Odottelua

Hcg jatkaa hidasta nousuaan, joten oma lääkärini antoi kiireellisen lähetteen naistentautien polille kohdunulkoinen raskauden epäilyn takia. Yhteydenotto pitäisi tulla 1-7 päivän sisällä lähetteen antopäivästä, mutta vielä ei ole kuulunut mitään. Onhan tässä vielä kolme päivää aikaa odotella...  Kipuja ei ole eikä muutenkään mitään tuntemuksia, joten ei kai tässä missään hengenhädässä olla. Taidanpa silti itse soitella viimeistään huomenna naikkarille, koska loppuviikko on tosi huono töiden kannalta lähteä juoksemaan kontrolleissa töölössä.. Paska tuuri se vaan jatkuu. Ei enää itketä, mutta ei kyllä jaksa enää naurattaakaan. Lähinnä vaan turhauttaa, suututtaa, v*tuttaa. Aikaa menee täysin hukkaan tässä rumbassa, kun joudutaan odottelemaan, että keskenmeno alkaisi, sitten vielä normaali kiertokin väliin ennen uutta hoitoa. Ei taida tämän vuoden puolelle enää ehtiä.

No eipä tietenkään olla

Ei se hcg sitten lähtenyt nousemaan, vaan oli viikossa ihan minimaalisesti noussut. Lääkärin kanssa todettiin asia ja palloteltiin eri vaihtoehtoja jatkossa. Kokeillaan vielä dhea, josko se vaikuttaisi munasolujen ja alkioiden laatuun. Nyt odottelen, että vuoto alkaisi, tukilääkkeet lopetin heti kun kuulin hcg-arvon. Ja toivon todella, ettei ole kyseessä kohdunulkopuolinen raskaus, koska se toisi sitten vielä lisää ylimääräistä harmia.


Eli taas odotellaan. Ei lasta, vaan ensin keskenmenovuotoa, sitten ovulaatiota ja normaaleja kuukautisia, sitten taas ovulaatiota ja uutta kiertoa, jonka lopussa saan aloittaa Zumenonin uutta hoitokierrosta varten. Juuri ja juuri ilmeisesti ehditään vielä tämän vuoden lääkekattoon. Jos kaikki siis menee oletetun mukaisesti. Labraan vielä ensi viikolla tarkistuttamaan hcg, ja jälkitarkastukseen kaksi viikkoa keskenmenovuodon alusta. Siinä tämänhetkinen suunnitelma. Aika masentavahan tuo on, mutta onpahan sentään jonkunlainen suunnitelma.

Ollako vai eikö olla

Hcg nousee taas niin mystisesti, että en jaksa yrittää tulkita arvoja enää mitenkään. Ensimmäisten kahden päivän välein otettujen arvojen välinen nousu ei todellakaan ollut 53%, mikä yleensä vastaa tervettä alkionkehitystä, joten huonoltahan tuo taas vaikuttaa. Toisaalta edellisessäkin raskaudessa luvut olivat alkuun huonot, kunnes lähtivät nousuun, mutta se olikin luomuraskaus ja kromosomivirheraskaus, joten otapa tuosta nyt sitten selvää. Uusi mittaus taas huomenna keskiviikkona, ja torstaina alkuraskauden ultraan katsomaan näkyykö kohdussa minkäänlaista raskauspussia saati sitten sikiökaikua ja kuulemaan lääkärin tulkintaa arvoista. Sikiökaikuahan ei välttämättä näy näillä viikoilla vielä ollenkaan, vaikka olisikin terve raskaus, joten eipä siitäkään voi mitään vielä päätellä. Kovin tässä siis ollaan vielä sydän syrjällään, toivotaan parasta ja yritetään samalla olla menettämättä kaikkea toivoa. Varsinaista tasapainoilua kyllä! Onneksi on paljon kaikkea muuta puuhaa ja ajateltavaa, niin ei ehdi stressailla mitään turhanpäiväisiä numerosarjoja. Noh, sen verran kuitenkin, että Clearblue digi näytti tänä aamuna vihdoin Raskaana 2-3 (eli virtsassa raskaushormonia yli 200 mutta alle 2000 mIU/l), joten jotain tuolla kohdussa nyt kuitenkin tapahtuu. Sekin lienee jo edistystä meidän taustoilla :) Tosin laskujeni mukaa nyt olisi jo rv 5+2, joten enpä tiedä onko tuo hcg:n taso mistään kotoisin. Olispa vaan myös se alkio matkassa mukana. Pahin pelkoni on, että kohdusta löytyykin vaan raskausmateriaalia, mutta ei alkiota.


Tänä aamuna lievää pahoinvointia havaittavissa migreenin lisäksi. Kävelin suosiolla sateessa osan aamun työmatkasta. Olisko tääkin sit tavallaan hyvä merkki.

+

Sorruin testaamaan kotitestillä ennen virallista veritestipäivää, ja Ranskasta tilattu Clearblue digital näyttikin kotvasen raksuteltuaan Enceinte 1-2. Eli jotain meidän solut on tällä kertaa tehneet oikein. Tällä viikolla menen tietenkin vielä labraan tarkistamaan raskaushormonin tason virallisena testipäivänä, ja nyt eletäänkin sitten jännityksessä odottaen onko hormonia tarpeeksi raskauden kestoon nähden, tuplaantuuko se vajaan kahden viikon välein, mitä nt-ultrassa selviää, koska nipt-testiin pääsee, jne. Eli ihan peruspositiivisin mielin tässä nyt elellään, mutta muutama peikko toki muistuttelee koko ajan mielen perukoilla siitä, mitä kaikkea voi vielä tapahtua. Monta vaaran paikkaa edessä. Mutta ajatella, että meillä kävi tälläinen tuuri! Ensimmäisen IVF-hoidon ainoan hengissä selvinneen pakastetun alkion siirrosta plussa kaikkien aikojen pahimman ja ruokavalion kannalta suorastaan törkeän huonolaatuisen stressikesän jälkeen!


Tänään lienee rv 4+1 alkion ikä huomioiden. Jokohan näitä virstanpylväitä uskaltaisi taas ruveta laskemaan... ?