Rv 17+3: Toinen kolmannes

Raskaus on edennyt normaalisti, ja nyt mennään jo toisella kolmanneksella ja viidennellä kuulla! Tuntuu aivan käsittämättömältä, että näin voi olla. Että raskaus se vaan etenee omaan tahtiinsa ja kohtuvauva kehittyy ilman mitään kommervenkkejä! Ei tarvita mitään taikatemppuja, ei lääkärikäyntejä viikottain, ei piikittämistä, ei lääkkeitä. Odotellaan vaan. Toisinaan jopa unohdan koko raskauden, koska vauvan liikkeitä ei vielä tunnu ainakaan siinä mittakaavassa, että ne voisi yksiselitteisesti tulkita juuri vauvasta johtuviksi, eikä vatsakaan ole vielä kovinkaan raskausvatsan näköinen, vaan edelleen vähän sellainen epämääräinen ja turvonnut löllö. Päivän mittaan ja iltaa kohti vatsa hieman turpoaa, mutta aamuisin pientä kumpua ei juurikaan edes huomaa.

Raskausdiabetestä ei ihme kyllä todettu, vaikka vauva kasvaakin melkoista vauhtia. Rakenneultra on varattu reilun parin viikon päähän, joten siellä saadaan seuraavat mitat. Näin ainakin olettaisin. Sukupuoli onkin jo selvillä, joten sitä ei enää tarvitse arvailla. Kelan äitiyspakkauskin julkaistiin eilen, ja hyvältä näytti! Ei tarvitse enää miettiä, ottaako sitä vai ei, kun suurin osa vaatteista näytti sellaisilta, joita itsekin saattaisin kaupasta valita. Ainoa vähän epäilyttävä oli pussilakanan kuosi, jota pidin vähän liian kirjavana. Vauva siitä tuskin valittaa, mutta itse nukun mielummin vaaleissa, yksivärisissä tai hyvin hillittykuosisissa lakanoissa.

Keskeytetyssä raskaudessa allekirjoitimme Valviran keskeytyshakemuksen juurikin rv 17+3. Silloin lapsivesi oli jo mennyt pari viikkoa aiemmin lapsivesipunktion jälkeen. Lähes päivälleen tasan kolme vuotta sitten laskimme tyttäremme tuhkat Honkanummelle. Mieleen tulee monia haikeita ja surullisia mutta silti niin tärkeitä muistoja. Ja kiitollisuus siitä, että nyt ollaan tässä tilanteessa ❤

Rv 14+4: Odottelua

Aikaa onkin vierähtänyt edellisestä tekstistä! Kaikki on hyvin - omituisesta ja poikkeavasta maailmantilanteesta huolimatta! Hieman päivitystä viime  viikkojen tapahtumiin:

Pahoinvointi ja väsymys taittuivat onneksi melko lailla yhtäkkiä, ja ruokahalu on vihdoin palannut. Paino on kylläkin edelleen kolmisen kiloa alempana kuin oma ns. normaalipainoni.  Ensimmäisellä kolmanneksella paino ei siis noussut yhtään, päinvastoin laski muutaman kilon.

Niskapoimu-ultra meni hyvin. Ultrassa näkyi ne rakenteet mitä pitikin ja seulaverikokeiden perusteella lasketut riskilukemat olivat normaaleja, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä! Ajatella, että niinkin voi olla! Laskettu aika tosin aikaistui sikiön koon perusteella melkein viikolla, mutta lapsettomuusklinikkamme lääkäri piti tärkeänä sitä, että aikaa ei muuteta, vaan on sitäkin tärkeämpää tietää, että vauva kehittyy yläkäyrällä ja kasvua on seurattava tarkasti erityisesti loppuraskaudesta sen sijaan, että vauva ikäänkuin pakotetaan keskikäyrälle muuttamalla laskettua aikaa. Itse etenen siis ainakin edelleen alkuperäisen, siirtohetken ja alkion iän mukaan lasketun ajan perusteella ja aion tästä sanoa myös seuraavalla neuvolakäynnillä. 

Sokerirasitustestikin on nyt tehty, vaikka hieman ahdistikin mennä laboratorion odotushuoneeseen kahdeksi tunniksi tässä koronatilanteessa. Tulokset näyttivät omaan silmään normaaleilta, jopa hieman alakanttisilta, vai onkohan ihan normaalia, että lukema ei nouse tunnissa glukoosin juomisesta juuri ollenkaan ja laskee kahdessa tunnissa lähes takaisin 12 h jälkeiseen paastoarvoon? Kukaan ei ole soitellut perään, joten ehkäpä voin olettaa, että arvot ovat ok? Tai sitten kukaan ei ole katsonutkaan tuloksia? Ken tietää?

No entäpä sitten korona? Vähän laittaa kauhistuttamaan, mitä tapahtuu, jos sairastun. Lääkärini rauhoitteli kertomalla faktoja, joten rauhallisin mielin tässä tilanteeseen nähden ollaan, mutta kylläpä suututtaa, että nyt, kun vihdoin olen raskaana, en voi olla sitä julkisesti ja ylpeänä. Nyt ei päästä kertomaan uutisia kenellekään, ei myöskään tuleville isovanhemmille, ainakaan ennen Uudenmaan rajojen avaamista, koska olisi jotenkin latteaa kertoa asiasta puhelimessa. En myöskään halua lisätä vanhempiemme stressiä, koska sitähän raskausuutinen vääjäämättä aiheuttaisi tässä koronan värittämässä uudessa todellisuudessa. Toisaalta raskaus on nyt helppo pitää piilossa työkavereilta ja muilta, joille en ole vielä valmis asiasta avautumaan. Onneksi netti on pullollaan äitiysvaatetta ja vauvatavaroita, joita onkin tullut selailtua oikein urakalla! Ja tosiaan, sukupuolikin selvisi Nipt-testissä sen lisäksi, että saimme vahvistuksen kromosomien puolesta terveestä vauvasta. Ihme kyllä sekin oli helpotus, vaikka tiesimmekin siirretyn alkion olleen kromosomieiltaan normaali. Nyt vaan odotellaan seuraavaa ultraa laosettomuusklinikalla, toista neuvolakäyntiä, ensimmäistä neuvolalääkärin vastaanottoa ja rakenneultraa. Ja vatsan kasvamista! Nyt näytän vain lähinnä hyvin syöneeltä ja koronakiloja keränneeltä :)