Kävimme miehen kanssa viikko sitten lääkärin juttusilla kuulemassa spermanäytteen dna-fragmentaatiotulokset ja infopläjäyksen ivf:n kulusta. Itse olin jo ivf:stä suurin piirtein perillä viime käynnin perusteella, mutta nyt mies oli mukana ja lääkäri selitti pienellä kuvafläppitaululla miten homma käytännössä etenee, jos hoitoihin lähdemme.
Dna-fragmentaatiotestin tulokset olivat hieman yläkanttiin, tulos taisi olla jotain 20 % luokkaa, kun normaali on muistaakseni 13 %. Koska syynä ei voi olla pitkäaikainen sairaus, viinanjuonti tai muu lääkärin kertoma mahdollinen aiheuttaja, joutui mies vitamiinikuurille. Tutkimusten mukaan dna-fragmentaatiota voi parantaa korjaamalla mahdolliset puutteet A-, E- ja D-vitaaminin, sinkin, seleenin ja omega-3:n saannissa. Olen lukemattoman monta kertaa puhunut miehelle siitä, miten tärkeä esim. D-vitamiini on ihan kaikille, mutta eihän se ole ottanut kuuleviin korviinsa, ennen kuin nyt, kun sama asia tuli lääkärin suusta. Hieman turhauttavaa, mutta onneksi mies nyt vihdoin ja viimein on alkanut kiltisti syödä vitamiini- ja hivenainkombonsa joka päivä. Kolme kuukautta menee kuulemma siihen, että tropit vaikuttavat koko spermantuotannon kaikkiin vaiheisiin.
Lääkäri oli siis ivf:n kannalla, koska olen kuitenkin luomusti raskautunut neljä kertaa, joten munanjohtimissa ei liene vikaa (eikä sellaista todettu vuosi sitten aukiolotutkimuksessakaan), mutta siittiöissä siis hieman fiksattavaa ja mahdollista alkion hylkimistä estämään tulisi minulle ainakin Innohep-pistokset ja kortisoni. Munasolujen laatua ja kasvua olisi tarkoitus parantaa ilmeisesti Menopurilla. Keltarauhashormoni todettiin vuosi sitten hieman alakanttiseksi luomukierrossa, mutta siitä ei ollut tämän lääkärin kanssa puhetta. Täytyy muistaa vielä kysyä, olisiko myös keltarauhastukilääkitys tarpeellinen. Hoitoa edeltävän kierron loppuun tulisi estrogeeni muistaakseni estämään yhden ainoan johtofollin kehittymistä, kun niitähän pitäisi saada kasvamaan useampi yhtä suuri.
Mies on huolissaan kustannuksista ja minä puolestaan siitä miten pian hoitoihin mentäisiin. Olisin valmis heti! Menen ensi viikolla kp12 ultraan katsastamaan ns. normaalikierron munasolujen kehitystilanteen (pitäisi mennä kp11, mutta osuu viikonlopulle) ja tekemään hoitosuostumuksen omasta puolestani, ja ilmeisesti/toivottavasti saan myös lääkereseptit ja pakollisten infektiokokeiden (hiv ja hepatiitti) lähetteet. Infektiokokeet ovat voimassa 3 kk, ja jos hoidot alkavat tuon kolmen kuukauden sisällä, ovat ne voimassa niin kauan kuin hoidot kestävät. Jos hoidot eivät ala noiden kolmen kuukauden sisällä, joutuu kokeet ottamaan uudelleen ennen hoitojen alkua.
Esitin miehelle toiveen, että menisimme hoitoihin heti kun mahdollista, eli silloin punktio ja siirto osuisi viikolle 44. Tuolloin mies olisi syönyt vitamiinikomboaan melkein 2 kuukautta, joten eiköhän siittiötkin olisi jo saaneet hieman uutta buustia. Totuus on, että me ei tästä enää yhtään nuorennuta, joten kyllähän miehenkin pitäisi alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että kilpajuoksu aikaa vastaan on jo alkanut! Mies taitaa tosiaan lähinnä ajatella ja pelätä lääkekustannnuksia, koska jos saman kalenterivuoden aikana tulee lääkekustannuskatto täyteen, kuten usein ivf-tapauksissa käy jo ensimmäisessä hoidossa, on loppuvuoden lääkkeet käytännössä ilmaiset myös saman vuoden puolella uusissa hoidoissa. Itse olen täysin valmis maksamaan 600 euroa vaikka useampaan kertaan, jos tarpeellista. Ja jos ollaan nopeita liikkeissämme, niin voidaan ehtiä kaksi hoitoa vielä tämänkin vuoden puolella. Parhaassa tapauksessa ei tietenkään tarvittaisikaan kuin se yksi onnistunut hoito.. Fingers crossed!
