Tyhjä kohtu - tyhjä mieli

Tein lääkkeellisen tyhjennyksen kotona viime viikonloppuna. Eli tutun kaavan mukaan laitoin Cytotecit alakertaan, otin buranan, ja muutaman tunnin odottelun ja parin hassun supistuksen jälkeen tuli vähän verta ja muutama hyytymä putosi vessanpönttöön kuin plussapisteet muinoin tv-mainoksessa. Odottelin runsaampaa vuotoa alkavaksi, koska sellaisesta oli varoiteltu, mutta ei sitä kuulunut vielä seuraavanakaan päivänä. Klinikan hoitaja aikaisti tyhjennyksestä vajaan viikon päähän sovittua ultra-aikaa, koska oli oletettavaa, että kohdussa olisi vielä tavaraa jäljellä ja sen takia tulehdusriski, mutta ultrassa lääkäri totesi kohdun tyhjäksi. Onneksi kaikki olikin tullut ulos kertarytinällä. Vain pientä rusehtavaa vuotoa on tullu viime päivinä. Nyt seurataan, että hcg laskee nollille. Aiemmin siinä on mennyt kauan, joten olen varautunut siihen, että nytkin saan odotella ainakin kuukauden verran. Toissapäivänä hcg oli reilut 500, joten lukema on onneksi lähtenyt mukavasti laskemaan. Nyt odottelen myös ovulaatiota, koska aiempien keskenmenojen jälkeen olen tuntenut ovulaation selvästi ja siitä parin viikon päästä onkin kuukautisvuoto alkanut.

Ei tuntunut oikein miltään tämä tyhjennys. Ei henkisesti eikä fyysisesti. En ollut edes päivääkään töistä pois, eikä kukaan siellä tiedä missä ajatukseni ovat olleet viimeisen viikon ajan. Kummasti sitä putoaa siitä vaaleanpunaisesta raskaushattarasta takaisin tähän normaaliin harmaaseen lapsettomuustodellisuuteen, jossa mikään ei ole mitään eikä mikään tunnu miltään. Päivät vaan soljuu hiljaa eteenpäin ja kalenteriin merkitään päiviä, jolloin tapahtuu jotain tällä rintamalla. Niitä päiviä ei ole monta.

Olemme nyt vihdoin varanneet ajan psykologille lahjasoluhoitoneuvontaa varten. Itselleni alkaa pikkuhiljaa varmistua, että olisi jo aika siirtyä omista soluista nuorempien lahjoittajien soluihin, koska en vain jaksa enää näitä jatkuvia pettymyksiä yksi toisensa perään. Omia solujani en halua enää missään nimessä siirtää tutkimatta alkioiden kromosomistoa, mikä puolestaan maksaa melkoisesti, joten mietin, kannattaisiko ne rahat ennemmin käyttää lahjasoluhoitoihin, jotka nekään eivät ole halpoja. Koska päätöksenteko tuntuu vielä vähän vaikealta, menemme ensi viikolla myös toiselle klinikalle kysymään mielipidettä meidän tilanteesta, siitä miten kannattaisi edetä ja kysymään heidän lahjamunasolujen jonotuskäytänteistään. Ehkä siellä katsotaan asiaa uudesta näkökulmasta. Tai sitten ei - kuka tietää.