Yksi ainokainen

Kylläpä taas maailma potkii päähän. Meidän alkioista selvisi yksi ainoa blastokystiksi asti ja pakkaseen. Kaiken kaikkiaan siis viidestä munasolusta neljä hedelmöittyi, yksi näistä pysähtyi heti alussa, kaksi kehittyi normaalisti ja yksi hieman hitaahkosti. Näiden lisäksi sulatettiin kaksi kolmepäiväisenä pakastettua alkiota jatkoviljelyyn. Eli jatkoviljelyyn lähdettäessä kolmepäiväisiä alkioita oli yhteensä viisi. Sulatetuista kumpikaan ei selvinnyt blastokystiksi. Toinen jaksoi 10-soluiseksi ja toinen pysähtyi kompaktoitumisvaiheessa päivänä 4-5. Viidentenä päivänä jäljellä oli siis kolme, mutta koska nekin kehittyivät hitaanlaisesti eivätkä olleet vielä valmiita blastokystejä, vaan ns. aikaisia blastokystejä, eli niiden nesteontelo oli vielä alle 50 % alkion tilavuudesta, päätettiin niitä viljellä kuudenteen päivään. Kuudentena päivänä soitin solulaboratorioon ja kuulin, että vain yksi oli täyttänyt pakastuskiteerit, ja kahdessa muussa oli muistaakseni jollain tapaa vääränlaisia ulkosoluja, eivätkä siksi olleet kelvollisia. Tämä oli suorastaan murskaava uutinen. Ja silti samalla niin silmät avaava, koska jos nämä alkiot olisi siirretty kolmepäiväisinä, olisi niiden kohtalo jo ollut määrätty. Siitä olisi seurannut paljon surua ja turhaa toivoa sekä ajan ja rahan tuhlausta. Vähemmällä pääsimme näin, vaikka nyt onkin tietysti melko synkkä hetki. Meillä on ollut nyt jo viisi ivf-hoitoa, joista on saatu yhteensä neljä siirtoa.


Tämän pakastetun blastokystin kohtalo on nyt vielä hieman epäselvä. Se oli hyvälaatuinen ja avautunut päivänä kuusi, niinkuin blastokystin pitääkin. Se siirretään, tietysti, mutta on mietittävä tarkkaan milloin siirto kannattaa tehdä. Jos haluamme kerätä vielä omia soluja, kannattaisi se ehkä tehdä nyt. Toisaalta saattaisin haluta tälle blastolle pgs-testin varmuuden vuoksi. Lahjasolutkin on tietenkin tällä hetkellä aivan eri tavalla pöydällä kuin aiemmin. Jos päädymme lahjasoluihin, voimme siirtää oman alkion nyt heti ja unohtaa itsemme kiduttamisen omien solujen toivossa. Siirtyminen prosessissa eteenpän houkuttelee, mutta haluammeko vielä sulkea vaihtoehtoa saada lapsi omilla soluilla? En tiedä kauanko tätä asiaa edes jaksaa kipuilla. Alkaa olla jo pientä väsymystä ilmassa koko asian suhteen. Joskus tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ihan kokonaan, mutta periksi antaminen tuntuisi silti vähän turhan helpolta. Eipä kai lahjasolut ja omat toisiaan poiskaan sulje, jos lahjasoluja jonottaessa voisi vielä yrittää kerätä omia. En tiedä onko se meidän klinikalla mahdollista, mutta ainakin eräällä toisella on. Ensi viikolla menen lääkärin luo puhumaan vaihtoehdoista. Enpä kuvitellut käyväni tätä keskustelua vielä näin pian.

Viisi pientä munasolua marssi näin..

Punktio meni hyvin ja jopa neljätoista follikkelia saatiin tyhjennettyä. Hassusti oikea munasarja tuotti näistä 13 ja vasen vain yhden. Osa munarakkuloista oli pieniä ja keskikokoisia, joten tiedossa oli, ettei kaikissa olisi munasolua, mutta olin silti hieman pettynyt, kun selvisi, että munasoluja saatiin vain viisi. Päinvastoin kuin elefanttien määrä otsikon lastenlaulussa munasolujen määrä ei, harmi kyllä, todellakaan kasva viljelyn edetessä, vaan alkioista karsiutuu matkalla blastokysteiksi suurin osa pois, joten tässä nyt jännätään saadaanko edes yksi siirrettävä alkio aikaiseksi. En edes tiedä hedelmöittyivätkö kaikki munasolut vai menikö jo siinä kohtaa jotain pieleen. Maanantaina sulatetaan myös kaksi kolmepäiväistä alkiotamme mukaan embryoskooppiviljelyyn ja silloin saamme ensimmäiset väliaikatiedot. Keskiviikkona saan tietää mitä meni pakkaseen. Odottavan aika on tälläkin kertaa piiiiiiiiiitkä.

Tänään, punktion jälkeisenä päivänä, alkaa kahden viikon primolut-kuuri, jonka aikana myös scratch uusitaan, ja joulukuun kierrossa on tiedossa pas. Tuntuu jotenkin oudolta, että tämä on vasta meidän neljäs pas, vaikka punktioita on nyt takana jo viisi. Lahjasolut pyörii mielessä, mutta mahtaisiko niistäkään olla apua, jos kohtu ei ota vastaan alkioita ylipäätään? Voisipa saada kokonaan uuden kohdun..