Katse kääntyi heinäkuulle

Kävin suunnittelemassa hoitojen jatkoa lääkärini luona viime viikolla. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että menisimme toukokuussa alkionsiirtoon, mutta nyt joudunkin odottamaan heinäkuun loppupuolelle saakka. Kolme p-i-t-k-ä-ä kuukautta! Mutta miksi näin kävi? Päädyin lääkärin kertoman perusteella siihen, että otetaan ensin kohdusta koepala ja katsotaan siitä alkion kiinnittymisen otollinen aikaikkuna, joka ei kaikilla naisilla noudata oppikirjoja, vaan voi olla muutamaa päivää aiemmin tai myöhemmin kuin yleensä. Samasta näytteestä tutkitaan kohdun natural killer -solut sekä rna-solut ym. tekijöitä, joita en nyt enää millään muista. Koepala lähetetään Ranskaan tutkittavaksi ja vastauksia saan odotella viitisen viikkoa koepalan ottoa seuraavan kierron ajan, jonka lopulta alkaa taas siirtokiertoon valmistautuminen sumutuksineen kaikkineen. Koepala otetaan siirtokierron kaltaisessa kierrossa, eli loppuviikosta aloitan aivan samat lääkkeet, kuin jos nyt mentäisiin jo siirtoon. Mutta alkiot saavat siis toistaiseksi köllötellä pakkasessa kaikessa rauhassa ja ns. siirtopäivänä otetaankin vain koepala. Kerroin lääkärillemme myös sen, että haluamme alkiot jatkoviljelyyn ennen siirtoa, eli niitä viljellään viidenteen päivään, jolloin niiden tulisi olla blastokystejä. Alkiot sulatetaan kaksi päivää ennen siirtoa, eli heinäkuusta tulee jännityksen täyteinen kuukausi.. Kyllähän tämä aikataulun venyminen taas koettelee hermoja, mutta jos tällä testillä nähdään missä vika on ollut ja mistä kaikki varhaiset keskenmenot ovat johtuneet, niin säästyn sen ansiosta jatkossa monelta harmilta ja varmastikin säästän vähintään saman verran aikaa kuin sen mitä nyt joudun odottelemaan siirtoa. Testin tulosten perusteella nähdään, onko immuunireaktio kohdussa liian suuri tai liian pieni alkion oikeanlaiselle kiinnittymiselle, ja sen perusteella valitaan kohdennetut tukitoimet siirron yhteyteen. Odotukset ehtivät tietenkin kasvaa valtaviksi heinäkuuhun mennessä, joten melkoinen pettymys on tiedossa, jos siirto epäonnistuu. Toivottavasti useampi alkio selviää jatkoviljelyssä blastokystiksi, jotta voidaan tehdä pian uusia siirtoja, jos ei heti heinäkuussa nappaa.


Teoriassa on tietysti mahdollista raskautua tästäkin kierrosta, mutta ainakaan vielä ei ovulaatiota näy. Ja toisaalta se merkitsisi testin viivästymistä, joten eipä tässä oikein kannatakaan yrittää mitään muuta kuin vältellä miestä, jos plussa pärähtää ovistestiin. Koepalakierrossa ei ovulaatiota tule, koska oma kierto ajetaan alas Synarelalla, eli eipä tässä raskautumismahdollisuuksien mukaan laskettuna mene hukkaan kuin kaksi ovulaatiota, mikä kuulostaakin jo paljon helpommalta kestää.

Kuudesta neljä!

Hiphuraa, saatiin punktoitua jopa kahdeksan (!) follikkelia, joista löytyi kuusi (!) munasolua. Kuudesta neljä hedelmöittyi normaalisti ja samat neljä jaksoivat jakaantua normaalisti kahden päivän ajan, jolloin ne jouduttiin vitrifioimaan pääsiäisen takia. Mutta siis neljä! Jos viljely olisi jatkunut pidempään, olisi noista ehkä karsiutunut vielä useampi, mutta murehditaan sitä sitten jatkoviljelyn jälkeen. Tällä hetkellä meillä on siis tämän ja aiempien punktioiden tulos yhteen laskettuna yhteensä s-e-i-t-s-e-m-ä-n alkiota pakkasessa odottamassa pakkassiirtoa, johon päästään toivottavasti ja näillä näkymin toukokuun puolivälissä. Punktion jälkeen aloitettu 10 päivän Primolut-kuuri loppuu huomenna, joten uuden kierron alettua pääsen odottamaan jälkitarkastus- ja jatkosuunnitteluaikaa sekä siirtokiertoon valmistavien lääkkeiden aloittamista. Ilmeisesti ainakin Synarela ja Zumenon alkaa jo välikierron lopulla. Olo alkaa vähitellen olla varovaisen toiveikas, kun vihdoin alkaa näyttää siltä, että päästään taas siirtoon. Ennen sitä tutkitaan vielä onko varhaisten keskenmenojen syynä ollut kohdun autoimmuunireaktio ja valitaan tukitoimia sen mukaan. Kenties kohdun limakalvon rapsutus, intralipid tai muuta. Selviäisipä nyt keskenmenojen syy, niin saataisiin kohdennettua tukilääkitykset oikein seuraavaan siirtoon.


Tätä alkiomäärän tuottavaa toiveikkuutta verottaa hieman kollegan raskaus. Se näkyy jo aivan selvästi. Tämä on myös sitä aikaa, kun mietitään tulevan kesän lomia, ja koska kollega on jäämässä äitiysvapaalle juuri lomakauden alussa, tuo se tiettyjä haasteita muiden lomien sopimiseen. En vaan voi ymmärtää miten tuleva äiti ei muka vielä tiedä milloin on jäämässä äitiysvapaalle ja että pitääkö kesälomia jo ennen sitä vai vasta myöhemmin. Ottaisi selvää, stna. Tiedän, että omat tunteeni eivät tietenkään johdu kesälomista, vaan siitä, että itse antaisin mitä vain ollakseni samassa tilassa kuin hän, enkä halua ymmärtää enkä hyväksyä elämän epäreiluutta. Että toiselle annetaan hopealautasella ja toinen maksaa miljoona hopealautasta siitä, että ehkä kenties jossain tapauksessa hyvin pienellä todennäköisyydellä saavuttaisi saman. Kiroiluttaa!