Rakkuloiden kasvattelua

Pistin eilen Pregnylin ja Gonapeptylin vatsanahkaan, tänään täytyy vielä muistaa ottaa burana 600 ja huomenaamulla suuntana on punktio. Nyt luteaalivaiheen stimulaatiossa vuoto ehti alkaa ja loppuakin jo ennen punktiota, joten saan varmuuden vuoksi iv-antibiootin huomenna ennen punktiota ja punktion aikana. Elättelen tässä vielä toiveita, että ne pienet munarakkulat, jotka viime ultrassa olivat 7-8 millisiä, olisivat ehtineet kasvaa juuri sen verran, että edes joistakin niistä löytyisi kypsä munasolu. Laskeskelin, että olisivat noin 14-15 millisiä huomiseen mennessä, jos hyvin käy. Netin syövereistä löytyi sellainenkin tieto, että tuon kokoisissa voisi olla kypsä munasolu, silloin kun suurin munarakkula on triggeripiikin kohdalla irtoamiskypsässä koossa. Olisipa! Odotettavissa olisi silloin 0-6 munasolua eli, voi käydä miten vaan, mutta jospa nyt saataisiinkin paras saalis tähän mennessä! Positiivisen kautta, eikös?
Tänään on ollut jomotustuntemuksia kummallakin puolella, ja taas vähän kauhistuttaa ajatus, että follit ehtisivät karata ennen punktiota. Eiköhän ne siellä pysy, kuten aiemmillakin kerroilla, mutta kaikki pikkujututkin hermostuttaa taas valtavasti. Mitä jos kaikki menee pieleen? Mitä jos kaikki menee hyvin? Yhtä hermostuttavaa yhtä kaikki.

Pieniä romahduksia

Luteaalivaiheen piikitykset ovat sujuneet hyvin. Ei kipuja, ei oireita, ei mitään. Ekassa kontrolliultrassa näkyi kaksi munarakkulaa kummallakin puolella, toisessa yksi oikealla ja kaksi vasemmalla. Minne lie yksi kadonnut matkan varrella. Piikitykset jatkuukin nyt melko kauan, kolmatta viikkoa, koska viime ultrassa rakkulat oli vasta noin kymmenmillisiä. Niiden lisäksi näkyi pienempiä, jotka tuskin ehtii mukaan. Mulla on rakkulat aiemmin kasvaneet aika huimaa vauhtia ihan viimeisinä päivinä, joten toivon, etteivät ehdi irrota itsekseen ennen luteaalivaiheen punktiota, joka on ensi viikon alussa. Ultrataan vielä huomenna ja mahdollisesti perjantaina, joten enköhän ehdi jarrupiikin aloittaa ihan ajoissa.


Jotenkin tuntuu ihan hirveän surkealta tuon yhden rakkulan katoaminen. Eihän se ole kuin yksi follikkeli, joka ei vaan alkanut kasvaa vaan surkastui pois, mutta kolme kuulostaa taas niin paljon vähemmältä kuin neljä. Ja nyt heti tuon kirjoitettuani tunnen itseni typeräksi ajatuksineni. Haluaisin vaan niin kovasti haaveilla kymmenestä alkiosta kahden sijaan. Jos saadaankin vaikka vaan neljä alkiota yhteensä, eli tästä kierrosta vain yksi, tuntuisi kauhealta alkaa viljellä niitä blastoiksi ja mahdollisesti menettää ne. Turhauttaa ajatella, että toiset saa kymmeniä rakkuloita tyhjennettyä yhdellä punktiolla. Lääkäri tosin muistutti, että tyhjennettyjen follien määrä ei kerro mitään niiden laadusta, eikä noista suurista määristäkään välttämättä saada kuin pari hyvää alkiota. Veikkaan, että nämä ajatukset kumpuaa nyt siitä, että joudun näkemään työkaverin pyöristyvän vatsan joka päivä töissä. Pää ei vaan nyt kestä sitä yhtään. Tilanne on sinänsä surkuhupaisa, kun samasta pienestä porukasta yksi käy äitiysneuvolassa (julkisesti) ja toinen lapsettomuushoidoissa (salassa). On se vaan niin saakelin epäreilua.

Tuplastimulaatio

Punktiossa saatiin ne kaksi ultrassakin näkynyttä follikkelia tyhjennettyä oikealta, toinen tosin oli kovin sitkeässä kun munasarja ei tahtonut tehdä yhteistyötä. Toisessa näistä folleista oli alkio ja tänään saan kuulla miten sille kävi. Vasemmassa munasarjassa oli kolme n. 5 mm follikkelia näkyvissä, joten pääsin aloittamaan luteaalivaiheen piikitykset punktion jälkeisenä päivänä. Oikeallakin saattaa lääkärin mukaan olla pienempiä rakkuloita, mutta eivät ultrassa välttämättä näy suurempien ekassa punktiossa tyhjennettyjen follien takaa. Keskiviikkona menen kontrolliultraan, joten silloin ehkä ollaan viisampia lukumäärän suhteen. Jospa nyt ainakin ne kolme saataisiin tyhjäksi toisessa punktiossa.


Hoitojen eteneminen tuntuu hyvältä, vaikka tulokset ei päätä huimaakaan. Sen sijaan kaikki hoitojen ulkopuolinen elämä on nyt alkanut ahdistaa. Työkaveri ilmoitti olevansa raskaana, mikä ei ainakaan edistä töiden tekemistä. Työpaikka on ollut mulle se ainoa turvasatama, jossa lapsettomuusasiat on saanut laittaa syrjään ja keskittyä kylmiin faktoihin. Nyt tuntuu, että töissäkin päälle laskeutuu musta pilvi, kun joka ikinen päivä saan muistutuksen asiasta. Ei puhettakaan, että pystyisin iloitsemaan toisen puolesta. Tällä hetkellä mietin, miten selviän keväästä ja kasvavan vatsan seuraamisesta päivästä toiseen. Tuntuu jotenkin niin lohduttomalta.


Edit:
Lääkäri soitti ja kertoi ilouutisen: meidän munasolu oli hedelmöittynyt ja kasvanut nätisti hyvälaatuiseksi kolmepäiväiseksi, joka pakastettiin tänään. Eli meillä meni nyt näin, että vaikka alkoiden lukumäärä on pienentynyt, on kolmepäiväisten alkioiden prosentuaalinen osuus suhteessa tyhjennettyihin rakkuloihin koko ajan kasvanut: ekassa 1/8 eli 12,5 %, toisessa 2/6 eli 33,3 % ja nyt kolmannen ekasta punktiosta 1/2 eli 50 %. Ja kolmannen hoidon toinen punktio kaiken lisäksi vielä jäljellä.


Nyt meillä on siis kokonaista _kolme_ kolmen päivän ikäistä alkiota pakkasessa <3 Saapa nähdä millainen kato käy kun nämä viljellään blastoiksi, mutta sitä en murehdi vielä :)

Kaksi

Ultrassa näkyi eilen vain kaksi munarakkulaa. Kymmeniä en odottanutkaan, mutta että kaksi. Melkoiset onnistumisprosentit täytyy tulla, että saataisiin edes yksi alkio pakkaseen. Mutta ans kattoo ny. Pakko on toivoa parasta.

Toisessa munasarjassa näkyi muutamia pienempiä folleja, joten jos ne on vielä "hengissä" punktiossa perjantaina, saan aloittaa luteaalivaiheen stimulaation, eli silloin olisi mahdollisesti tiedossa uusi punktio reilun viikon päästä edellisestä. Voi, kunpa nyt päästäisiin tuonne asti. Lääkäri kertoi rohkaisuna, että klinikan toinen lääkäri oli erään potilaansa kanssa juuri käynyt läpi kaksivaiheisen stimulaation, jossa ensimmäisestä punktiosta ei saatu yhtäkään alkiota (vai puhuikohan lääkäri folleista... en muista), ja toisesta saatiin seitsemän. SEITSEMÄN. Se olisi aivan lottovoitto. Osuisipa kohdalle.