Vauva syntyi syyskuun lopulla ja on nyt jo reilun kahden kuukauden ikäinen! Ensimmäiset viikot ovat olleet haastavia monesta syystä, mutta poika on täydellisen ihana tapaus <3
Sektio oli kokemuksena sitä mitä ajattelinkin. Kivuliain osuus oli selkäydinpuudutuksen laittamisessa selkään tullut paineen tunne, joka kuitenkin meni ohitse melko nopeasti. Sain puudutetta kaksi kertaa lisää, koska aloin tuntea kipua ylävatsalla, kun kohtua putsattiin ja haavaa suljettiin. Haava on parantunut hyvin ainakin päällisin puolin. Jälkitarkastuksessa hoitaja totesi sen näyttävän hymyilevän hymiön suulta, mikä on tietysti tässä tilanteessa aivan toivottavaakin - kukapa surunaamaa vatsaansa haluaisi! :)
Viime aikoina on ollut aika haastavaa saada vauva nukkumaan, ja kello on usein näyttänyt lähemmäs kymmentä ennen hiljaisuutta. Käyn omassa päässäni pientä kamppailua sen suhteen, pitäisikö reilun parin kuukauden ikäisen jo käydä yöunille tiettyyn aikaan, mutta yritän ajatella, että yleensähän kolmen kuukauden kohdalla voi ajatella alkavansa noudattaa jonkinlaista päivärytmiä, joten ei meillä vielä kauhea kiire onneksi ole. Enemmän stressaa kaikki asiat, jotka pitäisi ehtiä tekemään sen jälkeen, kun vauva on saatu nukkumaan. Onneksi vauva herää yleensä enää vain kerran yössä, joten vanhemmatkin saa nukkua ainakin pari pidempää unijaksoa per yö. Päivisin vauva nukkuisi nyt vain sylissä. Liekö joku kehitysjakso vai tottumus, mutta vauvan alla istuminen kaiket päivät on myös aika turhauttavaa, mutta samalla haikean söpöä. Kun toinen on ihan rentona sylissä ja tuhisee. Ei aina oikein uskokaan, että siinä nyt vihdoin ja viimein nukkuu aivan ikioma pieni <3
