Edelleen junnataan paikoillaan. Noussut hcg onneksi lähti laskemaan itsekseen, vaikkakin hitaasti. Ensi viikolla on vielä viimeinen (toivottavasti!) mittaus, ja silloin pitäisi arvon olla jo nollassa. Lopputulema oli, että raskaus oli kohdunsisäinen, mutta meni hyvin varhain kesken. Nyt yritetään luomusti vielä ensi kierto, sitten taas uusi hoito niin, että syön ensin e-pillerit hoitoa edeltävään kiertoon ja sitten aloitetaan kasvatella munarakkuloita "nollatilanteesta" menopurilla ja clomifenilla. Punktio tehdään ilmeisesti tammikuun loppupuolella ja siirto sitten seuraavassa kierrossa, kun kohtu on ensin valmisteltu oikeaan kierron vaiheeseen primoluteilla.
Hoksasin tuossa viime ovulaatiota odotellessa, että jos tästä kierrosta raskautuisin, niin laskettu aika osuisi melkein päivälleen samaan kuin keväällä keskeytetyssä raskaudessa. Olisiko silläkin sitten joku tarkoitus, tiedä häntä. Toiveet on tietenkin taas korkealla, niinkuin joka kierrossa, mutta samalla valmistautuu myös aina siihen, että vuoto alkaa. Hämmentävä tunne kokonaisuudessaan valmistaa mielensä niin laajaan tunneskaalaan. Ja energiaa vievää, sitä se on.
Kävimme Pyhäinpäivänä Honkanummen hautausmaalla viemässä kynttilöitä paitsi syntymättömien lasten muistolehtoon myös muualle haudattujen muistopaikalle. Haikean sävyinen ilta sai vähän koomisia mittasuhteita, kun emme meinanneet pimeässä löytää lasten muistolehtoon. Harhailimme käytäviä eestaas ja jossain kohtaa kadotimme toisemmekin. Lopuksi kuitenkin löysimme onneksi toisemme taas ja hahmotimme suunnan muistolehtoon. Ja löysimme perille. Kuin metafora koko tälle lapsettomuustaipaleelle! Toivottavasti löydämme perille myös tällä toisella saraa. Pieni itkuhan siitä tuli, kun sain kynttilän sytytettyä ja asetettua kiven juurelle. Katselimme hetken kynttilämerta ja veimme kynttilät myös muualle haudattujen muistomerkille. Autoon istuttuamme ja päästyämme liikkeelle radiossa alkoi Anna Puun kappale Mestariteos. Siinä kohtaa kyynelhanat sitten aukesivatkin ihan täysille ja häkellyin siitä vähän itsekin. Tuon puhdistavan itkun jälkeen olikin taas helpompi hengittää. Nyt taas katse kohti tulevaa ja ajatukset positiivisuuskanavalle! Kyllä me vielä vauva saadaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti