Rv 11+0: Zzzzzzz...

Enpä tiennyt väsymyksestä mitään tuossa pari viikkoa sitten väsymystä valitellessani. Nyt voisin torkkua kahdeksan tunnin yöunien päälle päiväunia koko päivän, eikä seuraavan yön unetkaan siitä häiriintyisi! Töissä on todellista tuskaa sinnitellä hereillä, kun silmäluomet roikkuu ja ajatus karkaa usein ihan muualle, kuin työn alla oleviin asioihin. Ruoka ei maita edelleenkään, vaan joudun väkisin ottamaan jotain syötävää pitkin päivää, jotta energiat ei olisi aivan nollilla. Kaipailen pahoinvointirannekkeitani, mutta olen laittanut ne johonkin niin varmaan paikkaan kolme vuotta sitten, etten ole vielä löytänyt niitä eikä sisu anna periksi hankkia uusia.

Mahatyypillä kaikki on kuitenkin hyvin. Nythän siellä asustelee jo sikiö (!), ja alkiopäivät ovat jo taakse jäänyttä elämää. Ultrassa kaikki vaikutti hyvältä, rakenteet olivat symmetriset ja sikiö liikkui jo melkoisesti. Kokoa sikiöllä oli nelisen päivää enemmän kuin raskauden kesto antaisi ymmärtää, mutta tuo heitto on normaalin rajoissa. Taitaa olla vaan pitkäselkäinen ja isopäinen tyyppi tulossa, kuten vanhempansa.

Ensi viikolla menemme niskapoimu-ultraan, mikä onkin aika jännä paikka, koska menemme ultraan Sikiölääketieteen keskukseen, jossa kävimme myös keskeytetyn Down-raskauden toteamisen aikana lapsivesipunktiossa ja geneetikon neuvonnassa. Paikka ahdistaa jo etukäteen, mutta yritän pitää tiukasti mielessä, että tällä kertaa kaikki on toisin. Samalla käynnillä otetaan Nipt-testi, jonka saan tässä raskaudessa automaattisesti, koska aiemmassa raskaudessa on todettu poikkeama. Myös yhdistelmäseula tulee todennäköisesti hälyttämään jo pelkästään ikäni takia, joten on oleellista muistaa, että alkion kromosomit on tutkittu, eikä mitään kajoavia tutkimuksia tällä kertaa tehdä, vaikka veriseula hälyttäisikin.

Neuvolan kanssa olen joutunut hieman taistelemaan, koska neuvolakäynnillä sovittuja lähetteitä ei ollutkaan tehty, joten vein ensimmäiset virtsanäytteet laboratorioon aivan turhaan ja joudunkin nyt juoksemaan verikokeissa kolme kertaa yhden sijasta, koska ensin puuttui nuo virtsasta tehtävät kokeet ja myöhemmin kävi ilmi, ettei yhdistelmäseulankaan lähetettä ollut. Onneksi ehdin vielä ottamaan sen sallittujen viikkojen rajoissa, mutta suututtaa kyllä suunnattomasti tälläinen ylimääräinen ja turha säätö ja laboratoriokokeiden perässä väsyneenä juokseminen. Noh, kaikki järjestyy, kunhan muistan laskea kymmeneen ja hengitellä rauhallisesti...

Syke kotidopplerilla

Kylläpä taas ehti käydä pessimistisiä ajatuksia mielessä, kun äsken etsin vauvan sykettä kotidopplerilla! Melko pitkän tovin sain haeskella, lisätä geeliä, vaihtaa asentoa ja tehdä kaikenlaisia temppuja melkein puolisen tuntia, ennenkuin onnistuin saamaa omaani tuplasti nopeamman sykkeen kuuluviin ja ruudulle. Sormetkin alkoi jo puutua. Mutta lopulta se onneksi kuului! Hieman keskilinjasta vasemmalle, aivan häpyluun yläpuolella nopea vahva syke, noin 170 lyöntiä minuutissa. Kylmä hiki vaihtui helpotukseen.

Alan uskoa tähän päivä päivältä yhä enemmän <3

Rv 10+1: Vilu

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Ultrassa kaikki oli hyvin viimeksi kun kävin rv 9+0, ja ensimmäisellä neuvolakäynnilläkin meni kivasti. Sain äitiyskortin, juteltiin läpi asioita ja otettiin hemoglobiini sekä verenpaine. Alapaine oli koholla, yläpaine samaa luokkaa kuin normaalistikin, eli viitteen ylärajoilla. Hemoglobiini oli yli 140, joten hyvin se on noussut marraskuun pohjalukemien jälkeen. Ferritiini on vielä arvoitus, mutta sekin kontrolloidaan muutaman viikon kuluttua.

Oireista pahoinvointi on nostanut viime aikoina päätään, ja tuntuu päivittäin pahenevan aina iltaa kohti. Varsinkin voimakkaat hajut tekevät tosi pahaa ja laukaisevat helposti yökkäysrefleksin. Myös palelu on melkoisen usein kaverina, ja töissäkin pidän ylimääräistä lämpöpatteria päällä työhuoneessa, ettei hampaat kalisisi yhteen koko päivää. Ikenet maistuvat aivan omituiselle, aivan kuin makealle, ja sekin pahentaa pahoinvointia. Mies tuumasi, että minun pitäisi pestä hampaat, mutta kun sekään ei tunnu auttavan ikenien makuun. Vatsa on tällä hetkellä kovin turvoksissa, ja ihmettelen, jollei kukaan vielä epäile mitään. Iltaa kohti vatsa tuntuu oikein pullistuvan ja näyttää selkeältä raskausvatsalta. Jouduin siirtymään jo äitiysfarkkuihin, jotta pystyisin töissä istumaan työpöydän ääressä. En jaksanut enää tuskailla jatkuvasti vatsakumpua painavan housunkauluksen kanssa, ja korjailla sitä jatkuvasti parempaan asentoon.

Tässä yhtenä yönä heräsin käymään vessassa, ja siinä unen tokkurassa huomasin, että yöpaita oli aivan veressä. Muutaman kauhun täyteisen sekunnin jälkeen tajusin, että housuissa ei kuitenkaan ole mitään, joten veren täytyy tulla jostain muualta kuin alapäästä. Syypää löytyi Klexanen pistokohdasta vatsasta. Jostain syystä tuo pistokohta oli alkanut yöllä vuotaa uudelleen, eikä pistokohtaan laittamani laastarikaan ollut kestänyt sellaista verimäärää. Noh, pesukone onneksi pesee pyykit - pääasia ettei veri ollut mistään muualta peräisin! Muut tukilääkkeet on nyt lopetettu, ainoastaan Aspirin jatkuu ja Klexane, joka tosiaan aloitettiin vielä muutamaksi viikoksi varmistelemaan, ettei istukkaan tule tukoksia. Tänään kävin verikokeissa ottamassa ensimmäisen kolmanneksen seulaverikokeet ja vein virtsanäytteet, mutta ne joudun viemään joku kerta uudelleen, koska näytteenottajan koneella ei näkynytkään lähetettä virtsanäytettä varten. Neuvolasta se oli kyllä laitettu, mutta eipä voi mitään, uusi pissankuskausreissu on silti tiedossa.