Kävin alkuviikosta Kätilöopistolla toisessa ultrassa tarkistuttamassa tilanteen. Paikalla oli kätilö ja lääkäri. Tällä kertaa lääkäri oli enemmän henkilösuuntautunut kuin viimeksi, ei tullut ihan niin liukuhihnaolo kuin edellisen lääkärin käsittelyssä. HCG oli laskenut nollaan ja kohtu oli pieni ja tyhjentynyt niinkuin arvelinkin, koska vuoto oli alkanut jo viikko sitten ja runsastunut ultrakäyntiä kohti. Ihan normaaliksi kuukautisvuodoksi se tulkittiin, vaikka olikin jokun verran runsampaa kuin normimenkoissa. Uutta kiertoa voi jo lääkärin mukaan alkaa laskea ekasta vuotopäivästä, joten tässä olisi nyt kp 9 meneillään. Myöskään munasarjoissa ei tällä kertaa ollut mitään epäilyttävää, joten ilmeisesti edellisellä ultrauskerralla nähtiin vain keltarauhanen, koska vuoto alkoi lähestulkoon heti tuon käynnin jälkeen. Tämä oli helpottava tieto. Kätilö ja lääkäri kyselivät vielä tarkastuksen jälkeen, oliko minulle viime käynnillä kerrottu keskenmenosta yleensä, ja varmisti vielä että mikään minun tekemiseni ei ollut sitä aiheuttanut. Ilmeisesti raskaus oli sittenkin ollut kohtuontelossa niinkuin kuuluukin, mutta jostain syystä alkio ei ollut elinkelpoinen ja raskaus keskeytyi. Positiivista oli se, että kroppani näköjään sittenkin tietää miten toimia, kun siittiö tulee hedelmöittämään munasolua, ja että oletettavasti kiinnittyminenkin on tapahtunut normaalisti.
En ole kertonut keskenmenosta kenellekään. En koe, että se tekisi asiasta sen kummempaa kuin se nyt on, en halua sääliä enkä ihmettelyjä saati sitten uteluja mahdollisista tulevista raskauksista. Ehkäpä joskus kerron siskolleni, kun tulee sopiva aika.
Lääkärin luvalla saisimme alkaa heti yrittämään uutta raskautta. Tekisi mieli alkaa taas tikuttamaan ovulaatiota, mutta saa nähdä, ehkäpä annan olla ja "jätän korkeamman haltuun" tämän raskautumisen tällä kertaa. Kyllähän sen sitten jossain vaiheessa huomaa, jos joku on tarttunut kyytiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti