Viivoja

Tein eilen aamulla halpiksen liuskatestin. Siihen piirtyi kaksi viivaa. Ajatuksen sinkoili sinne tänne, onko se nyt viivaviiva vai onko se tukipregnylviiva?! Ääh, mistä sen nyt sitten tietää..? Lopputulemana päätin, että se on pregnylviiva, koska viimeisestä siirron tukipiikistä oli eilen vasta kuusi päivää, joten ei ollut syytä hötkyillä sen enempää.


Tein tänäänkin testin. Tai oikeammin kaksi. Aamuyön vessakäynnillä neljän jälkeen testin testiviiva oli huomattavasti vaaleampi kuin eilen. "Pregnylviiva haalenee", ajattelin, ja menin jatkamaan uniani pariksi tunniksi. Kunnes tein toisen testin aamupäivällä, ja sen testiviiva pärähti selkeästi punaisemmaksi kuin se aikaisempi! Mitä ihmettä tää nyt tarkoittaa? Viivoja sinne ja tänne, vaalenee, tummuu, vaalenee, tummuu. Ota näistä nyt sitten selvä!


Onneksi on tulossa hcg-verikoe laskennallisesti päivänä dpo 16. Tosin sitä joutuu vielä odottelemaan muutaman päivän, joten ehtii tässä vielä vertailla viivojen tummuusastetta moneen kertaan ennen selkeitä numeraalisia arvoja. Oh my..!

Kooma

Tänään alkion ikä on 9 päivää ja olen kolmatta päivää ilman kahvia. Aivan järkyttävä väsymys! Tekisi mieli painaa poski töissä pöytää vasten ja nukahtaa. Ajatus junnaa ja silmäluomet roikkuu puolitangossa. Vatsassa nipistelee silloin tällöin ja turvotus on päivisin melko häiritsevissä mittasuhteissa. Onneksi tulee viikonloppu, tosin sillekin on jo ohjelmaa suunniteltuna, joten se siitä lepäämisestä. Enpähän ehdi miettiä testaamisia, mikä on hyvä juttu, koska pregnylkin vielä kummittelisi testeissä. Kun vaan jaksaisi pysytellä hereillä!

Zzzzz

Päätin sitten aamulla jättää aamukahvin pois. Muulloin en kahvia juuri juokaan, tai en ainakaan itse keittele. Vain aamukahvi on ollut aina ehdoton. Tiedä häntä oliko se hyvä vai huono päätös, mutta nyt puolen päivän kieppeillä väsyttää aivan mahdottomasti, mikä ei ole töissä kauhean kiva juttu. Muutoin ei olekaan juuri mitään oireita, vähän turvotteli eilen illalla (johtuu varmaankin maanantaina pistetystä tukipregnylistä) ja nippaili, mutta tukilääkitys on nyt sellaista vahvuusluokkaa, että kaikki tämänhetkiset oireet johtuvat vain ja ainoastaan siitä. Eikä tässä kohtaa mitään muita oireita vielä olekaan.. Nuo tukipregnylit sekoittaa pakkaa niin, että raskaustestiä ei kannata tehdä kuin vasta aikaisintaan ensi maanantaina eli dpo12. Noh, ehkä testailen lähteekö pregnyl haihtumaan, kunhan viikko sitten punktion jälkeen lääkärin vastaanottoa odottellessani tilaamani liuskatestit kolahtaisivat postilaatikkoon. Mikä siinäkin mahtaa kestää. Ei minkään kotimaan kirjeen matka lähettämisestä saapumiseen voi kestää kokonaista viikkoa?!


Edit: Se kuudenteen päivään viljelty basto ei selvinnyt vaan pysähtyi päivien 5 ja 6 välillä. Pakkanen on siis tyhjä, ja jollei tämä siirretty alkio kiinnity, täytyy taas aloittaa koko pistosrumba alusta. Jotain hyvääkin: testit olivat tulleet, kun pääsin kotiin!

Sinne meni

Alkio siirrettiin eilen. Viisipäiväinen blastokysti, jolle on nyt asetettu melkoiset odotukset. Onneksi se ei taida olla vielä tietoinen kaikista itseensä kohdistuvista ajatuksista ja niiden tunneskaalasta! Toinen blastokysti jäi vielä viljeltäväksi kuudenteen päivään, ja se pakastetaan, jos näyttää oikeanlaiselta. Kaikkiaan tässä viimeisimmässä hoidossa saimme seitsemästä kypsästä munasolusta viisi hedelmöittynyttä, joista yksi oli yksitumainen eli roskiskamaa. Neljästä normaalisti hedelmöittyneestä yksi hajosi kolmanteen päivään mennessä, ja kolme jäljellä ollutta jatkoivat siis blastokysteiksi. Paras niistä siirrettiin, toiseksi paras viljellään kuusipäiväiseksi ja katsotaan tilanne silloin, kolmas oli laadultaan huono ja jouti roskikseen. Nähtäväksi jää, saadaanko tuo yksi hitaampi yksilö pakkaseen vai ollaanko taas yhden varassa. Nyt on silti hyvät fiilikset, kun pulla on uunissa hautumassa. Kiinnittymisen pitäisi tapahtua näillä näppäimillä, ja hieman mietityttää tämä tulipalopakkanen, kun kiinalaisen lääketieteen mukaan pitäisi pysytellä lämpimänä, että mikään uusi elämä voi alkaa. Noh, ehkäpä se riittää, että tämän supisuomalaisen alkion suojana on tarpeeksi villakerroksia kohdun seudulla :) Pitäkäähän nyt peukkuja (...ja varpaita ja ja...)! Voi, kunpa tämä alkio olisi se meidän kauan odotettu sitkeä sissi!

Munasolupunktio nro 6

Tänä aamuna menin jälleen punktioon, joka oli siis minulle jo kuudes. Itse toimenpidettä en osannut enää jännittää, ja se menikin taas nopeasti ja suht kivuttomasti. Punktion tulos sen sijaan on aina yhtä hermostuttava paikka. Edellisen ultran perusteella tiedossa oli, että sopivan suuria follikkeleita, joissa todennäköisimmin olisi kypsä munasolu, oli kolme kummallakin puolella. Mielessäni valmistin itseni neljään, max viiteen munasoluun, mutta iloisena yllärinä munasoluja saatiinkin seitsemän yhteensä yhdestätoista tyhjennetystä rakkulasta. Osa rakkuloista oli pieniä, joten niistä ei mitään ollutkaan odotettavissa. Munasolujen määrä ei tietenkään kerro vielä mitään alkioiden määrästä, joka selvinnee huomenna, mutta tämän päivän tilanne antaa ainakin hieman toivoa alkioidenkin suhteen. Yksi tai kaksi blastoa lienee tässä kohtaa aika realistinen toive, mutta mitä tahansa voi tietenkin vielä tapahtua. Alkion tuoresiirto on nyt kuitenkin suunniteltu ensi maanantaille, joten sinne tähdätään. Nyt otan rennosti pari päivää ja jatkan sovittuja lääkityksiä. Saatan myös esittää maailmankaikkeuden kaikille mahdollisille voimille hentoja toivomuksia myötämielisyydestä tätä prosessia kohtaan. Ehkä muutama rukous ja loitsukin on nyt enemmän kuin paikallaan :)

Väliaikatietoja

Kuudes ivf alkoi taas viime viikolla toisena kiertopäivänä. Menopuria menee tälläkin kertaa tasaisella annoksella 300 iu aamuisin. Ensimmäinen kontrolliultra oli alkuviikosta kp 6. Kummallakin puolella näkyi muutamia munarakkuloita, oikealla neljä ja vasemmalla kaksi 8 - 11 mm kokoista follia. Kummallakin puolella näkyi lisäksi pienempiä rakkuloita, jotka tuskin ehtivät kasvaa tarpeeksi keräykseen mennessä, ja vaikka ehtisivätkin, ei niissä todennäköisesti ole kypsää munasolua. Eilen aloitin jarrupiikit, tällä kertaa käytössä on Fyremadel. Toinen kontrolliultra on huomenna kp 9, ja tilannehan on taas voinut muuttua muutamassa päivässä mihin suuntaan vain. Toivottavasti folleja on kuitenkin vielä jäljellä eivätkä kaikki ole kuihtuneet pois! Munasarjojen seudulla tuntuu sellaista kihelmöintiä ja painoa, että jotain siellä kyllä on edelleen. Tälläkin kertaa oikea puoli reagoi aktiivisemmin menopuriin, aivan kuten viimeksikin. Toivon, toivon, toivon, että saataisiin nyt pari hyvää blastokystiä, jotta voitaisiin tehdä edes pari alkionsiirtoa samasta punktiosta! Mielessä pyörii edelleen tuoresiirto, mutta en tiedä onko se järkevintä meidän tapauksessamme. Toisaalta mietityttää, jaksanko odottaa seuraavaa siirtoa täysijärkisenä helmikuun puoleen väliin asti, vaikka ainahan on sekin vaara, ettei saada mitään siirrettävää ja koko kasvattelukierto pitää ottaa kokonaan uusiksi. Biopsian tulosten mukaisia siirtoja on nyt tehty kolme, ja mietin onko se tarpeeksi vai pitäisikö vielä jatkaa tarkasti sen tulosten mukaisia tukihoitoja noudattaen? En tiedä mikä olisi järkevintä.. Sen jos minkä on hoitojen aikana oppinut moneen kertaan, ettei mikään välttämättä mene niinkuin on etukäteen suunniteltu, vaan aina täytyy varautua siihen, että kaikki suunnitelmat menee uusiksi, mutta kunpa ei ainakaan tulisi mitään suurta takapakkia. Toiveikkain mielin silti eteenpäin.