Onpas taas viikot vierähtäneet vauhdilla! Mielestäni ihan vasta äsken kirjoitin vaunuajatuksia, mutta siitähän on jo kuukausi. Vaunuasia ei ole edennyt, mutta vatsa kasvaa kuin kasvaakin edelleen, onneksi kuitenkin normaalikäyrillä, ja uutiset on nyt kerrottu tuleville isovanhemmillekin. Äitiyspakkaus haettiin eilen, ja tuntui jotenkin koomiselta, että K-kaupan myyjäkin onnitteli pakettia luovuttaessaan. En oikein osaa vielä uskoa, että onnittelut on suunnattu meille :D Sain sentään kiitoksen suustani, mutta olo on noiden tilanteiden jälkeen edelleen hieman epäuskoinen, tyyliin "ettei vaan nyt joku huijaa, minäkö muka raskaana!"
Kävin eilen loman alkamisen kunniaksi vähän ostoksilla. Mukaan lähti useampia pitkähihaisia kietaisubodeja, leggareita ja kollarihousuja koossa 44-62 cm. Tuttuni kertoi viikonloppuna, miten oli ollut hankkivinaan omalle vauvalleen sairaalasta kotiinlähtöasuksi pienenpienet vaatteet ja oli ne vauvalle puettuaan todennut, että on olemassa pieniä ja sitten kuitenkin vielä pienempiä, joten hankin siksi varmuuden vuoksi nuo 44-senttisetkin bodyt ja housut. Jos ne menisivät edes ensimmäisen viikon, niin ei vauvan tarvitsisi olla liian suurissa. Voi toki olla, että ovat heti liian pieniä, mutta onpahan varauduttu! Vaatevarasto alkaa nyt olla sen kokoinen, että en taida mitään vaatetta enää ostaa ennen tyypin syntymää, vaan vasta tarpeen mukaan. Jotain tulee varmasti myös lahjaksi. Äitiyspakkaus odottaa eteisessä avaamista. Ehkäpä teen sen vielä tänään.
Viimeisimmällä neuvolakäynnillä juteltiin niitä näitä. Todettiin, että sokerit oli ok viikko sitten tehdyssä rasituskokeessa, kuunneltiin sydänäänet ja mietittiin, miten kesäaikana kannattaa toimia, jos olen toisella paikkakunnalla ja jotain sattuu. Järvessä uiminen on kuulemma ok, ja voisin jopa ilmoittautua paikalliseen terveyskeskukseen asiakkaaksi, koska nykyään kaikilla on oikeus ns. toissijaisen hoitopaikan valintaan, jos viettää paljon aikaa muulla kuin kotipaikkakunnallaan. Voisi olla kätevää esim. siinä tapauksessa, jos tarvitsee ottaa veri- tai pissakokeita kesän aikana lyhyellä varoitusajalla. Hoitaja kysyi myös, oliko Jorvin lähetteestä sektiotoiveeseen liittyen kuulunut mitään, ja kun kerroin, että aika tuli heti samana päivänä kun viimeksi kävin neuvolassa raskausviikolle 36, oli hoitaja sitä mieltä, että toiveeni on mennyt läpi. Muutoin olisivat ilmeisesti kutsuneet minut käymään jo aiemmin keskustelemaan ja laittaneet johonkin keskusteluryhmään pohtimaan synnytysasiaa. Voinen siis huokaista jo helpotuksesta, eikä tarvitse koko kesäloman ajan ja viimeisille viikoille asti stressata asiaa.
Enpä nyt muista, kerroinko täällä jo ferritiinini romahtaneen taas. Asia selvisi sattumalta neuvolan verikokeissa, ja vaikka hemoglobiini oli vielä suht hyvä, hieman alle viiterajan, päätin toimia asian parantamiseksi. Lopulta sain rautainjektion omalla klinikallani, koska kunnallinen puoli olisi laittanut ennen infuusioon pääsemistä syömään rautaa isommalla annoksella, enkä varsinaisesti kaipaa nyt mitään ummetus- ja peräpukamavaivoja. Huolestuin jo hetkeksi, miten olematon rautataso oikein riittää sekä minulle, vauvalle että istukalle, mutta onneksi injektio järjestyi nopeasti. Kesäloman jälkeen menen taas labraan tarkistamaan rautatasot.
Hain vauvavakuutustakin jokunen viikko sitten, ja siinäpä kävikin niin, että pyysivät lisäselvityksiä raskauden aikana käytössä olleista tukilääkkeistä, jotka tuli listata äidin terveysselvitykseen. Lähetin vastauspostissa melkoisen määrän pdf-kopioita omakannasta sekä lääkärin tekemän listan lääkkeiden käyttötarkoituksista. Lääkärin listauksesta tosin puuttui muutama lääke kokonaan, mutta lääkäri jäi lomalle (ansaitulle sellaiselle!) enkä jaksanut enää kysellä perään. Kaikki pitäisi käydä ilmi omakannan käyntiteksteistä, kun joku vakuutusyhtiön tyyppi vain jaksaa käydä ne läpi. Turhauttavaa tässä on se, että moni ei edes ilmoita ivf-hoidon alkionsiirron jälkeisistä tukilääkkeistä vakuutushakemuksessa, vaikka näin tulisi tehdä. Rehellisenä sitten jouduin näkemään sen vaivan, että kaivoin pyydetyt tiedot omakannasta ja laitoin ne menemään, vaikka vähän kuumottikin lähetellä vieraille ihmisille omia sairaskertomuksia! Nyt vain odottelen, mitä päättävät.
Seuraavat neuvolakäynnit ovatkin vasta kesäloman jälkeen, ja silloin on tiedossa mm. isyyden tunnustaminen. Käyn heinäkuussa myös lapsettomuusklinikan lääkärillä ultrassa, ja silloin onkin jo rv 28 ja näkymä taas aivan uudenlainen. Sitä odotellessa :)
