Valoa pilkottaa tunnelin päässä?

Kävin endokrinologilla, joka totesi viime vuosina otettuja ferritiini- ja muita rauta-arvoja tovin katseltuaan, että kyseessä on selvästi piilevä raudanpuuteanemia. Ollut jo pidemmän aikaa. Joko nostettaisiin arvoja syömällä rautalisää 2 x 100 mg päivässä, jolloin rautojen nousu kestäisi vuoden verran tai menisin rautatiputukseen, jos niin itse toivon. Vuosi on tässä neljänkympin korvilla aivan liian pitkä aika odotella alkionsiirtoa, joten toivoin tietenkin saavani iv-rautaa. Tiputus tehdään ensi viikolla, ja siitä 6 vkon päästä kontrolloidaan rauta-arvot uudelleen. Myös kilpirauhasarvoja tulee kontrolloida tiputuksen jälkeen, koska huonot varastoraudat aiheuttavat samanlaisia oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Vajaatoimintalääkitystä saatetaan siis voida vähentää, kun raudat saadaan kuntoon. Arvot olivatkin huonontuneet selvästi punktion jälkeisen vuodon jälkeen, kun raudat putosivat ennätysalas, ja tsh oli noussut yli 2:n, mitä se ei saisi raskautta yrittäessä tai sen aikana lapsettomuuslääkärimme mukaan olla. Toivon, että se palautuu rautatiputuksen jälkeen nopeasti alemmalle tasolle.

Nyt siis odotellaan rautatippaa ja katsotaan sen jälkeen, milloin aika on hyvä alkionsiirrolle tai uudelle ivf-kierrokselle. Sitten päästäisiin taas tässä asiassa eteenpäin. Varsinainen kärsivällisyysharjoitus tästä on kyllä tullut, mutta ei auta tehdä muuta kuin jaksaa käydä kaikki toimenpiteet läpi. Odotuksen rautatiputuksen suhteen ovat suuret, ja toivon että olo kohentuisi ihan kokonaisvaltaisesti sen jälkeen. Jaksaminen on ollut niin kortilla viime aikoina, että pienimmätkin vastonkäymiset ovat saaneet megasuuret mittasuhteet. Harppausta odotellessa siis.

Tajusin eilen töistä lähtiessäni, että olisin jäänyt tällä viikolla äitiysvapaalle, jos kohtalo ei olisi puuttunut peliin helmikuussa. Nyt olenkin sen sijaan vielä kolme viikkoa töissä hermot riekaleina ja sekä kroppa että pääkoppa aivan hajalla, ja puolitoista viikkoa niistä yksin. Toivottavasti en romahda siinä kohtaa, kun ei ole muita jakamassa työpaineita. Miksei mikään koskaan mene niinkuin on suunnitellut? Varsinainen Murphyn laki tässäkin asiassa. Jos jotain vain voi mennä pieleen, niin pieleenhän se menee. Itkettää ja vihastuttaa, mutta ei ole aikaa surra. Pitää keskittyä siihen, että jaksaa, olla niinkuin ei olisi mitään tapahtunut. Vaikka maailma on romahtanut ja musta aukko imenyt viimeisetkin voimat.

Pettymys

Ensimmäisen ivf-hoidon tulos oli lievä pettymys. Pistokset sujuivat hyvin ja folleja kasvoi mukavasti. Punktio oli lähes kivuton ja nopea toimitus, lukuunottamatta oikeaa munasarjaa, joka tykkää lymyillä aina jossain piilossa ja sitä jouduttiin sen vuoksi painamaan, jotta saatiin rakkulat punktoitua. Folleja oli saatu kahdeksan, ja niistä löytyi viisi kypsää munasolua.

Pääsin punktiosta kotiin muutaman tunnin lepäilyn jälkeen saatuani heti toimenpiteen jälkeen ensin burana600:n, kipulääkkeen tippaan ja vielä sen jälkeen uudelleen rapifenin laskimoon, koska oikea puoli kipuili ilkeästi vielä tippakipulääkkeen jälkeenkin. Olisiko taas joku hermo ollut juuri punktiokohdassa. Kotona vatsa turposi valtavaksi ja olin todella kipeä kyljistä, palleasta, rintakehästä ja vatsasta. Jos yhtään yritin makuulle, iski valtaisa kipupiikki oikeaan hartiaan ja palleaan. Nukkumaan mennessä mies yritti auttaa minut sänkyyn tukemalla niin, ettei kylkilihaksia olisi tarvinnut käyttää, mutta jouduin sellaiseen asentoon, että hartiapistos jäykisti koko kropan kivusta ja huusin vain nopeasti, että nostaisi minut äkkiä pystyyn, että kipu hellittäisi. Mielessä kävi pitäisikö lähteä naistenklinikalle, mutta koska kuumetta ei ollut enkä uskonut pääseväni autoon ilman kipukohtausta, päädyin kuitenkin jäämään kotiin kipuineni. Seuraava yö menikin sitten tuolilla nuokkuessa, koska makuuasento oli vain aivan liian kivulias.

Lääkäri soitti seuraavana päivänä ja kertoi, että viidestä munasolusta kolme oli hedelmöittynyt ja lähtenyt jakaantumaan, ja että tilanne näytti mukavalta. Kerroin kivuistani ja lääkäri varasi minulle ajan seuraavalle päivälle kontrolliultraan, koska päätteli hartia- ja palleakivuista että vatsaontelossa olisi nestettä ja vuodon määrä tulisi tarkistaa.

Kontrollissa kävi ilmi, että vatsaontelossa oli nestettä noin 1,5 dl, mutta koska tilanne oli silloin jo parempi enkä ollut enää yhtä kipuinen, oli sitä ollut todennäköisesti enemmänkin. Alkiotilanne oli se, että kaksi oli jäljellä, yksi oli pudonnut pois. Lääkäri laittoi minut vielä verikokeisiin perusverenkuvaa varten, jotta nähtäisiin rauta-arvot ja voitaisiin päättää kannattaako alkionsiirtoa tehdä vai pakastettaisiinko saalis. Sain myös seuraavalle päivälle verikoelähetteen samoihin testeihin.

Verikokeet kertoivat, että hemoglobiinini oli romahtanut sisäisen vuodon takia eikä jo ennestään alhainen ferritiini luvannut hyvää siirtoa ajatellen. Kolmen päivän kohdalla oli enää vain yksi alkio hengissä ja kehittynyt 8-soluiseksi, gradus 2:n alkioksi, joten se päätettiin vitrifioida ja siirtää siirtoa kunnes rauta-arvoni saataisiin kuntoon. Harmitti kamalasti, mutta toki on parempi siirtää alkio vasta sitten, kun muut tekijät ovat kiinnittymiselle ihanteelliset. Alkio pakastettiin jossain vähän paremmassa viljelynesteessä, jonka pitäisi ehkäistä keskenmenoja. Tietysti on aina se riski olemassa, ettei alkio edes selviydy sulatuksesta kun siirron aika koittaa, mutta sitä en voi harmitella etukäteen. Olen nyt sairaslomalaisena itsekseni miettinyt, että ehkäpä olisikin rautojen noustua parempi mennä suoraan uuteen ivf-hoitoon ja punktioon, jotta saisimme lisää alkioita pakkaseen ja samalla voitaisiin kenties tehdä tuoresiirtokin. Kenties kannattaisi siirtyä icsiin, koska nyt siittiöt eivät menneet kuin kolmeen viidestä munasolusta. Joka tapauksessa alkio siirretään käsittääkseni tuettuun kiertoon, joten voisihan siinä samalla sitten alkioitakin kypsytellä. Ja jos uuden hoidon tuoresiirrosta tärppäisi, olisi meillä lisää alkioita pakkasessa siirrettäväksi sopivana ajankohtana. Pitääpä muistaa ehdottaa tätä lääkärille seuraavalla kerralla. Aika on jo varattuna elokuulle kun lääkärini tulee lomalta.

Rautojen nostoa varten sain kehotuksen mennä endokrinologille ja pyytää iv-rautaa, koska ilmeisesti syömäni rautavalmisteet eivät riitä nostamaan ferritiiniä tarpeeksi. Suolistoni voi kuulema olla vielä toipumassa keliakiavasta-aineista ja aiheuttaa imeytymisongelmia, joten edes syömäni rautamäärät (40-120 mg päivässä) eivät nosta rautatasoja. Harmillinen lisävaiva, jonka korjaamiseen menee nyt oma aikansa, eikä sinä aikana kannata tehdä alkionsiirtoa. Toivon totisesti, että saan tuon rautainfuusion, muuten taidan ehtiä täyttää 40 ennenkuin on toivoakaan siirrosta..

Vinkkiviitonen punktioon menijöille: Lopettakaa omega3 jo todella hyvissä ajoin ennen toimenpidettä! Minulle asiasta sanottiin vasta pistoneuvonnassa kaksi viikkoa ennen punktiota ja nyt näyttäisi siltä, että omegojen teho on ollut sen verran suuri ja pitkävaikutteinen, että tuli tuo iso vuoto vatsaonteloon punktion takia.