolassa tehdään, ja kattaa usemapia kromosomipoikkeavuuksia. Sen aion teettää joka tapauksessa, ja ainakin pyydän sitä neuvolasta keskenmenotaustamme ja meidän molempien iän perusteella. Jollen sieltä saa, taidan siirtää kaikki lääkärikäynnit yksityiselle..

Oireet on tosiaan olleet ihmeen vähäiset, lähinnä ajoittaista vatsakipua, turvotusta ja UMMETUSTA! Enpä arvannut kärsiväni siitä jo näin aikaisessa vaiheessa.. Juon vettä ainakin pari litraa päivässä ja silti vatsa vetää aivan tukkoon. Lääkäri antoi pelastavan vinkin, jonka totesin jo toimivaksi: Aamulla tyhjään vatsaan pari-kolme kiiviä ja hetken päästä vatsa jo toimiikin :) Huh, mikä helpotus! ;)

Muuten, ihan kuin enteenä oma äitini antoi minulle oman neuvolakorttini saatesanoilla "kun mitäs minä tällä enää teen" viimeksi kun nähtiin reilu kuukausi sitten. Silloin en vielä tiennyt olevani raskaana, vaikka jo olinkin ja seuravana päivänä plussasin. Eilen olikin sitten ihana tutkia omaa kehitystä vauvana ja pohtia milloin se oma poikanen sitten mahtaa oppia kannattelemaan päätä, puhumaan sanoja, kävelemään jne. Mies ei tiedä omasta syntymästään mitään, joten täytyy jossain vaiheessa kysellä miehen äidiltä näitä juttuja. Josko sielläkin olisi neuvolakortti tallessa oikeaa hetkeä odottamassa..

Mietintämyssyssä tällä hetkellä kotidoplerin hankinta sydänäänien kuuntelemista varten. Emme ole vielä sydänääniä kuulleet, mutta olemme nähneet ne kaksi kertaa ultrassa. Josko neuvolassa ensi viikolla jo kuunneltaisiin..

Rv 7+2: Soittoa neuvolaan

Yritin tänään varata ekaa äitiysneuvola-aikaa, jonka pitäisi olla rv 8 - 10. No nyt ollaan jo kasiviikolla. Mutta kylläpä on vaikeaa tuo ajan varaaminen, kun pitäisi pystyä soittamaan ajanvaraukseen klo 8 - 14, ja jos silloin kaikki hoitajat ovat varattuina, soittavat ne sieltä takaisin mihin aikaan nyt sattuvat ehtimään. Enkä tietenkään päässyt aamulla ajanvaraukseen läpi saati sitten vastaamaan puhelimeen töissä kun päivällä soittivat. Mistä ihmeestä ihmiset soittaa sinne niin ettei siinä ole ympärillä yleisöä ja ylimääräisiä korvapareja kuulolla?! Huomenna uutta yritystä puoli ysin aikaan, kun käyn kilpirauhaskokeissa kasin jälkeen. Työterveys kieltäytyi ottamasta kilpirauhaslabroja raskauden aikana, kun ei kuulemma kuulu heille. Noh, onneksi tässä maailmassa riittää muitakin labroja, työterveys saa mun puolesta pitää tunkkinsa. Juuri mitään hyötyä ei ole siitä laitoksesta meikäläiselle ollut kymmenen vuoden työsuhteen aikana. Ihana yksityislääkärini lupasi uusia reseptin ja kuukauden välein tulee käydä kilpirauhaskontrollissa. Tietysti tuolta neuvolastakin varmasti saa näitä kokeita, kunhan vaan saisi piakkoin sen ekan ajan varattua!

Rv 6+6: Ultrassa näkyi Hän

Käytiin miehen kanssa ultrassa rv 6+6, ja lääkäri totesi Hänen olevan 7,1 mm pitkä! Ei ihan vastaa ovulaatiosta laskettuja viikkoja, mutta tässä vaiheessa kahden päivän heitolla ei kuulemma ole väliä. Hcg:n nousu on siinä ja siinä, onko riittävä, mutta en aio stressata itseäni sillä enää. Sain vatsakipuihin Litalgin-reseptin, jotka hainkin sitten samana iltana. Ja tarpeenhan ne olivat heti, koska vatsakivut alkoivat taas yötä kohti ja heräsin niihin viime yönäkin. Olen myös vuodellut ruskeaa tuhruvuotoa silloin tällöin, josta lääkäri sanoi, että jos se yltyy, tulee jäädä sairaslomalle lepoon. Nyt pitää välttää kaikkea muuta ylimääräistä liikuntaa kuin kävelyä, myös siis sitä ässällä alkavaa toimintaa. Lasken päiviä jatkuvasti mielessäni, koska mitä pidemmälle päästään, sen varmempaa on raskauden jatkuminen.

Lisäksi sain äitiyskortin! Olen siis todistettavasti alkutaipaleella äidiksi :)

Rv 6+4: Hiljaiseloa

Viime päivät ovat olleet kovin oireettomia. Välillä tuntuu unohtuvan koko papunen. Rinnat kipuilee lähinnä vain yöllä kylkeä kääntäessä. Parina iltana on vatsassa krampannut ikävästi, niin kovaa, että on täytynyt vain ajatella rentoutumista ja hengitellä hiljalleen vaaka-asennossa. Vuotoa ei ole ollut, joten luottavaisin mielin tässä ollaan. Hcg oli viime mittauksessa 30.11. eli rv 6+1 noussut kivasti, tulos 8150,7 UI/l täyttää "60 % per 48 tuntia" -kriteerin jopa pienella marginaalilla. Muutamana iltana on tullut pahan olon aalto, mutta ei  lähelläkään mitään yökkäilyä. Maanantaina vapaapäivä ja ultra. Jospa siellä jo minisydän sykkisi! Tekisi mieli kertoa jollekin, ihan kelle vaan, mutta en uskalla vielä. Sisko on nyt siinä käsityksessä, että olen menossa tai juuri ollut punktiossa, joten täytynee keksiä jotain fiksua paljastamatta asioiden oikeaa laitaa jos "hoitojen vaihe" sattuisi tulemaan puheeksi. Samat piikit ja lääkkeethän mulla on joka tapauksessa, joten niistä ei tarvitse stressata. Siitä puheen ollen, taidankin tästä mennä tuikkaamaan innohepin mahamakkaraan ;)