D3 8s

Meidän paras kolmepäiväinen 8-soluinen alkio kesti sulatuksen hienosti ilman soluvaurioita ja on nyt kohdussa köllöttelemässä tiiviisti limakalvojen välissä. Kohdun seutu tuntuu nyt jotenkin jännittyneeltä, kovemmalta kuin normaalisti. Voi kun siellä tapahtuisi kaikki oikeat asia oikeassa järjestyksessä ilman jakautumis- tai kiinnittymisongelmia. Kaikki voitava on ainakin tehty, ja ehkä vähän enemmänkin kuin mihin Suomessa on tähän asti totuttu. Pari temppua on vielä säätetty mahdollisiin tuleviin siirtoihin, jollei tämä ottaisi tuulta alleen.

Mieli on tällä hetkellä luottavainen ja positiivinen. Viime aikoina tuntuu lähteneen liikkeelle voimakas hyvien tapahtumien ketju pitkän negatiivisen kauden jälkeen, ja ajatus kantaa nyt niin pitkälle, että en näe mitään syytä olla uskomatta tämän siirron onnistumiseen. Silittelen vatsaa iltaisin ja juttelen alkiolle mukavia. Taisin lurauttaa sille mielessäni pienen laulunkin eilen. Joku lisääntymisongelmista ja niihin liittyvästä tunneskaalasta tietämätön pitäisi sitä ehkä hulluna, mutta näinhän se menee: toivo tuo mukanaan onnea ja iloa, positiivinen kierre kantaa ja tuo uutta hyvää mukanaan. Täytyy vain jaksaa uskoa <3

Uuteen vauhtiin!

No niin, nyt alkaa taas tapahtua tälläkin taistelurintamalla. Kävin viime viikolla lääkärissä ultrattavana, kun tarkastettiin miltä kohdun limakalvo näyttää ja tehtiin limakalvon raapaisu, jotta saataisiin kohdun autoimmuunireaktio heräämään ja osaltaan edistämään alkion kiinnittymistä. Yllättäen pääsen siirtoonkin jo tällä viikolla, koska limakalvo näytti harvinaisen hyvältä ja paksuutta oli jo 8,6 mm, vaikka olikin vasta kiertopäivä 9. Siirto siis keskiviikkona, ja sitä varten aloitin eilen antibiootin (laskemaan kohdun tulehdustekijöitä, johon menee nyt myös kortisoni) ja lugesteronin aiempaa isommalla annoksella. Tällä yhdistelmällä saadaan toivottavasti toivottu lopputulos. Innolla odotan mitä tuleman pitää, koska nyt on tehty täsmäisku juuri niihin tekijöihin, jotka kohdun limakalvon biopsiassa näyttävät aiheuttavan hylkimisreaktiota kohdussa. Täläkin kertaa siirretään kolmepäiväinen alkio, joka sulatetaan keskiviikkoaamuna, ja jos se ei hyvästä laadustaan huolimatta yllättäen kestäisi sulatusta, on kolmepäiväisiä onneksi kaksi lisää vielä odottamassa, jotka sulatetaan paremmuusjärjestyksessä yksi kerrallaan, jos edellinen hiipuu sulatuksessa. Ei tehdäkään kaikkien alkioiden sulatusta ja jatkoviljelyä, koska siinä olisi riskinä, että yhtään blastoa ei saataisi eikä silloin päästäisi siirtoonkaan. Olisi rankkaa aloittaa taas kaikki alusta ja aikaa kuluisi, ennenkuin päästäisiin siihen pisteeseen, että siirto olisi taas ajankohtainen.


Ensimmäisessä PAS:ssa siirrettiin myös kolmepäiväinen alkio, joka antoi raskaustestiin plussan ja hcg lähti kohoamaan, mutta jotain meni pieleen. Oletettavasti vika oli kiinnittymisessä tai alkiossa itsessään, vaikka olikin kyseessä ulkoisilta tekijöiltään ns. oppikirjamainen alkio. Tällä kertaa näihin kiinnittymisen ongelmiin on tartuttu täsmäiskuilla, joten lähtökohtien pitäisi olla todella hyvät ja toivo on tietenkin sen myötä erittäin korkealla. Yritän silti pitää jalat maassa ja järjen päässä, jotta vältyn suurilta romahduksilta, jos niin kävisi.


Lääkityksistä sen verran, että kortisoni menee nyt aika isolla annoksella, ja on tuonut mukavana sivuvaikutuksena melkoisen energiaboostin! Paljon on tultu saaua aikaan yhtä sun toista viime viikon aikana: on tullut aloitettua muutama ihana uusi harrastus ja kodin järjestely vuoden takaisen muuton jälkeen on vihdoin saanut jonkun tolkun tietyissä huoneissa. Tätä lisää!


Hassua muuten, jostain syystä tietokoneen auto-correct haluaa kirjoittaa toivon isolla alkukirjaimella. Olisikohan tämä tulkittavissa hyväksi enteeksi..? :) Olisipa <3