Käsien hermokipu äityi lopulta niin pahaksi, että jouduin soittamaan äitiysneuvolan neuvontaan, josta sainkin ajan neuvolalääkärille heti seuraavalle päivälle. Hermopinne kyynärvarsissa teki töiden hoitamisen mahdottomaksi, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jäädä sairauslomalle reilu viikko ennen äitiysvapaan alkua. Ensin turhautti, koska asiat jäi töissä vähän levälleen ja kesken, mutta nyt stressi jo helpottaa ja mielikin on taipunut tilanteen tasalle. Joskus vaan käy näin! Harmittaa kyllä, etten voikaan äitiysvapaan alettua neuloa aloittamaani nuttua loppuun tai tehdä mitään muutakaan käsilläni, koska hermopinne helpottanee vasta sitten, kun bebe on tullut maailmaan. Onneksi kaikki suurimmat jutut on nyt hoidettu. Vaunut, turvakaukalo, telakka, adapterit ja harsot sun muut on nyt valmiina odottamassa. Mutta samalla se tarkoittaa, että tiedossa on pitkiä viikkoja, kun ei voi juuri muuta tehdä kuin chillailla ja odotella. Ja tietty tilailla kaikkea "todella tarpeellista" netistä... ;)
Pariskunta haluaa lapsen. Ikää kummallakin yli 40 v. Toivon pilkahduksia ja suuria pettymyksiä. Pieniä tärkeitä asioita.
20. elokuuta 2020
7. elokuuta 2020
Rv 32+2: Uusia vaivoja
Tämän viikon aikana olen saanut vaivoikseni turvotuksen. Töistä kotiuduttuani olen joka päivä todennut saman: jalkapöydät ja nilkat ovat turvonneet. Erityisesti vasen jalka, joka koki kovia aiemmin kesällä, turpoaa tasapaksuksi pötköksi päivän mittaan. Jalkapöydän päälle nousee (vai valuu?) inha, hyllyvä nestetyyny, joka aamuun mennessä laskee ilmestyäkseen taas iltapäivällä. Ranteet ja kyynärvarretkin kipuilevat ja puutuvat joka yö, eikä kahvimukin nostaminem yhdellä kädellä tunnu kovin tukevalta, kun ote iskee kivun peukalon tyveen ja kyynärpäähän. Neuvolan mukaan näitä oireita nyt vain seurataan ja katsotaan paheneeko ne ja tuleeko mahdollisesti pre-emklampsian oireita. Vähän jo tuntuisi siltä, että miksi kiusaan itseäni enää käymällä töissä viime hetkeen asti, kun tälläisenä iäkkäämpänä ensisynnyttäjänä riskejä on muutenkin enemmän kuin nuorilla. Aloin tänään jopa vähän katua sitä, etten aloittanut äitiysvapaata jo aiemmin. Ei tarvitsisi hermoilla koronatilanteen kehittymistä tai sitä, jaksaako kipuilevilla jaloilla ja käsillä roudata tavaransa työn ja kodin välillä. Mutta näillä mennään toistaiseksi. Onneksi olen vielä säästynyt supistuksilta, joten bebellä lienee kaikki hyvin. Vauvalla on pää jo tukevasti lantiossa, mutta toivottavasti malttaa vielä pysyä aloillaan muutamia viikkoja!